Ratchet & Clank: Rift Apart (PC) antaa sekoilun kolista eteenpäin

Liikkuvaa junaa on vaikeaa pysäyttää: jälleen kerran PlayStationin mielenkiintoisimpia yksinoikeuspelejä on saatu käännettyä PC:lle. Ratchet & Clank tunnetaan sekopäisen nopeatempoisesta ja huumoripitoisesta tasohyppelytoiminnastaan, ja sen viimeisin osa Rift Apart onnistuu vääntämään nupit entistäkin syvemmälle kaakkoon.

Käännöstyössä vaikuttanut Nixxes Software on tuottanut vaikuttavaa jälkeä esimerkiksi Spider-Manien PC-versioissa. Tästä huolimatta Ratchetin julkaisu näytti useita keltaisia lippuja vaaran merkiksi, sillä esimerkiksi tietoa laitteistovaatimuksista venytettiin pitkään, eikä käytännössä yhdellekään arvostelijalle annettu arvosteluversioita ennen varsinaista julkaisupäivää.

Kaikeksi onneksi pelko oli turhaa. Ilmeisesti työtä on väännetty viime metreille asti, sillä lopputuloksessa ei ole oikeastaan minkäänlaista valitettavaa. Omalla koneellani peli rullaa oikein sujuvasti ilman nikotteluja tai bugeja. Merkittävimpänä puutteena julkaisuhetkellä ainoastaan Nvidian säteenseurannan tuki on tarjolla, mutta AMD:n vastaavaa ei ilmeisesti saatu lopulta toimimaan. Korjauspakettia on luvattu, mutta sen tulevaisuus on epävarmaa. Tämä on hyvä tiedostaa ostopäätöstä tehdessä.

Paukut on laitettu oikein, sillä RTX3080-näytönohjaimeni jaksoi pyörittää julkaisua oikein hyvin myös 4K-näytöltä, vaikka nyt pari vuotta vanhalla 30-sarjan kortilla makeimmista herkuista pitikin luopua. Ilman säteenseurantaa homma pelasi erinomaisesti, vaikkakin myös säteenseurannan kanssa toiminta oli mahdollista hieman kolmenkymmenen päällä pyörivissä ruudunpäivityslukemissa.

Ja ruudunpäivitystä tosiaan tarvitaan, sillä maineensa veroisesti Ratched & Clank on sekopäisen nopeatempoista, mutta silti lapsiystävällistä toimintaa. Robo-Clank on luonut ulottuvuuden rajat rikkovan aseen, joka pistää sankarikaksikon kalenterin uuteen asentoon. Tohtori Nefariouksen hyökkäys erottaa sankarit toisistaan, ja lopulta sankarit päätyvät vaihtoehtoiseen ulottuvuuteen, jossa pahistohtori on voittanut ja valloittanut maailman.

Onneksi toisessa ulottuvuudessa on myös Ratchetin vastinpari Rivet, joka toimii sissinä tohtorin imperiumia vastaan. Clank päätyy Rivetin mukaan, ja suuri osa seikkailusta kuluu vaihdellen Ratchetin ja Rivetin näkökulmien välillä. Maailmaa voisi kuvata neljännesavoimeksi, sillä suoraviivaisista kentistään huolimatta pelaajalle avataan mahdollisuuksia loikkia planeettojen välillä haluamassaan järjestyksessä. Joskus loikkiminen myös kannattaa, sillä pääjuonen lisäksi pelaajalla on erinomaisia mahdollisuuksia suorittaa sivutehtäviä, joilla suhteellisen lyhytkestoista peliä on mahdollista pidentää. Mukaan tarttuu myös erilaisia varusteita ja resursseja, joilla sankarien asearsenaalia on mahdollista laajentaa.

Toiminta on häröpalleromaisen nopeatempoista, mutta perusvaikeusasteella menoa voi silti kuvailla perheystävälliseksi. Alussa käytössä on peruspistooli sekä lähitaisteluun sopiva nuija, mutta varsin nopeaan tahtiin mukaan mahtuu mitä ihmeellisempää pommia, kiekonheitintä ja kädestä sinkoavaa pikkuapuria. Aseiden taso paranee käytössä, ja lisäksi niiden ominaisuuksia on mahdollista parantaa käyttämällä kentistä löytyviä resursseja.

Muutenkin kaikkea mahdollista löydettävää riittää kultaisista muttereista Lorb-palloihin. Hyödyllisimmästä päästä ovat erilaiset panssarit, jotka parantavat lähtökohtaisesti suojia erilaisia vihollistyyppejä vastaan. Perfektionisteille kaikenlaista sopivaa lisäpuuhaa riittää siis oivallisesti.

Taisteleminen on sujuvaa, sillä erilaisia tapoja sinkoilla ympäriinsä on kasakaupalla, ja lisää tarttuu mukaan matkan varrella. Normaali tuplahyppely ja liukulaskeutuminen ovat käytössä jo alussa, mutta pian liikkumismahdollisuuksia tulee muun muassa ulottuvuusportaaleista ja rakettikengistä. Osassa kentistä päädytään vielä vinhempaan vauhtiin erilaisissa vuoristoratamaisissa radoissa.

Taistelualueet tarjoavat pelaajalle yleensä paljon luovimisen varaa riippuen kunkin pelityylistä. Siitä ei pääse kuitenkaan mihinkään, että räimeen määrä on mieletön. Niin pelaajan kuin vihollistenkin ammukset sinkoilevat ympäriinsä, ja yleensä paras tapa selvitä hengissä on pitää liike käynnissä ja pyrkiä lähikontaktiin.

Kun aseet taukoavat hetkeksi, pääsee pelaaja tasohyppelemään riittävän mielenkiintoisissa ja haastavissa kentissä. Mielenkiintoisinta ovat tiukan haasteen sijaan monenkirjavat kentät, joissa suunnittelu ja visuaalinen anti panevat parastaan.

Rift Apartin väriloisto on vailla vertaansa, ja kerrankin epilepsiavaroituksille on paikkansa. Aikuiselle pelaajalle vauhti on hallittavissa, mutta luultavasti perheen pienimmillä vaikeusaste kannattaa syystäkin pitää kohtuullisena, sillä vahingon vältteleminen vaatii melkoista koordinaatiokykyä ja sorminäppäryyttä.

Ratchet & Clank: Rift Apart tarjoaa kaiken lupaamansa. Kyseessä on tyylipuhdas käännös, joka on yhtä hyvä tai huono kuin alkuperäinen julkaisunsa. Lapsellisesta juonestaan huolimatta, tai sen ansiosta, julkaisu sopii todella kaikille. Nuorempia huvittaa varmasti melodramaattinen juoni ja viuhuva toiminta, mutta halutessaan myös aikuiset voivat vääntää haastevipua korkeammalle vaikeusasteella ja haastetiloilla. Tästä on vaikeaa olla pitämättä.