Resident Evil: Umbrella Chronicles

Resident Evil Umbrella Chronicles kertoo nimensä mukaisesti Resident Evil -pelisarjan tapahtumia. Mukana on episodit Zerosta Nemesikseen (eli osat 0-3). Selviytymiskauhujen uusintapainoksen sijaan nyt kyseessä on vanhan koulukunnan valopistoolipeli, jossa tapahtumat on kuvattu pelihahmon silmistä. Liikkuminen tapahtuu automaattisen käsikirjoituksen mukaan, joten pelaajan tehtäväksi ei jää muuta kuin zombien ja muiden hirviöiden sihtailu Wii-kaukosäätimellä ja väsymätön liipaisimen nykiminen.

Resident Evil-fani osaa arvostaa tuttuihin tapahtumiin palaamista. Vaikka pelityyppi on vaihtunut kokonaan toiseksi, on aiemmat tapahtumapaikat siirretty ampumapelin taustoiksi yllättävän uskollisesti. Jopa suuri osa esineistä, kuten elinvoimaa palauttavat yrtit, löytyvät täsmälleen samoista paikoista kuin alkuperäisissä seikkailuissa. Myös monet vihollisten väijytyspaikoista toistetaan uskollisesti, ja pomoviholliset ovat ilman muuta tuttuja. Toimintapelin vaatimusten mukaisesti vihollisia, ammuksia ja salaesineitä on kuitenkin lisätty reippaasti. Sarjan tuntijoiden iloksi Umbrella Chronicles tarjoaa myös ennennäkemättömiä seikkailunpätkiä, jotka valottavat vanhojen taustojen tapahtumia uusista näkökulmista.

Kronikointi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ummikko olisi hukassa. Koska liikkuminen tapahtuu automaattisesti, eksyä tai jumittua ei voi. Pelissä edistyminen edellyttää vain pyssynpaukutuksessa onnistumista. Peruspistoolissa on loputtomasti patruunoita, mutta tehoa on vähänlaisesti ja tulinopeus rajallinen. Tarkoilla pääosumilla zombit kaatuvat hernepyssylläkin kohtuullisen ripeästi, mutta massarynnäköiden tai nopeiden vihollisten torjunta ei sillä onnistu. Kovissa taisteluissa käyttöön otetaan kranaatit, haulikot, konepistoolit ja muut tehotykit, mutta niiden ammuksia pihtaillaan pelisarjalle uskollisella tavalla. Lisäksi pelaajalla on käytössään puukko kosketusetäisyydelle pääsevien örmyjen viiltelyyn.

Graafisesti Umbrella Chronicles on Wiin parhaimmistoa. Taustoissa on säilytetty alkuperäispelien henki hienosti ja zombit on toteutettu pätevästi. Välillä viholliset horjuvat osumien vaikutuksesta oikein hienosti, ja esimerkiksi kaatuvat nurin jalkoihin ammuttaessa. Äänipuoli sen sijaan ei ole kummoinen. Etenkin heikko musiikki ja Wii-ohjaimesta rätisevä pyssynpauke ovat turhan valjuja.

Periaatteessa Umbrella Chronicles tarjoaa juuri sitä mitä lupaakin, eli klassiset Resident Evil-pelit valopistooliammunnan muodossa. Time Crisis- ja House of the Dead -sarjojen ystävien kannattaa kuitenkin huomioida muutama asia ennen kauppaan ryntäämistä. Yleisesti ottaen Umbrella Chroniclesin meno on em. sarjoihin verrattuna jonkin verran hitaampaa, jo yksin peruspistoolin rajoitetun tulinopeuden ja muiden aseiden rajallisuuden takia. Totuttelun jälkeen erilainen lähestymistapa pelityyppiin ei kuitenkaan haittaa, ja omalaatuisuus on teoriassa etu.

