Reigns-pelisarja on tuottanut ensimmäisestä vuoden 2016 osastaan alkaen erilaisia variaatioita. Alkuperäinen Reigns oli minimalistinen resurssinhallintapeli, jossa kuninkaan oli kyettävä tasapainoilemaan mahdollisimman pitkään erilaisten vastaan tulevien ongelmien kanssa.
Päätöksiin on aina vain kaksi erilaista vaihtoehtoa, jotka vaikuttavat neljään mittariin nostavasti tai laskevasti. Jos mikään mittareista tippuu nollaan tai nousee maksimiin, aiheuttavat ne välittömän tappion. Tasapainoilu ei ole helppoa, eikä valtiaan valtakausi ole keskimäärin pitkä. Onneksi seuraava kierros käynnistyy lähes välittömästi.
Matkan varrella mukaan on tullut niin Game of Thronesin kuin Kiinan valtakuntaan sijoittuvia versioita. Nyt kuudes osa hyppää Witcherin maailmaan, mutta hieman yllättävästä näkökulmasta: kertojana toimii bardi Dandelion. Itse peli rakentaa kapakassa turinoitavaa kertomusta, joka muodostuu Geraltin seikkailuista ja vääjäämättömästä kuolemasta tavalla tai toisella.
Nyt neljä optimoitavaa mittaria ovat pelaajan suhde ihmisiin, yliluonnollisiin olentoihin, velhoihin ja hirviöihin. Ratkaisuiden vaikutuksista kerrotaan vain summittaisesti erikokoisilla palloilla, jotka kertovat mihin arvoon valinta vaikuttaa ja millä suuruusluokalla, mutta vaikutuksen suuntaa ei paljasteta. Joskus lopputulos on ilmeinen, mutta usein veitsenterällä tasapainotellessa päätös nytkäyttää mittaria juuri väärään suuntaan, yleensä aina tietysti tappiorajan yli.
Lisävirityksenä mukana on useita jippoja, kuten inspiraatiot ja taistelu. Dandelionin kokemuksen kasvaessa pelaajan saa kierroksen alussa satunnaisen, rajatusti muokattavan listan kolmesta inspiraatioteemasta, jotka muokkaavat käyttöön tulevia valintoja. Oikeilla valinnoilla pelaaja voi edistää näitä juonikulkuja ja kerätessään kolme tähteä saavuttaa melkoisia pistebonuksia.
Inspiraatioissa on kuitenkin vaaransa, sillä niitä jahdatessa pelaaja unohtaa helposti seurata mittareita, ja kuolo on aina hyvin lähellä. Ei ole kerta eikä kymmenen, kun maaninen tarpeeni saavuttaa viimeinen tähti johtaakin kierroksen äkkilopetukseen.
Toinen mekanismi on taistelu hirviöitä vastaan. Tätä varten on rakennettu oma minipelinsä, jossa pelaaja ohjaa ruudukon alalaidassa olevaa noituria. Ylhäältä lähtee putoamaan erilaisia ruutuja, joista osa kuvastaa hirviön hyökkäyksiä, toiset taas pelaajan antamia iskuja. Ensimmäisiä olisi siis syytä vältellä, jälkimmäisiä keräillä. Bonuksena joskus keräiltäväksi tulee myös bonuksia tarjoavia taikamerkkejä. Hirveän vaikeaa taistelu ei ole, kunhan sen rytmiin oppii mukaan.
Viime kädessä pelaaminen on kuitenkin turhauttavaa. Kyseessä on muutaman euron pikkupeli, joka on ylivoimaisesti parhaimmillaan mobiililaitteilla pelatessa. PC:llä kyseessä on hitusen liian minimalistinen julkaisu, jotta tuntimääriä sen parissa jaksaisi kerryttää kaksinumeroisia määriä.
Erilaisten kuolintapojen ja kertomusten keräilyssä on ehdottomasti oma viehätyksensä, mutta siihen Reigns: The Witcherin anti jääkin. Muutamalla eurolla kokeilemalla pettymys ei ole hirmuinen, mutta viime kädessä tarjolla on lähinnä kevyttä hupia tarjoava välipalapeli.
