Returnal on saatu viimeinkin PC:lle

Suomalaisen Housemarquen Returnal oli eräs ensimmäisiä yksinoikeusjulkaisuja Playstation 5:lle. Aivan täysin pakko-ostokseksi Returnalia ei voi kutsua, mutta kaikesta huolimatta kyseessä oli niin maittava julkaisu, että se riitti varmasti monelle konsolin ostopäätöksen sinetiksi. Nyt teos on saapunut myös PC:lle.

Housemarque tunnetaan lumilautapeliensä lisäksi piilohiteiksi jääneistä ammushelveteistä, kuten Resogunista ja Nex Machinasta. Vaikka Returnalissa kuvakulma on siirretty kolmannen persoonan ammuskelupeliksi, näkyy monimutkaisten ammuskelukuvioiden väistely edelleen. Päälle on kuitenkin rakennettu monta kerrosta mielenkiintoista ja koukuttavaa pelimekaniikkaa.

Tiedusteluastronautti Selene on pudonnut vieraalle planeetalle, jonka vihamielinen lajisto ei päästä sankaritarta helpolla. Oudon vihamielinen ympäristö on rakennettu taidolla, sillä huojuvat ruohonkorret, muinaiset rakennelmat ja vaaralliset hirviöt muodostavat todella oudon ympäristön. Yksi asia yhdistää kuitenkin kaikkea: jos jokin liikkuu, se pitää ampua.

Housemarque on tehnyt monella tapaa erinomaista työtä maailmanrakennuksen suhteen. Hyvällä tavalla vaarallisuutta henkivä maailma avautuu pelaajalle kerroksittain. Planeettaa asuttavat hirviöt eivät ole aboriginaaleja, vaan sivilisaation jäänteiden takaa paljastuu muitakin asukkaita ja heidän teknologiaansa, jotka saattavat auttaa Seleneä pakenemaan planeetalta.

Ensimmäisenä järkytyksenä vastaan tulee astronautin ruumis, joka paljastuu tarkemmalla tutkimisella Seleneksi itsekseen. Osoittautuu, että sankaritar on jäänyt jumiin aikasilmukkaan, jossa kuollessaan hän palaa aina takaisin laskeutumisessa tuhoutuneelle avaruusalukselleen. Tilanne on tukala, mutta henkiinherätystaito tarjoaa hänelle myös mahdollisuuden puskea vaaroja kaihtamatta yhä syvemmälle planeetan uumeniin.

Julkaisuvuosi 2021 oli todellinen aikasilmukkapelien luvattu vuosi, sillä Returnalin lisäksi tarjolle tuli myös toinen samaa mekaniikkaa hyödyntävä AAA-peli Deathloop sekä lukuisia muita loistavia julkaisuita, kuten The Forgotten City ja Twelve minutes. Vaikka Deathloop kahmi The Game Awards -gaalassa useita palkintoja, päätyi parhaan toimintapelin pokaali Returnalille. Syystäkin.

Aikasilmukkamekanismin myötä toiminta paljastuu roguelikeksi. Valinta on rohkea, sillä lajityyppi tunnetaan yleensä armottomuudestaan pelaajaa kohtaan. Jokaisella rykäisyllä huoneet tehdään uusiksi, jolloin tulevan suunnittelu on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Yhdellä pelikerralla käyttöön avautuu erinomaisia aseita alkuhetkistä asti, toisella kerralla pelaajan on kohdattava pomovastukset Cajanderin mallia vastaavalla varustuksella. Taitavimmankin pelaajan on syytä nöyrtyä ja tottua kuolemaan kerta toisensa jälkeen.

Mekaniikka on riskialtis, sillä voimafantasioista unelmoivalle pelaajalle jatkuva kuoleminen kysyy kanttia. Tämän vuoksi useimmat rogueliket ovat indiejulkaisuita tai vähintään pienempää kohderyhmää tavoittelevia. Käsittääkseni kyseessä on ensimmäinen AAA-tason roguelike. Näin pari vuotta alkuperäisjulkaisun jälkeen voidaan myös jälkiviisaasti todeta, että riskinotto kannatti: peli myi yli puoli miljoonaa kappaletta pelkästään julkaisuvuonnaan. Tämä on hieno saavutus ottaen huomioon, miten paljon konsolien myynti takkusi komponenttipulan vuoksi.

Kuolon koittaessa vain muutamat ominaisuudet säilyvät, mutta lähtökohtaisesti varusteet ja valuutat nollautuvat. Kierroksen aikana haaviin tarttuu monenmoista selviytymistä edistävää tilpehööriä, kuten aseita, esineitä ja muita vahventeita.

Pelaajan on tasapainoiltava riskinottokykynsä kanssa, sillä vastaan tulee jatkuvasti erilaisia mahdollisuuksia laskelmoituun uhkapelaamiseen. Tarjolle avautuu selkeästi merkittyjä lisähuoneita, joissa vierailu voi päätyä rokottamaan terveyspalkkia. Monet esineistä ja arkuista ovat saastuneita, jolloin niiden käyttäminen voi aiheuttaa vaihtelevalla todennäköisyydellä erilaisia vaurioita tai etujen menetyksiä.

