Oletko joskus haaveillut työskentelystä poliisin erikoisjoukkojen riveissä? Ready or Not antaa siihen mainion mahdollisuuden, sillä realismista ei ole tingitty. Heti kättelyssä kannattaa muistaa, että tämä ei ole mikään Call of Duty, jossa rynnitään täysillä eteenpäin pyssyt paukkuen ja ovet kolisten, sillä se saa suurella todennäköisyydellä vain ruumiita aikaan. Juuri tämä on julkaisun isompia valtteja - harkintaa pitää käyttää jatkuvalla syötöllä.
Monissa räiskintäpeleissä päätavoitteena on pistää pahikset päiviltä, mutta omaa roolia ei pidä unohtaa. Yksinkertaisinta on toki laittaa uhkaavalle roistolle kuula kalloon, mutta päämaja odottaa myös pidätyksiä. Ultimaattisena tavoitteena kukaan omasta tiimistä ei kuole, todisteet saadaan kerättyä, kaikki siviilit selviävät hengissä, jokainen paha poika raudoitetaan ja kaikki annetut tehtävät onnistutaan suorittamaan. Paperilla kuulostaa suhteellisen helpolta, mutta kymmenistä yrityksistä huolimatta oma tiimi ei ole kertaakaan onnistunut tässä. Tuurillakin on toki osansa, sillä lukuisista käskytyksistä huolimatta joukossa on lähes aina se yksi konna, joka ei suostu lähtemään kuin ruumisarkussa. Ikävänä puolena joukossa on joskus hyvin harvoin ollut seinän sisään jumittunut vihulainen, mutta onneksi tätä on sattunut vain pari kertaa.
Tyypillisimmillään ainakin joku omasta tiimistä unohtaa esimerkiksi tutkia oven räjähteiden varalta tai on väärässä paikassa väärään aikaan vihollisen ilmaantuessa näköpiiriin hurjasti ammuskellen. Pahimmillaan viattoman oloinen siviili saattaa äkkiarvaamatta tempaista veitsen esiin ja puukottaa hengiltä, joten lähtökohtaisesti kehenkään ei voi luottaa. Lyhyesti tiivistettynä koskaan ei voi lähteä soitellen sotaan, vaikka kyse onkin SWAT-tiimistä.
Myös valmistautuminen on isossa roolissa, sillä päämajassa on todella monipuolisesti erilaisia vermeitä. Vähintäänkin perustason luotiliivit ovat tarpeen, mutta parhaimmillaan oman hahmon pystyy suojaamaan erittäin raskaasti. Tämä toki vaikuttaa liikkuvuuteen, mutta se on monesti parempi vaihtoehto, sillä pelin tempo on tyypillisesti erittäin rauhallinen muutamia yksittäisiä toimintakohtauksia lukuun ottamatta. SWAT-joukoilla on käytössään myös taktisia aseita, joista tavallisimpia ovat sokaisevat valokranaatit, tuhoa tekevät sirpalekranaatit ja esimerkiksi ovien läpi murtautumiseen käytettävät vempaimet. Voiman käytössä vaaditaan kuitenkin paljon harkintaa, sillä koskaan ei voi tietää, onko lähistöllä myös siviilejä. Pahimmillaan itsensä voi löytää panttivankitilanteesta, jossa siviiliä käytetään ihmiskilpenä. Tilanteita ei voi myöskään hoitaa tutusti ulkomuistista, sillä satunnaisuus vaikuttaa suuresti muun muassa vastustajien sijaintiin, ja pahikset osaavat myös improvisoida älykkäästi tilanteen mukaan. Voi sanoa, että yksikään pelikerta ei ole samanlainen.
Taktisella puolella SWAT-joukot voivat aloittaa kohteen tutkimisen muutamasta eri sijainnista, mikä helpottaa ison kohdealueen kartoittamista. Tyypillisesti toisesta suunnasta lähestyminen on monesti joissakin kohdissa helpompaa, kun taas toinen paikka muuttuu vaikeammaksi. Sitä olisin hieman kaivannut, että tiimin voisi jakaa aloittamaan eri lähtöpisteistä, sillä tiimissä voi olla parhaimmillaan jopa viisi pelaajaa. Määrä on tässä tapauksessa vahvuus, sillä koskaan ei voi tietää, tarvitaanko esimerkiksi mellakkakilven kanssa etenevää kärkimiestä vai viimeisen päälle panssaroitua tiimin jäsentä ottamaan ne pari ensimmäistä luotia muiden puolesta. Ikävimmillään liian nopeassa paikanvaihdossa lattialle viritetty ansa saattaa räjähdyksellään harventaa rivejä ikävästi. Räjähteet on toki mahdollista purkaa, mutta tällöin touhu menee jopa liiankin pikkutarkaksi, että oikea kohta löytyy esimerkiksi aavistuksen raotetusta ovesta. Voisi myös kuvitella, että mikäli ansalanka on nilkkojen tasolla, olisi kumartuminen paras vaihtoehto, vaan vielä mitä, purkaminen onnistuu vain seisoma-asennosta. Tähän en ole meinannut millään tottua. Ovien alta on myös mahdollista kurkkia taktisen kameran avulla, sekin lisää yhden taktisen elementin mukaan.
Kokonaisuutena Ready or Not on mitä mainiointa viihdettä etenkin isommalla tiimillä, ja parhaimmillaan se antaa vaikutelman kuin olisi oikeassa tilanteessa SWAT-joukkojen jäsenenä. Pelattavia karttoja on pääpelissä peräti 18 kappaletta ja dlc-paketin myötä niitä on lisätty 6 kappaletta lisää, joten erilaisia vaihtoehtoja piisaa runsain mitoin. Kohteet eroavat toisistaan kelpo lailla, ja karttojen suunnitteluun on selvästi käytetty paljon aikaa ja hyvää makua.
Mikäli Rainbow Six: Siege on tuttu julkaisu ja olet viihtynyt sen parissa, on tämä vähintään yhtä laadukas teos. Vahva suositus haasteita, realistisuutta ja porukassa pelaamista arvostaville.
