Rebel Galaxy

Rebel Galaxyn kuvaus on lupaava - purjelaivatyylistä avaruussotaa täyslaidallisineen, kaupankäyntiä, lukemattomia asteroidikenttiä ja saattueita riistettäväksi sekä galaksin kokoinen juonikuvio. Pienehkön studion paukut eivät vain ole riittäneet mielekkään sisällön luomiseen tyhjiön tuolle puolen.

Pelaaja edustaa jälleen nimetöntä, naamatonta ja äänetöntä arkkityyppiä. Tällä kertaa tarina potkaistaan liikkeelle tämän ei-niin-viattoman tädin joutuessa ongelmiin ilmeisesti sekä virkavallan että galaksin hämärämmänkin aineksen kanssa. Pelaajan hyppysiin päätyy lopulta erikoinen esine, josta kuoriutuu pian jotain suurempaa. Sekä pää- että sivujuonia kuljetetaan eteenpäin varsin pätevästi kootuilla ääninäytellyillä keskusteluilla, jossa omana tehtävänä on lähinnä klikkailla dialogia eteenpäin.

Jos ja kun avaruuteen eksyy harhailemaan erilaisten sivuhommien perässä, pääjuoni jää helposti jumittamaan, sillä ainakaan aluksi se ei tunnu tarjoavan sen suurempia elämyksiä tai palkintoja. Kapinagalaksi on myös sen verran suuri mesta peuhattavaksi, että tiivis juonenkuljetus jää lähes väkisin ennemmin tai myöhemmin sivustakatsojan asemaan.

Juoni ei siis varsinaisesti repäise mukaansa, mutta miten on itse toiminnan laita? Rebel Galaxy käyttää varsin jännittävää taistelumekaniikkaa, jossa vain kahdessa ulottuvuudessa (eli samalla "pöytätasolla") lilluvat suuret avaruusvaltameren kyntäjät ampuvat täyslaidallisia toisiaan päin automatisoitujen tykkitornien vastatessa hävittäjien torjunnasta. Automaattinen tähtäys on vahvasti läsnä tuikkupallojen kiitäessä risteilijän kyljestä toiseen, joten ennakkoa ei tarvitse juuri osata ottaa. Jos valopallot eivät nappaa, myöhemmin tarjolle tulee myös sädeasetta ja jos jonkinmoista rakettia tai ohjusta. Puolustus- ja utiliteettiosastolla päivitellään panssarointia, suojakenttää, rakettiboostereita, varppimoottoreita ja sen sellaista. Pelissä suositellaan käytettävän peliohjainta, mutta hiirellä ja näppäimistölläkin pärjää. Itse tykästyin kuitenkin ohjaimen käyttöön.

Kun senhetkisestä avaruuspurjelaivasta loppuvat asennuspaikat kesken ja krediittejä on tarpeeksi pankissa, on aika hankkia alle uusi alus. Ensimmäisten aurinkokuntien pienemmät ja halvemmat alukset saa käyttöönsä muutaman tunnin ja pienen tuurin myötä, kun taas kaikkein massiivisimmat maksavat pienen omaisuuden ja vähän päälle. Osamaksusuunnitelmia ei tässä galaksissa tunneta, joten duunia saa puskea kymmeniä tunteja mikäli hitaat juggernautit kiinnostavat. Suosittelen muuten panostamaan varppimoottoreihin heti alusta asti, sillä hyperavaruudessa tulee vietettyä pitkiä aikoja. Nopeammatkaan moottorit eivät kuskaa alusta erityisen vikkelästi avaruusasemalta toiselle ja matkantekoa pätkivät niin tielle osuvat asteroidikentät kuin piraatitkin. Ensimmäisiä pitää vain kiertää ja väistellä (tai räjäytellä mineraalien toivossa), jälkimmäisiä vähän räiskiäkin. Vähäisen siviili- ja poliisiliikenteen lisäksi avaruutta kyntävät lukuisat kriminaali- ja muukalaisalukset. Jos laitapuolen kulkeminen kiehtoo, peliä voi pelata myös avaruusmerirosvona, kunhan maineen kerryttyä ei erehdy telakoitumaan sotilastukikohtaan laittomia tavaroita myymään.

Erilaisten saatto-, tuhoamis- ja kuljetustehtävien ohella pankkitiliä voi kasvattaa myös kaupankäynnillä. Avaruuskapitalismi on kuitenkin varsin epävarma tulonlähde, sillä hinnat heittelevät joskus railakkaasti tai eivät ollenkaan. Erilaiset tapahtumat muuttavat hintarakennetta villisti, jolloin voiton tekeminen on helpompaa. Kaupankäynnin työkaluja saisi olla rutkasti lisää, sillä nyt hyvän markkinahinnan saaminen seuraavalla planeetalla on lähes aina tuurista kiinni ja 14 nanokuitutonnin kanssa saa joskus kolkutella useammankin aseman ovea ennen voittomarginaalin suurenemista riittävästi. Automaattisesti luodut satunnaissivutehtävät tuottavat vaikeustasostaan riippuen parempaa ja ennen kaikkea tasaisempaa tuloa. Toisaalta suurimmat pikavoitot syntyvät nimenomaan silloin, kuin törkyisen halvalla täytetty iso lastiruuma tyhjenee vaikkapa nälänhädän, festivaalin tai sodan takia reippaasti yli markkinahintaan. Silloin yksi keikka voi tienata ison osan seuraavan avaruusaluksen ohjevähittäismyyntihinnasta kertalaakilla.

Audiovisuaalisella puolella mennään pienen studion takia "ihan ok" -luokan suorituksella. Alukset on mallinnettu kohtuullisesti, mutta tekstuurit ovat hieman suttuisia. Hyvänä puolena pelitilanne latautui todella vikkelään, eikä latausruutuja tarvitse juuri tuijotella. Äänipuolelta toivoisin lisää terävyyttä ja repivyyttä, jota odottaisi täyslaidallisten paukkuessa. Erityismaininnan Rebel Galaxy ansaitsee hienosta, joskin hyvin lyhyestä rautakielisen kitaramusiikin sävyttämästä taustasta, joka tuo mieleen erinomaisen Firefly-scifisarjan avaruuslehmipoikameiningin. Onneksi omaa musiikkia voi tuoda peliin lisää jopa tilannekohtaisesti. Pää- ja sivujuonitehtävien aikana nähdyt täysin animoidut ihmis- ja muukalaishahmot tuovat mukavasti persoonallisuutta muuten hieman kolkkoon ja yhdenmukaiseen maailmaan. Muukalaisilla on jopa omat "kielensä", joista yksi muistuttaa hilpeästi länsinaapureidemme puhetapaa.

Rebel Galaxy on hieman harmillinen tapaus. Sen pohja on kunnossa, sillä taistelu on ainakin hetken hauskaa ja korpimaiden kynnössä on ideaa. Valitettavasti pienen studion eväät eivät ole riittäneet riittävän monipuolisen ja merkityksellisen sisällön toteuttamiseen. Avaruusasemat ja aurinkokunnat toistavat itseään todella nopeasti ja hommasta alkaa pian paistaa läpi jauhamisen pakko. Laajuutta on näennäisesti paljon, mutta määrä ei korvaa laatua. Double Damagen suunnitelma on ollut kenties hieman liian kunnianhimoinen käytettävissä oleviin resursseihin nähden. Asia, joka tuntuu vaivaavan erityisesti avaruussimulaatioita ja -pelejä. Alle parinkympin hintaisena tuntihinta ostokselle tulee varmasti olekaan kuosissa, jos pelin kanssa jaksaa viihtyä koko pääkampanjan ajan.