Red Dead Redemption

Tässä vaiheessa pelaaja astuu kuvaan arpisen badass-cowboy John Marstonin saappaissa. Marston yrittää jättää lainsuojattoman menneisyytensä taakseen, mutta historia vetää hänet erinäisten käänteiden kautta kamppailuun entistä jengiään ja sen johtajaa vastaan. Red Dead Redemptionia on ennakkoon kutsuttu villiin länteen sijoitetuksi Grand Theft Autoksi, mutta vaikka vertauksessa on jotain perää, on Red Dead Redemption paljon muutakin.

Jo siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran hyppää ratsun selkään, maiskauttaa ja antaa mennä niin, että tomu tanssii kullankeltaisessa auringossa kallioiden ja kaktusten halkomassa autiomaassa, ymmärtää pelaavansa jotain erityistä. Kun joka käänteessä eteen tulee uusia tapahtumia, ihmisiä avuntarpeessa ja eläimiä saalistettavaksi, on runsaudenpulan tunne lähes musertava. Mistä aloittaisin? Auttaisinko vanhaa miestä, joka on juuri joutumassa hirtetyksi, kun taas joku toinen sanoo tulleensa ryöstetyksi ja kauniilla morsiamellakin näyttää olevan ongelmia noilla vankkureilla? Pelissä on jopa kartta, joka on väärällään erilaisia ikoneita. Etsintäkuulutettuja rikollisia napattavaksi, paikkoja pokerin pelailuun, yöllisiä vahtivuoroja jollain farmilla ja piilotettuja aarteita löydettäväksi.

Ilman rahaa ei pääse puusta pitkälle. Elannon tienaamiseksi voi metsästää eläimiä, joista saadaan turkkeja, jahdata etsintäkuulutettuja roistoja, etsiä aarteita, toimia lehmipaimenena ja jopa keräillä kukkia. Rahalla voi sitten täydentää asearsenaalia ja hankkia muita hyödyllisiä tamineita, kuten käydä teetättämässä upean puvun. Näin näyttää vähemmän epäilyttävältä, kun huijaa pokeripöydässä.

Koska Red Dead Redemption kaikesta huolimatta käsittelee villin lännen kesyttämistä, tuo se mukanaan aimo annoksen räiskintää. Peli sijoittuu 1910-luvulle, ja mukana on kattava valikoima revolvereja ja kiväärejä, mutta myös melko edistyksellisiä tarkkuuskivääreitä, mausereita ja puoliautomaattisia haulikkoja. Lisäksi mukana on lasso, jolla voi napata kaikkea aina villihevosista ganstereihin ja vastustelevaan leidiin.

Grand Theft Auto IV:n hieman kömpelöistä toimintakohtauksista poiketen Red Dead Redemption muistuttaa pikaisesti vilkaistuna Gears of Waria, sillä siinä on samankaltainen suojautumismekaniikka, joka antaa John Marstonin sulavasti suojautua ja pudotella vihollisia kuin liukuhihnalta. Se tekee taistelusta nautittavaa ja parempaa kuin muissa Rockstarin peleissä. Yksi mieleenpainuva kohtaus oli esimerkiksi rynnäkkö valtavaan linnakkeeseen, jossa niitettiin pieni armeija Gatling-konekiväärillä ennen kuin syöksyttiin jahtaamaan viimeisiä selviytyjiä. Vain sekunteja myöhemmin hyökkäys kääntyi puolustuskamppailuksi, kun linnake sai tukijoukkoja.

Olen suuri western-fani, ja John Marston todella tuntuu klassiselta John Wayne -sankarilta, josta on helppo pitää. Pelastamalla ihmisiä pelaajasta tulee nopeasti suosittu ja ihmiset nostavat hattua kadulla tavatessa. Kiitoksella on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä vastaan tulee jatkuvasti myös haastajia, jotka kuvittelevat olevansa lännen nopeimpia gunslingereitä. Ne johtavat moniin komeisiin kaksintaisteluihin, joissa hikikarpalot kimmeltävät ja hermot ovat koetuksella.

Rockstar on luonut maailman, joka todella elää ja hengittää, eikä hahmokaarti jätä juurikaan toivomisen varaa. Tykästyin nopeasti useisiin hahmoihin, kuten luunkovaan maalaistyttö Bonnieen (sopii kahdelle miehelle Marstonin mukaan), puoskari Nigel West Dickensiin ja Sethiin, josta pidin ylitse muiden. Tämä Klonkun oloinen teeskentelijä kaivaa mätäneviä ruumiita maasta ja puhuu niille. Hieman risainen sielu yhtä risaisessa ulkokuoressa, mutta osoittautuu sittenkin elintärkeäksi avuksi.