Ajoittain vastaan tulee kovin vaikeita valintoja, sillä kiinni takertuvat loiset tarjoavat samaan aikaan etuja ja haittoja, jotka eivät välttämättä tue suunniteltua hahmonkehitystä. Tavaroista mukaan tarttuu harvinaista eetteriä, jota on mahdollista käyttää saastumisen puhdistamiseen. Lisäksi tavanomaisena valuuttana käytetään oboliittia, jolla on mahdollista ostaa erilaisia esineitä ja päivityksiä vastaan tulevista automaateista.

Toiminta itsessään on hyvin suunniteltua ja todella vauhdikasta. Pahimmillaan hirviöt syöksyvät päälle hyökyaaltoina täyttäen huoneen tulipalloilla. Ammuskelun lisäksi väistelyn oppiminen on selviytymisen ytimessä. Selene pystyy singahtamaan pienen syöksyn verran mihin tahansa suuntaan, mikä on välttämätöntä erityisesti vaikeampia vihollisia ja pomoja kohdattaessa. Perusvihollisia on usein sentään mahdollista höynäyttää piiloutumalla pylväiden suojaan, mutta pomo-otteluissa avoimet areenat eivät tarjoa tätäkään etua.

PC-pelaajaa hemmotellaan pienillä parannuksilla, joita alkuperäisessä julkaisussa ei ollut tarjolla. Ensimmäinen tärkeä asia on tallennusmahdollisuus, sillä julkaisuhetkellä koko peli oli läpäistävä yhdellä istunnolla, tai ainakin konsoli oli jätettävä surraamaan päälle. Tilanne oli mahdoton perheellisille pelaajille, mutta ongelma korjattiin onneksi pian myös Playstationilla.

Luonnollisesti suurin päivitys on grafiikassa. Kaksi vuotta sitten kyseessä ei ollut millään muotoa ruma tekele, mutta uusimmalla PC-raudalla näytölle loihditaan entistä päräyttävämpää ilmettä muun muassa säteenseurannan voimin. PC-julkaisu puskee myös rautavaatimusten tasoa uusimmalle sukupolvelle, sillä 60 fps + 4K + säteenseuranta -pelaaminen vaatii vähintään RTX 3080 Ti:n tasoista näytönohjainta. Kyseessä on Forspokenin ohella jo toinen tänä vuonna ilmestynyt peli, joka vaatii 32 gigan verran välimuistia korkeammilla grafiikka-asetuksilla.

Muilta osin kyseessä vaikuttaa olevan olennaisesti sama julkaisu kuin alkuperäinen PS5-pläjäys. Vertailun vuoksi Gamereactorin aiempi arvio on varmasti edelleen paikkansa pitäviä. Hieman hassuna yksityiskohtana tekstityksen kielen saa suomeksi, mutta valikkotekstejä ei. Tämä on erikoinen valinta verrattuna muihin Playstation-pelien PC-julkaisuihin.

Puolivannoutuneena PC-pelaajana en ole päässyt nauttimaan konsoliversiosta, mutta ainakaan nopealla haulla parannuksissa on kyse lähinnä audiovisuaalisesta tuunailusta. Uudemmat näytönohjaimet tarjoavat tuen ultraleveälle näytölle, säteenseurannalle, DLSS:lle sekä Dolby Atmos -äänentuotolle. Kaikki toki mukavia pieniä lisäyksiä.

Pelaajalla on edessään kova valinta ohjausmekanismin suhteen. Tärinäohjaimella pelatessa haptinen tuntuma on erinomainen, mutta omasta mielestäni olisi erikoista pelata ammuskelupeliä PC:llä ohjaimella. Hiiri-näppäimistöyhdistelmä on minulle edelleen se valinta, joka tekee myös pelin läpäisystä hitusen verran helpompaa.

Ja kun sanon hitusen, tarkoitan myös sitä. Returnaliin kannattaa tarttua kuin Soulsborne-peleihin, jossa pelaajaa hivutetaan välillä epäreiluuteen asti, eikä vaikeusastesäädintä tunneta. Vaikka pelivire olisi erinomainen, saattaa puhdas huono tuuri heittää vastaan surkeita varusteita ja liian vaativia vastustajia, jotka saavat pelaajan heittämään lusikan nurkkaan ja pyyhkeen kehään.

Kuitenkin niille, jotka ovat valmiita kulkemaan mankelin läpi, on tarjolla entistä herkullisempaa ja pelaajan haastavaa toimintaa. Pelaaja on satunnaisuuden armoilla, joten pelitunteja saattaa kulua taidosta ja tuurista riippuen kymmenestä kolmeenkymmeneen. Huonosti käynnistyviä kierroksia ei kannata edes pakottaa loppuun, vaan pistää tylysti peli poikki. Toisaalta ennen pitkää vastaan tulee myös se kultainen kierros, jossa kaikki etenee sukkana - tällöin kannattaa vain puskea eteenpäin toivoen, että tuuri ja vire riittävät läpäisyyn asti.