Revenge of the Savage Planet on hauska tutkimusmatka

Tutkimusmatka outoon ympäristöön ei ole pelimaailmassa mitenkään uusi keksintö. Viiden vuoden takainen Journey to the Savage Planet onnistui kuitenkin tutun premissinsä kanssa viehättämään pelaavaa yleisöä niinkin paljon, että nyt käsillä on jatko-osa tuolle suositulle seikkailulle. Revenge of the Savage Planet lähtee matkaan pitkälti samoilta jalansijoilta kuin edeltäjänsäkin, mutta tuo kaikkea mahdollista lisää ja enemmän.

Villiplaneetan kosto lähtee todellakin varsin tutuista askeleista liikkeelle. Pelaajan ohjastama hahmo ilmestyy tuntemattoman planeetan pinnalle tavoitteenaan tutkia paikan kasvistoa ja eläimistöä niin läpikohtaisin kuin mahdollista samalla omaa tukikohtaa hiljalleen rakennellen. Vaikka tällä tavoin kerrottuna peli saattaa vaikuttaa enemmän simulaatiolta kuin seikkailulta, Revenge of the Savage Planetin ydin on kuitenkin tanakkaa toimintaseikkailua.

Kokonaisuuteen on sekoitettu runsaasti tutun oloisia aineksia, joiden yhteistyöllä peli onnistuu olemaan kuitenkin varsin omalaatuinen. Lisäkykyjen kerääminen ja etenemistä estävien esteiden poistuminen tieltä vasta sopivan kyvyn löydettyään on esimerkiksi silkkaa Metroidia, kuten on myös floran ja faunan skannailu pitkin planeetan pintaa. Tavaroiden ja rakenteluun tarvittavien ainesosien kerääminen sen sijaan on silkkaa 3D-tasoloikintaa. Näiden lisäksi mukana on ripaus esimerkiksi Splatoonia, kevyttä roolipeliä ja vaikka mitä.

Ideoiden nappaileminen sieltä täältä on tehty varsin onnistuneesti, sillä villiplaneetan tutkiminen on todella hauskaa puuhaa. Korkeuseroja piisaa ja uusien planeettojen avautuminen hiljalleen sekä tukikohdan kehittyminen juonen myötä ovat hauskoja yksityiskohtia. Erilaista kerättävää on myös todella paljon. Toisia päivityksiä varten tarvitaan alumiinin ja hiilen kaltaisia alkuaineita, toisia varten taas sitten pitää kaapata eläimiä lassolla. Sen lisäksi planeetan pinnalta löytyy rahaa tukikohdan rakentelua varten, sekä tietenkin uusia päivityksiä ihan sellaisenaan. Etsittävän tavaran runsaudesta huolimatta kokonaisuus pysyy hienosti kasassa.

Osansa hauskuuteen antaa käsikirjoitus. Humoristinen ote on läsnä alusta lähtien, joskin on lähinnä pelaajasta itsestään kiinni, miten hyvin se uppoaa. Hauskojen ja napakoiden sanaleikkien kaverina on nimittäin runsaasti alatyylistä huumoria, joka ei ainakaan itseäni pahemmin naurattanut. Toisaalta hupaisa ilmapiiri sinänsä onnistui kyllä tempaamaan mukaansa.

Villiplaneetta on myös todella kaunis, mutta samalla harmillisen raskas. Erityisesti erilaiset eläimet ovat nättejä ja vinkeitä tuttavuuksia ja ympäristöt on toteutettu kieltämättä hyvin. Vastapainona peli ei kuitenkaan rullaa aivan niin hyvin kuin toivoisi ja ruudunpäivitys tuntuu jatkuvasti hieman tahmealta. Näin siis Series X:llä pelattuna.

Hienoisen tahmeuden kanssa kuitenkin oppii alkujärkytyksen jälkeen elämään ja Revenge of the Savage Planet onnistuu voittamaan puolelleen hauskan toimintansa ja hyvän käsikirjoituksen turvin. Villiplaneettaa kannattaa lähteä rohkeasti siis tutkimaan!