Resistance-sarja on ollut menestyksekäs luojalleen Insomniac Gamesille. Tarina vaihtoehtoisesta historiasta, jossa hirviömäiset kimerat ajavat ihmiskunnan ahdinkoon, poikkeaa huomattavasti studion humoristisesta Ratchet & Clank -sarjasta. Resistancen synkkä näkemys 1950-luvun maailmasta on kerännyt oman fanikuntansa ja vakiinnuttanut asemansa täyteen ahdetuilla toimintapelimarkkinoilla.
Aluksi ounastellaan, että kimerat ovat seurausta pieleen menneistä tieteellisistä kokeista -ehkä siksi, että muodonmuutos leviää viruksen tavoin ihmisestä toiseen. Ei mene kuitenkaan aikaakaan, kun kimeroiden kehittynyt teknologia ja kyky hallita säätä johtavat päätelmiin, että laji on ulkoavaruudesta peräisin.
Siksipä onkin aika ironista, että Playstation Vitalle tuleva Resistance: Burning Skies potkaistaan käyntiin vuonna 1951 juuri Ellis Islandilta New Yorkin edustalta, jossa toimi tuolloin maahanmuuttajien vastaanottokeskus. Tällä kertaa vastaanotettavina vain on raivokkaita kimeroita.
Peli alkaa ruosteenruskeiden seinien keskeltä pienestä huoneesta, jonka äänimaailma täyttyy räjähdyksistä ja etäisistä huudoista. Vierellä makaa kankaalla peitetty ruumis, mutta kuten droppi käsivarressa osoittaa, myös sankari on käynyt lähellä kuoleman portteja. Pääosassa on Tom Riley, palomies, ainakin mikäli pöydältä löytyvät varusteet mitään kertovat. Aluksi on selvitettävä, mitä maailmassa on meneillään, ja nappaan kypärän ja palokirveen matkaan.
Resistance-sarjan aiemmista päähahmoista poiketen Rileyllä ei ole armeijakokemusta. Näin ollen hän ei ole myöskään tottunut aseellisiin konflikteihin, vaikka toki ammattinsa puolesta osaakin pitää päänsä kylmänä uhkaavissa tilanteissa. Kehittäjä Nihilistic Softwaren mukaan uusi näkökulma auttaa syventämään tarinaa Resistance 3:een johtavista tapahtumista - tällä kertaa siviilin näkökulmasta.
Kalmankalpeana pikaista selkäsaunaa peläten etenen autiossa rakennuksessa, kunnes havaitsen ensimmäisen kimeran. Rileyn aseistus ei ole kehuttava ja poikkeaa paljon siitä, mihin sarjassa on totuttu. Muukalainen on onneksi selin pelaajaan, joten pääsen hiipimään lähemmäs, ja parilla kosketusnäytön näpäytyksellä kirves tekee tehtävänsä.
Erotan hennon oranssinpunaisen kajastuksen ovenraosta, ja oven avatessani Riley astuu parvekkeelle, josta eteen levittäytyy häikäisevä näkymä muun muassa Vapaudenpatsaalle. Tässä hetkessä kiteytyy hyvin se graafinen teho, jota Sony on Vitan kohdalla hehkuttanut: auringonsäteet hohtavat ylitse leijailevien kuolemanlaivojen takaa, tulipallot halkovat ilmaa, räjähdykset välkkyvät pilvenpiirtäjien lomassa ja koko New York näyttää olevan invaasion kourissa.
Graafista loistoa ei ole kuitenkaan aikaa jäädä ihailemaan, sillä joukko vihollisia syöksyy parvekkeelle toisesta huoneesta. Tulitukseen joutuessa Rileyn hengenlähtö on herkässä. Aktivoin tuliaseet olkanapista ja pauke täyttää ilman. Hetken hyörimisen jälkeen Riley seisoo voittajana ruhojen keskellä.
Seuraavassa vaiheessa liitelevät dronet hyökkäävät erään ihmisen kimppuun ja minulle selviää, että useisiin vihollisiin on mahdollista lukittautua samanaikaisesti näyttöä pyyhkäisemällä. Tämä on tuttua Resistancea. Sarjalle tunnusomaista on juuri asevalikoiman mielikuvituksellisuus, joten on ilahduttavaa nähdä, että tarjolla on myös muita keinoja vihollisten kukistamiseen kuin perinteisiä käsiaseita. Kosketusnäyttöä voi käyttää myös esimerkiksi kranaattien heittämiseen sormella osoitettavaan paikkaan.
Kulman takana odottaa toinen yllätys, kun eteen tulee jättimäinen otus, joka on kiinnittynyt suureen vesitankkiin. Muutama tarkka laukaus saa aikaan räjähdyksen, joka heittää tankin päin taloa ja hukuttaa otuksen veteen.
Maisema vaihtuu, ja ympäristö alkaa muistuttaa enemmän avaruusaluksen sisätilaa kuin vanhaa newyorkilaista rakennusta. Vastaan tulee kirkkaasti sykkivä kristalli, joka sulautuu Rileyn käsiin sitä lähestyttäessä. Tätä seuraava voimakas hehku paljastaa, että olen juuri saanut yhden useista asepäivityksistä pelissä.
Paria toiminnantäytteistä jaksoa myöhemmin aikani uuden Resistancen kanssa on tullut päätökseen. On vakuuttavaa, miten paljon kehittäjät saavat jo nyt irti pienestä käsikonsolista, ja kun ottaa huomioon, miten vaatimattomalla tasolla julkaisupelien tekniikka yleensä on myöhempiin peleihin verrattuna, Resistance: Burning Skies antaa varsin loisteliaan lupauksen Playstation Vitan mahdollisuuksista.