Wiimotella sihtaaminen ei kuitenkaan tunnu vetävän vertoja kunnolliselle valopistoolille. Pelissä ei ole sisäistä kalibrointia, eikä pelituntumaa saa valopistoolipelimäiseksi millään. Jotain kertoo jo se, että Umbrella Chroniclesin ruudulla näkyy tähtäinristikko, toisin kuin varsinaisissa valopistoolipeleissä. Toisin sanoen, pelaaminen ei suju valopistoolipelin tyyliin vain ruudulla näkyviä kohteita osoittelemalla ja liipaisinta nykimällä. Pelaaminen muistuttaa enemmän tähtäinristikon ohjailua hiirellä, paitsi että Wiimote on tietenkin hiirtä epätarkempi ja epäergonomisempi. Zapper-lisäkalikalla en peliä kokeillut, mutta en usko sen helpottavan kuin ranteen kipeytymisen kanssa. Joka tapauksessa Umbrella Chroniclesin pelaaminen ei ole luontevaa ja hulvatonta pommitusta esimerkiksi Time Crisis -pelien tapaan, vaan hitaampaa ja vaivalloisempaa sihtailua.

Umbrella Chroniclesissa ei myöskään ole minkäänlaista suojautumistoimintoa, joten pelaaja on täysin ampumatarkkuutensa armoilla. Ruutua voi kääntää marginaalisesti nunchuk-kapulan ohjaintapilla, mutta toiminnolla ei ole juuri merkitystä. Katsetta ei saa "väärään" suuntaan ja viholliset hyökkäävät aina näkökentästä.

Pelimekaniikaltaan Umbrella Chronicles perustuu lähes kokonaan pelin käsikirjoituksen ulkoa opetteluun. Se kuuluu pelityyppiin, mutta Umbrella Chronicles tuntuu epätavallisen armottomalta unohduksien suhteen. Muistettavaa tuntuu myös olevan uuvuttavan paljon. Vaaralliset tilanteet oppii muistamaan yleensä yhden erehdyksen jälkeen, mutta lisäksi pelaajan olisi muistettava myös lääkeyrttien ja aseiden piilopaikat. Nämä ovat usein näkyvissä vain pikkuruisen hetken, eikä pelin etenemisnopeuteen voi vaikuttaa mitenkään. Peli puksuttaa eteenpäin kuin juna, huolimatta siitä ehtiikö pelaaja napsia tarvikkeet mukaan tason lopussa odottavaa pomotaistelua helpottamaan. Ruudun kääntämistoiminto lienee mukana juuri tarvikkeiden poimimisen helpottamiseksi, mutta silti piilopaikat on tiedettävä etukäteen ja myös muistettava hyvin. Pomotaisteluihin käsikirjoituksen opettelu sen sijaan istuu hyvin, sillä pomojen hyökkäyskuvioiden opettelu on videopelien ikiaikainen (väljähtyvä?) perinne.

Pelissä, ja etenkin pomotaisteluissa, kohdataan myös jonkin verran ns. QTE (quick time event) -kohtia, joissa pelaajan on väistettävä vaarallista tilannetta painamalla nopeasti oikeaa nappia tai ravistettava ohjainta. Jos homma menee mönkään, on seurauksena pahimmillaan kuolema kertalaakista. Oikea nappi vaihtelee yrityksestä toiseen, joten näihin kohtiin ei edes hyvä muisti auta. Reagointiaikaa on joskus todella nihkeästi. Tämä on viimeinen niitti sille, ettei peliä ole kovin miellyttävää pelata pitkinä pelisessioina. Raskassoutuinen tuntuma, rutkasti ulkoa muistettavaa ja oikeasti hyviä refleksejä ja virheetöntä onnistumista vaativat QTE-tilanteet vaativat Umbrella Chroniclesin pelaajalta tiettyä vireystilaa. Resident Evilien faneille ja valopistoolipelien ystävillä Umbrella Chronicles lienee kuitenkin mieluisaa pelattavaa.