Ja juuri tämä tekee pelistä niin uniikin. Kaiken aikaa uskoin, mitä Rockstarin peli minulle kertoi. Maailma elää omaa elämäänsä, eikä pyöri vain pelaajan ympärillä niin kuin usein muissa peleissä. Voin silloin tällöin ratsastaa harjanteelle vain nähdäkseni, että elämä jatkuu omalla painollaan ilman panostani. Se ei ole vain valtava western-kulissi, vaan se on ihan oikea villi länsi. Sitä tukevat hämmästyttävät grafiikat, niin teknologian kuin kuvasuunnittelunkin osalta. Esimerkiksi ihmisten kasvot vaikuttavat eläviltä ja ilmeikkäiltä ja animaatiotyö on ollut niin perinpohjaista, että jopa hevosten liikkeet mallinnettiin motion capture -tekniikalla.

Mitään ei ole jätetty sattuman varaan, ja jopa maisemissa piisaa vaihtelua. Hylätyssä Tumbleweedin luolassa vierailu on voimakas kokemus, kuten on myös Blackwaterin kärryjen täyttämillä mukulakivikaduilla ratsastaminen. Maailma on huomattavasti suurempi kuin Grand Theft Auto: San Andreaksen ja ulottuu auringossa kylpevästä Meksikon autiomaasta synkkiin kaivoksiin, suuriin linnakkeisiin, valtaviin metsiin ja tuulisiin vuoriin.

Lyhyesti sanottuna, Red Dead Redemption rokkaa sukat jalasta. Mitä tällaiselta peliltä voi enää toivoa? Ah, kenties todella loistavaa moninpeliä? Kuinka ollakaan, Rockstar lunastaa lupauksensa myös tällä saralla. Käytössä on koko pelimaailma, jossa pelaajat voivat perustaa omia jengejään. Kaikki mitä yksinpelissä voi tehdä, metsästyksestä kukkien keräilyyn, toimii myös netissä. Porukalla voi hyökätä muiden jengien kimppuun, pelata tappomatseja tai ryöstää toisia.

On äärimmäisen palkitsevaa rynnäköidä linnakkeeseen, rakentaa häthätää barrikadit pystyyn ja puolustaa aluetta kimppuun käyviltä kollegoilta. Paras pelimuoto on lipunryöstövariaatio Gold Rush, joka tarjoaa sairaasti toimintaa. Raskaiden kultasäkkien ronttaaminen ympäri aluetta tekee ahneesta rosvosta helpon maalitaulun muille, mutta ei sitä kotiin voi tyhjinkään käsin lähteä.

Moninpelisessiot myös alkavat tyylikkäästi kunnon uhmatilanteesta. Joukkueet ovat asettautuneet naamakkain, ja nopeimman vetäjän nikkeliterveiset saattavat vastustajan turpeeseen jo ennen kuin kierros on edes lähtenyt käyntiin! Hidastelija joutuu odottamaan hetken ennen kuin pääsee takaisin radalle, siinä missä voittaja palkitaan pienoisella etumatkalla.

Peliin on myös luvassa ilmaisena latauksena julkaistava yhteistyöpelitila, mutta sitä emme päässeet vielä testaamaan.

Sitä mukaa kuin tarina vie minut aina vain lähemmäs entisiä rikostovereitani, tajuan Red Dead Redemptionin olevan parhaita pelaamiani pelejä. Se yhdistää hankalasti tasapainotettavia ääripäitä, kuten suunnattoman vapauden ja todella siistin tarinan sekä kovaa toimintaa lähes roolipelimäisten elementtien kanssa. Tarina tempaa mukaansa ja minulla on vapaat kädet rakentaa ihka oma seikkailuni. Red Dead Redemption on länkkäri parhaimmillaan, ja kun lopputekstit rullaavat noin 30 pelitunnin jälkeen (enkä tehnyt kuin kolmanneksen sivutehtävistä) olen jo melkein aikeissa anoa green cardia ja ostaa ranchin Arkansasista, kunnon lauman Black Angus -mullikoita sekä ylisuuren Stetson-hatun.