Return to Monkey Island

Seikkailupelien lajityyppi ei ole tällä hetkellä sitä kovinta huutoa, mutta on silti onnistunut pysyttelemään tapetilla jo yli 35 vuotta. Silloin joskus Lucasfilm Games julkaisi pelit Maniac Mansion perässään The Secret of Monkey Island. Seikkailupelejä muistelevat pohtivatkin yleensä vaalea ponihännällistä poikaa nimeltä Guybrush Threepwood.

Kyseessä on periaatteessa viides peli seikkailupelien sarjassa. Alkuperäinen luoja Ron Gilbert vastasi vain kahdesta ensimmäisestä pelistä, ja se oli 31 vuotta sitten. Fanit ovat vuosia pyytäneet uutta Monkey Island -peliä, ja nyt sellainen on lopultakin saatu.

Tarinaa en aio käsitellä muuten kuin toteamalla, että Return to Monkey Island on päätös niille tarinoille ja henkilöhahmoille, jotka ovat yli 30 vuotta pitäneet veteraanipelaajien mielet virkeinä. Mikäli se alkuperäinen ja LeChuck's Revenge on jo pelattu, voi uuden aloittaa heti. Muille Terrible Toybox on tehnyt päävalikkoon erillisen osion, jossa kerrataan kahden ensimmäisen Monkey Island -pelin tarina. Kaiken muun lisäksi Guybrush kerää pelissä visailukortteja, joissa kerrotaan kahden aiemman pelin tapahtumista. Osa kysymyksistä on aidosti vaikeita.

Guybrush ja LeChuck on ympäröity joukolla toinen toistaan kiinnostavampia henkilöhahmoja, jotka nostalgian hengessä tekevät paluun kirvoittaen naurua alle kahden sekunnin. Uusien kuin vanhojenkin seurassa on suorastaan mahdotonta olla käymättä läpi kaikkia erilaisia dialogivaihtoehtoja. Käytin aikaani myös siihen, että jätin pelihahmon paikoilleen, ja kuuntelin Michael Landin mahtavaa musiikkia ja äänitehosteita. Tunnusmusiikki kuulostaa paremmalta kuin koskaan ennen.

Entä sitten se taiteellinen tyyli ja uusi ulkonäkö niin tapahtumapaikoille kuin henkilöhahmoillekin? Tehty ratkaisu on hyvä kahdesta syystä: tarina esittää Monkey Islandin omanlaisenaan karikatyyrinä, ja samalla Dinky-pelimoottori luo siirtymät upeiksi eri tilanteiden välillä. Ohjauksesta minulla on vain hyvää sanottavaa, sillä Nintendo Switchillä pelatessani toiminta oli paitsi vakaata, myös (melkein) mukavampaa kuin PC:llä osoita ja klikkaa -tyylin hengessä hiirellä ja näppäimistöllä.

Return to Monkey Island osaa annostella oikeassa suhteessa viittauksia omaan menneisyyteensä, ja kritisoida menneisyyden elkeitä ja elämän muutoksia. Guybrush itse on nyt vanhempi, viinaa ei pysty juomaan enää entiseen tahtiin ja avioliitto Elainen kanssa on kesyttänyt sisäistä paloa. On siis aika lähteä sille viimeiselle seikkailulle arkkivihollista LeChuckia vastaan, ja selvittää Monkey Islandin salaisuus perin pohjin. Yhtymäkohdat Uncharted 4 -pelin kanssa ovat ilmeiset.

Ajoittain pohdin sitä, ovatko pulmatehtävät liian helppoja. Mukana on kaksi erilaista vaikeustasoa (casual ja hard), ja ensimmäisen puoliskon aikana se hard on ihan pelikelpoinen. Sitten tapahtuu muutos, kun pelaajan pitää hakea esineitä toinen toisensa perään päästäkseen lopulta eteenpäin edes vähän. Tällöin tehtävät muuttuvat pirullisen vaikeiksi. Vaihdoin siis casual-tilaan, ja kaksi kertaa oli pakko käyttää pelin sisäistä opasta ongelman ratkaisuun. Näin ollen kaikki pääsevät kyllä halutessaan loppuun saakka ilman tarvetta selvittää ratkaisua verkossa tai muualla.

En voi siis tehdä muuta kuin rohkaista pelaamaan Return to Monkey Islandia.