Ratchet & Clank: Size Matters

Menestyksekkäät yleisarviot kerännyt Ratchet & Clank: Size Matters kehitettiin alun perin PSP-käsikonsolille. Viime vuoden PSP-tasoloikkien parhaimmistoon kuuluneen pelin kehitti R&C-sarjan kantaisän Insomniac Gamesin jälkeläinen High Impact Games. Sen huomaa. Insomniacin entisistä työntekijöistä kootun kehittäjätiimin ensimmäinen julkaisu ei pyri irtautumaan sarjan toimivaksi todetusta sekoituksesta. Tuotos on vahvasti edeltäjiensä näköinen, eikä siinä mitään - vai kuinka?

Tarina alkaa pelottavan jatko-osamaisesti. Ratchet ja Clank ovat vihdoin päässeet lomalle supersankarintehtävistä, kun paikalle ilmestyy pikkutyttö Luna. Tunnetusti ei pikkutyttöä ilman kidnappausta, ja pian sankarit ovat päätä pahkaa jahtaamassa tyllerön kaapanneita muukalaisrobotteja. Edetessään tarina kärjistyy salaliittoteorian hengessä kirjaimellisesti jättimäisempiin teemoihin. Mukaan onnistutaan sekoittamaan myös aiemmista osista tuttuja hahmoja, kuten vihertävä muskelimies kapteeni Qwark.

Moniulotteinen tarina ei ole koskaan ollut tasoloikkapelien vahvuuksia, mutta Size Matters onnistuu aihepiirissä paremmin kuin sarjan aiemmat osat tai jopa Playstation 3:n lippulaivaloikka Ratchet & Clank Future: Tools of Destruction. Tämä johtuu lähinnä juonen selkeästä etenemisestä ja todellisen seikkailun tunnusta, joka pilkahtelee räiskeen ja tasolta toiselle hyppimisen taustalta.

Suuria muutoksia ei peliltä kannata odottaa. Kehityslinjaksi on selkeästi otettu toimivan ja varmaotteisen jatko-osan tekeminen, ja tämän päämäärän peli tavoittaa kiitettävästi. Sarjan fanit tulevat tuntemaan olonsa erittäin kotoisaksi, ja vain harva asia pääsee seikkailun edetessä todella yllättämään. Pikkuinen Clank-robotti kalistelee tuttuun tapaan läpi ongelmanratkaisua lähentelevät osuudet, ja Ratchetina pelaaja pääsee murtamaan itsensä vihollisröykkiöiden läpi. Minipelit, kuten romuralli tai esiklassisen tyylinen avaruusräiskintä tuovat etenemiseen mukavaa vaihtelua.

Size Mattersissa vihollisia höykytetään niin sarjasta aiemmin tuttujen kuin uusien tuttavuuksienkin voimin. Arsenaaliin mahtuu parikymmentä asetta ja etenemistä kyydittävää vekotinta. Yksi pelin käyttökelpoisimpia aseita on heti alussa saatavilla oleva happopommi, joka levittää ympärilleen radioaktiivisenvihreää tavaraa. Muut aseet vaihtelevat tutusta pikkuvihollisia imevästä kanuunasta raketinheittimeen ja vihollisten kimppuun hyökkääviin robottiapulaisiin. Lisäkivana Ratchetin suojapukuun voi löytää täydennysosia, jotka oikeina yhdistelminä tuovat lisäpotkua perushyökkäykseen.

PSP-versiota ylistettiin visuaalisuudestaan, mutta käännösversion graafinen ilme on ristiriitainen. Hahmoanimaatio on vivahteikkaan yksityiskohtaista ja efektit parhaimmillaan muhkeita. Kun Ratchet temmeltää aseet rähisten vihollislauman keskellä, tuho näyttää täydeltä. Tarkan hahmoanimaation ansiosta myös välianimaatiot ovat miellyttävää katseltavaa.

Vaa'an toisella laidalla ympäristöjen pintatekstuurit ovat pahimmillaan latteita ja maaston elementit paikoin laatikkomaisia kuin ensimmäisen Playstationin aikaan. Myös hurmionkeltaisella rajatut valikot pistävät pahasti silmään - asia, joka tuskin samoissa mitoissa vaivaa käsikonsolin pikkunäytöllä. Parin pelillisen bugin lisäksi esiintyy satunnaista tekstuurien välkkymistä ja tasojen sisään uppoamista, mutta nämä viat toivottavasti viimeistellään pois myyntiversiosta.

Grafiikan puutteita annettakoon joka tapauksessa anteeksi, sillä kenttäsuunnittelu on kohdallaan. Välillä kehittäjien mielikuvituksellisia ratkaisuja ei voi kuin ihailla. Ratchetin tutut magneettisaappaat esimerkiksi jatkavat sankarin reittiä seinille, ja vaikka kamera pysyy mukana, tunne juoksentelusta luonnottomassa kulmassa välittyy hyvin. Kamera toimii pienen totuttelun jälkeen ja valinnaiset kameratilat ovat erinomaisia ominaisuuksia. Kuvan pyörittelyherkkyyden säätöä jää kaipaamaan, sillä välillä kamera tottelee tikkua liiankin vinhasti.

Taustamusiikki on ok-onnistunutta, ja mukaan on päätynyt muutama tarttuvakin teema. Ne huomaa, kun tajuaa äkkiä kuuntelevansa tusinatavaraa. Onnistunut ääninäyttely ansaitsee lisäpisteitä, sillä se tuo hahmoihin sopivasti persoonallisuutta. Mukana on suomenkielinen tekstitys, mutta ei ääninäyttelyä, mikä Tools of Destructionin valossa lienee hyvä juttu.

Size Matters ei välttämättä ole Playstation 2:n paras loikkaräiskintä, mutta se tuo mukavasti eloa konsolivanhuksen eläkepäiviin. Räiskintää ja tasohyppelyä tarjoillaan sopivassa suhteessa, ja meno on tuttuun tapaan gasellinketterää. Sen kummempia uudistuksia ei nähdä, ja tässä mielessä Size Matters alkaa lipsua kuluneen rajamaille. PSP:lla peli oli tykki, sillä se edusti sarjassaan ensimmäistä kannettavaa Ratchet & Clankia. Playstation 2:lla alkaa tuntua, että kaikki tämä on nähty monesti aikaisemminkin.