Saksalaislähtöisen Monolith of Mindsin kehittämä Resolutiion alkaa, kun mykkä päähahmo tempautuu rinnakkaisulottuvuuteen. Pelaaja törmää Infinite Empire -dystopiassa hetken palloiltuaan Alibii-nimiseen tekoälyyn, joka rekrytoi päähenkilön mukaan terrorismin vastaisiin joukkoihin. Näin käynnistyy varsin surrealistisissa vesissä viihtyvä seikkailu, joka ei pyytele pelaajaltaan anteeksi.
Resolutiion tuo kauniissa pikseligrafiikassaan mieleen Hyper Light Drifterin. Monipuolinen ja yksityiskohtainen maisemakattaus pitää pelaajan kiinnostuneena pelimaailman koluamisesta, ja uutta nähtävää puskee näkyviin säännöllisin väliajoin. Muun muassa rehevät metsät korostetun tikkusuorine puineen, ränsistyneet temppelit ja Infinite Empiren kirjastot aataminaikaisine tietokoneineen tarjoavat näyttäviä ja kiinnostavia miljöitä seikkailulle - maahan raapustetut, QR-koodia muistuttavat kuviot toimivat seikkailun tarkistuspisteinä. Pelihahmo ei luonnollisesti pääse koluamaan maailman joka nurkkaa heti pelin alussa, vaan uusien kykyjen ja välineiden kanssa kelpaa palata astialle. Tuliaseet ja nopeat väistöpyrähdykset ovat toimintaseikkailujen vakiokalustoa, mutta astetta erikoisempaa varustepuolta edustaa filtteri, jonka avulla on mahdollista korjailla hajallaan olevia pikseleitä esimerkiksi sillaksi.
Taistelut etenevät luontevalla napinhakkauslinjalla, joka ei juuri poikkea ylhäältä kuvattujen toimintaseikkailujen kuvastosta. Hahmon kuollessa tämä palautuu lähimmälle tarkastuspisteelle, jolta voi lähteä vapaasti yrittämään onneaan uudestaan. Kylmäksi pistetyt viholliset pysyvät jäykkäkoipisten valtakunnassa, vaikka pelaajan hahmo kävisikin manan majoilla, mutta pomotaisteluissa koko touhu pitää kuoleman koittaessa aloittaa alusta. Vaikeustaso on varsin inhimillinen, mutta mittelöt välipomoja vastaan eivät ole ensimmäisellä yrityskerralla hoidettavia läpihuutojuttuja.
Resolutiionin pelimaailma on suhteellinen laaja ja moninainen kokonaisuus, mutta ohjaimen miinusnäppäimestä avautuva kartta jättää kyllä toivomisen varaa. Alueet on lätkitty kartalle läpinäkyvinä neliöinä, ja toisiinsa lomittuvat ja limittyvät, ääriviivoiltaan mustat nelikulmiot saavat kartan näyttämään äkkiä sekavalta rautalankamallilta. Pelaaja kuitenkin pysyy sikäli menossa mukana, että kartalla välkkyy aina punainen kuvake osoittamassa, missä kohdassa harvennettavia terroristeja on - kuvakkeen lähestyminen ja sopivan reitin löytäminen jätetään pelaajan vastuulle.
Resolutiion on tarinaltaan erikoinen tapaus. Terroristien ja voimakkaiden pomojen päihittämisestä aukeavan tarinan seuraamista ei ole tehty erityisen helpoksi, vaan juoni etenee vähän turhan harvakseltaan lähinnä suurempien tapahtumien yhteydessä - välillä Alibii vain kyselee pelaajan jaksamisesta ja höpöttää muistojen katoamisesta. Tarinallisia panoksia ei siis ole jaettu kauhean tasaisesti kokonaisuuden varrelle, vaan pelaaja jätetään paikasta toiseen siirtymisten ajaksi liiaksi oman onnensa ojaan. Jäin kaipaamaan ainakin näin surrealistisessa ja omituisessa kokonaisuudessa enemmän pelikokemusta yhteen nivovia ja kokonaisuutta jäsentäviä kohtauksia. Käsikirjoittajat ovat kai pelänneet, että päästävät pelaajan liian helpolla avatessaan juonta liikaa, mutta olisin kyllä kaivannut näin kiinnostavan äkkivääriä elementtejä sisältävään tarinaan punaisia lankoja.
Lainaamossa pyörivät kirjastonhoitajat ja lähimetsässä loikkivat jänikset heittävät parhaimmillaan varsin hyvää huulta esimerkiksi dystopian yhteishengestä ja kanipopulaatioiden järjestäytyneisyydestä, mutta heikoimmillaan dialogi jää esimerkiksi Alibiin puolelta moneen otteeseen kuulluksi jupinaksi datakeskusten toiminnasta ja informaation syvimmästä olemuksesta. Puhuttua dialogia ei ole tarjolla, vaan ääninäyttely koostuu hahmojen piipityksistä ja surinoista; sitä vastoin tunnelmallinen teknohumina löytää luontevasti paikkansa seikkailun taustalta.
Resolutiion tuo mieleen puolisen vuotta sitten ilmestyneen Mosaic-pelin, joka niin ikään jätti pelaajan raapimaan päätään - Resolutiionin määrittely ei ole erityisen helppoa, mutta seikkailu kyllä pitää kärsivällisen ja astetta erikoisemmista pelieepoksista nauttivan pelaajan otteessaan. Juoni- ja hahmovetoista indiepöhinää hamuavien taas kannattaa lähestyä Resolutiionia huomattavasti suuremmalla varauksella.
