Tarkoituksella Namcon perinteisistä Ridge Racereista niin ulkonäkönsä kuin tunnelmansa puolesta poikkeava Ridge Racer Unbounded tarjoaa tavallisesta rata-autoilusta varsin poikkeavan kokemuksen. Esteiden pujottelun sijaan peli kannustaa puskemaan niistä läpi. Ajatuksen päähän sovittamiseen kuluu hetki, ja ensimmäiset kierrokset menevät ehdollistamisen parissa. Siististi ajamalla ei voi edes päästä huippusijoille, sillä ympäristön ja kanssakilpailijoiden tuhoamisesta kertyvää tuhovoimaa käytetään oikoreittien aukomisessa ja vastustajien tieltä kilkkaamisessa. Hyvät ajolinjat toki auttavat menestymisessä, kunhan muistaa vetää ne muutaman betonipylvään ja hot dog -kioskin läpi. Pienen opettelun jälkeen esteiden kyntämisestä tulee toinen luonto, ja hyviä kohteita skannailee jatkuvasti sen minkä kisaamiselta ehtii.
Ridge Racer Unboundedin hands-on -tilaisuudessa päästiin ajamaan yhtä pelimoodia kolmella eri autolla ja radalla. Autoja löytyy raa'asti jaoteltuna kolmea eri päätyyppiä. Tilaisuudessa jenkkimuskelin näköinen kaara edusti mutkissa lähes jatkuvasti sivuluisuun taipuvaista mallia. Maata viistävä superauto taas liimautui tiehen huolellisesti. Eurohenkisen urheiluauton tuntuma oli näiden kahden välimaastoa. Liekö sitten Ridge Racer -nimestä johtuvaa, mutta monet testaajat allekirjoittanut mukaan lukien kokivat Bugbearin mukaan vaikeimmin ajettavan muskelin hauskimmaksi. Vaikka mielettömiä kahva edellä väännettäviä mutkia ei olekaan tarjolla, muutamia varsin messeviä sivuluisuja löytyi jokaisesta kolmesta kentästä. Tekijät vakuuttivat tavan säilyvän myös muilla radoilla, eli siinä mielessä sarjan perinteitä kunnioitetaan.
Tuntuma sekä tiehen että autoihin iskostui nopeasti selkärankaan. Vaikka meno on varsin rankkaa, toiminta perustuu koko ajan simuloituun fysiikkaan. Sen ansiosta autojen käyttäytymistä voi ennustaa paremmin, mikä näkyi ainakin allekirjoittaneelle mielekkäämpänä pelikokemuksena. Käsijarrun käyttö sivuluisuissa vaati hieman totuttelua, mutta parituntisen pelisession loppupuolella perä viisti nätisti kurveja pitkin. Tekoäly oli muuten varsin tiukka kilpakumppani, eikä hävennyt puskea huoletonta pelaajaa kohti lähestyvää sillankaidetta. Lopulliseen peliin on luvattu useita eri tekoälyprofiileja. Harmittavasti vastustajia ei personoida, mutta reagoivatpahan eri tavoin pelaajan uhitteluun.
Brutaali ja kiihkeä kisailu tuntui ainakin testisession verran erittäin viihdyttävältä. Autot käyttäytyvät realistisemmin kuin monissa muissa "kevyissä" autopeleissä muuttumatta vakavaksi simulaatioksi. Tuhoutuva ympäristö oli etenkin hidastuksissa todella komeaa katsottavaa. Sen kiinnostavuuden säilyminen koko pelin keston ajan jäi hieman mietityttämään. Koska pelin kampanjasta tai rakenteesta ei ollut tässä vaiheessa vielä tietoa, Unboundedin pitkäikäisyys on kysymysmerkki.
Takavasemmalta tuli myös tieto City Creatorista. Kyseessä oli esittelytilaisuudessa vielä keskeneräinen, mutta erittäin lupaava kenttäeditori. Uusia ratoja voi rakentaa parissa minuutissa valmiiksi koristelluilla ja mietityillä palikoilla. Eri kenttien teemoja (kuten satama tai keskusta) voi sekoittaa samaan rataan vapaasti, ja lopputulos on hämmästyttävän saumaton. Ominaisuus tuo varmasti lisää ikää pelille, kun samoja ratoja ei tarvitse tahkota loputtomiin.