Ensimmäisestä Resident Evilistä alkaa olla mahdotonta sanoa mitään sellaista, mitä ei olisi sanottu jo tuhanteen kertaa aiemminkin. Shinji Mikamin kauhuklassikko on alkuperäisen, vuoden 1996 julkaisun jälkeen noussut pelaavan populaation keskuudessa instituution tasolle, ja sarjan osia tipahtelee nykyisillekin alustoille tasaiseen tahtiin. Tällä kertaa vanhat masteroinnit ykkösestä, nelosesta ja Zerosta pääsivät myös Switch-pelaajien laukkuun.
Lyhyestä virsi kaunis: kyseessä on tismalleen sama peli kuin Gamecubelle vuonna 2002, toki viimeaikaisilla HD-päivityksillä terästettynä. Jos Resident Evilin uudelleenversiointi on jo pelattu, eteenpäin siirtyminen on erittäin kehotettavaa. Kiintoisampaa onkin pohtia, mitä annettavaa pelivanhuksella voi vielä olla niille, jotka eivät ole pelonväristyksiä zombikartanossa kokeneet.
Ensimmäisen osan miljöönä toimiva kartano on aikamoinen kauhuklassikko. Kummitustaloja on nähty leffoissa ja peleissä vaikka kuinka, eikä Resident Evilin kartano alkumetreillään uusia ihmetyksiä tarjoa. Koska Resident Evil lainasi alun perin paljon Infrogramesin vuonna 1992 julkaistusta Alone in the Dark -kauhustelusta, omaperäinen ote loistaa monella tavalla poissaolollaan.
Se ei silti tarkoita sitä, etteikö Resident Evil olisi edelleen tunnelmallinen. Sitä se nimittäin on ja avaimien etsiminen ja lukittujen ovien avaaminen on kivaa ja jännää puuhaa. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan nurkan takana vaanii. Parhaimmillaan peli synnyttää edelleen pieniä pakokauhun tunteita, kun useampi hirviö rynnii päälle. Vaikka peli ei millään mittapuulla pelottava olekaan, se käyttää silti monia fiksuja kikkoja tunnelmansa luomiseksi. Peileistä näkyvät nurkan takana odottelevat zombiet, katossa raakkuvat korpit ja monet muut fiksut ideat toimivat yhä edelleen edukseen.
Pakokauhua ei uudelleenmasteroinnin myötä tarvitse kokea myöskään kontrollien takia. Poissa on eilispäivän kömpelö tankkiohjaus, vaikka sen toki puristisimmat voivat edelleen kytkeä päälle. Kartanossa eteneminen ja myös taisteleminen ovat periaatteessa sujuvaa ja mukavaa puuhaa.
Kokonaisuutena sujuvuus jää kuitenkin vain periaatteen tasolle. En pysty millään käsittämään, miksi Capcom pitää edelleen kiinni ykkös-Evilin hölmöimmistä suunnittelumokista, jotka teknisesti juontavat tiensä takaisin PS1-aikoihin. Tallennus ei ole vapaata, vaan sitä varten peli tarjoaa vanhat tutut kirjoituskoneet. Ikävä kyllä kirjoituskoneet tarvitsevat edelleen niitä hiivatin mustenauhoja toimiakseen. Miksi? Kumpikin pelin päähahmoista kykenee kantamaan mukanaan kerralla vain kahdeksaa esinettä, loput pitää jemmata turvahuoneista löytyviin arkkuihin ja hakea aina tarpeen tullen sieltä. Miksi? Inventaario on hetkessä täynnä, kun mukana roudaa yhtä avainta, asetta, lipasta, paria parannusesinettä ja tallennusnauhoja. Alun perin systeemi oli luotu selviytymistunnelmaa ylläpitämään, mutta kokonaisuutena systeemi on käsittämättömän kökkö, ja pakottaa juoksentelemaan jatkuvasti edes takaisin pitkin kartanon käytäviä. Mikään käyttöliittymässä ei ole enää nykyaikaa. Tämän Capcom on toki tajunnut myöhemmissä osissa ja etenkin kakkos-Evilin tuoreessa remasteroinnissa. Miksi ihmeessä siis klassisinta sarjan peliä ei ikinä suostuta päivittämään nykyaikaan?
Noh, ainakin PS4-painoksesta tuttu ulkoasu on paikallaan myös Switch-versiossa. Taustat ovat paikoitellen ärsyttävän sumeita, mutta hahmot, esineet ja hirviöt ovat siistejä ja selkeitä katsella. Myös pelin ääniraita on edelleen fantastinen, kunhan vain unohtaa täysin kammottavan ääninäyttelyn. Monelta osin Resident Evil on entisensä, hyvässä ja pahassa.
On sääli, että moni alkuperäisen pelin suunnitteluratkaisuista ei ole kestänyt aikaa liki lainkaan, sillä pohjimmiltaan Resident Evil on edelleen kiva ja jännä peli, jolla on ehdoton paikkansa pelikulttuurin historiankirjoituksessa. Switch-version isoin ongelma vain liittyy hinnoitteluun. Kolmekymppiä käytännössä suorasta porttauksesta on aivan liikaa, etenkin kun peli on nähty lukuisilla alustoilla aiemminkin. Parikymppiä hinnasta pois ja pakettia voisi varauksella suositella edelleen. Nyt se on hieman hankalaa.