Red Dead Redemption: Undead Nightmare

Undead Nightmare ei ole sidoksissa alkuperäiseen peliin mitenkään. Sen pelaaminen ei vaikuta varsinaisen pääpelin tallennuksiin, eikä siinä kerätyt saavutukset siirry emopeliin ollenkaan. Toisin sanoen, zombijahtia voi harrastaa pelkäämättä vaivoin saatujen etuisuuksien puolesta.

Peli alkaa synkästä ja myrskyisästä yöstä, jonka aikana raadot raapivat tiensä takaisin maanpinnalle. Maailma muuttuu hetkessä taisteluksi eloonjäämisestä, jossa mihinkään eikä keneenkään voi enää luottaa. Juoneen sen enempää puuttumatta kerrotaan vain sen verran, että John Marston ottaa asiakseen pistää kalmanhajuiset kummajaiset takaisin maan poveen.

Jokaisesta pelin kaupungista saa tehtäviä, mutta mikä tärkeintä, yösijan. Taivasalla yöpyminen ei nimittäin onnistu mitenkään helposti raatojen suuren määrän vuoksi, joten Marstonin on usein punkattava neljän seinän sisällä. Makuupaikka tietysti ansaitaan verellä ja hiellä, kuten napsuttelemalla kyläpahasta piinaavien kalmosten otsikkoihin nikkelinappeja. Mikään ei kuitenkaan estä pistämästä loppujakin eloonjääneitä kylmäksi - Honor-mittari on tiessään, joten Marstonin tekosia ei punnitse karma, ei korkein oikeus. Oman käden laki on ainoa, mitä zombien täyttämässä aavikkomaailmassa totellaan. Tylyä, mutta viihdyttävää.

Koko lisäosa ratsastaa todella kovilla tuotantoarvoilla. Grafiikka on kerrassaan erinomaista, alkuperäisen pelin ääninäyttelijät pistävät taas parastaan ja äänimaailma suorastaan kukoistaa kaikesta kivasta. Rockstarille tyypillisesti Undead Nightmarea ryyditetään itsetarkoituksellisella päheilyllä. Marstonin uusiin aseisiin kuuluu muun muassa pyhää vettä sekä piilukko, jonka mörssärimäinen latinki valmistetaan raadonosista. Tussarin pamahtaessa kaikki edessä oleva muuttuu pilveksi punaista usvaa - efekti on aina yhtä siisti, ja etenkin ahtaissa käytävissä raatokasan muuttuessa kokkipihveliksi ei voi kuin hykerrellä sairaalloisesta riemusta.

Pelissä on myös ihan järjetön määrä todella vinksahtanutta huumoria. Emopelissä kaikkia "ilahduttanut" raadonrakastaja Seth on pelaamassa haudasta kaivautuneen zombiekaverinsa korttia, vähemmän yllättävin seurauksin. Maastossa temmeltää neljän Ratsumiehen kaakit. Kyllä, Marston voi ottaa ja kesyttää itse Kuoleman hevosen, jonka kavioiden kosketus saa zombiet leimahtamaan liekkeihin. Ja jos paholaisen oma poni sattuukin karkaamaan ja kaipaa mätänevällä lihalla ratsastamista, aina voi lahdata oman kaakkinsa ja kutsua sen zombina takaisin.

Ei voi mitään. Undead Nightmare on helposti parhaita millekään pelille ikinä tehtyjä lisäpaketteja. Siinä on totta kai omat, useimmiten emopelistä tutut ongelmansa esimerkiksi Marstonin ohjailtavuudessa, mutta kokonaisuus on niin taaki setti tiukkaa tyyliä ja toimintaa, että tällaiseen ei moni pelifirma pysty. Upeaa, Rockstar. Upeaa.