Racer's Island: Crazy Racers

Mitä sitä peittelemään, laukaistaan se heti ensimmäisessä virkkeessä: Crazy Racers on yksinkertaisesti aivan hirveä kokonaisuus. Peli kopioi Mario Karteista ja sen klooneista kaiken oleellisen ja pistää keitokseen mukaan wiimote-vetoisen vapaan tähtäilyn aseistustaan varten. Se, mikä varmasti suunnittelupalaverissa on kuulostanut varmalta hitiltä on tuotantovaiheessa ryssitty niin totaalisesti että heikottaa.

Ihan ensimmäiseksi peli näyttää kamalalta. Nintendo 64 -ajoilta tutut yksiväriset tekstuurit, räikeä värienkäyttö, yleinen sekavuus ja täydellinen persoonattomuus leimaavat kokonaisuutta. On siinä hupia kerrakseen, kun yrittää kentällä nököttävästä suttuisesta mössöstä selvittää, onko kyseessä ansa, boosteri vai kenties ase? Ja vaikka peli on ruma kuin synti, on se myös h-i-d-a-s. Ajoneuvot kaahaavat ratoja pitkin kuin peltoa kyntävä massikka, eikä minkäänlaista vauhdintunnetta pääse syntymään. Äänet ovat riipivää surinaa, ja musiikkia peli tarjoaa tasan yhden kappaleen verran, joka sekin raivostuttaa yhden kuuntelukerran jälkeen järjen päästä.

Ja sitten se ohjaus. Hitaus ei ole helpote, sillä jokaisen auton renkaiden alla on rutkasti saippuaa ja ne luistelevat ja liitelevät pitkin kenttiä kuin ilmatyynyalukset. Jokainen pienikin käännös saattaa olla liikaa heittämään ajoneuvon jumittamaan seinää vasten. Epätarkkaan luisteluun kun yhdistetään vihollisten sohiminen wiimotella, on kokonaisuus niin järkyttävää takkuilua ja törmäilyä ettei hauskaa pääse olemaan vahingossakaan.

Pelattavaa peli tarjoaa periaatteessa riittävästi hintansa vastineeksi. Yksittäisiin kisoihin, turnauksiin ja aika-ajoihin saa halutessaan tuhlattua aikaa paljonkin. Ongelmana on vain se, että kaikki kisat sijoittuvat yhdelle ja samalle saarelle ja ovat näin ollen vain pieniä variaatioita toisistaan. Saaressa ei muutenkaan ole mitään järkeä: koko alue on nimittäin todella pieni, mutta silti kaupunkimaisemia saattaa seurata jäätä ja siihen perään sitten laavaa ja aavikkoa. Omituinen mikroilmasto annettakoon mielikuvituksen rajoissa anteeksi, mutta edes jonkinlainen selitys olisi ollut poikaa. Joka tapauksessa, itseään toistavat maisemat ja tylsät ratarakenteet nakertavat muutenkin kehnon pelin rungon lopullisesti.

Onko WiiWaressa enää minkäänlaista laadunvalvontaa? Peli alittaa jopa genren edellisen pahnanpohjimmaisen Crazy Frog Racerin asettaman riman ja tekee sen vieläpä selvästi. Halvemmalla Virtual Consolesta irtoava Mario Kart 64 on kaikilla mittapuilla parempi ja toimivampi vaihtoehto hinnastaan huolimatta. Crazy Racersia ei kannata harkita edes vahingossa.