Avaruusmainarin duuni ei toden totta ole helppoa. Sitä saa tehdä pitkää päivää vaarallisissa olosuhteissa jumalan hylkäämällä asteroidilla ziljoona mailia kotoa ja pienellä palkalla. Kaiken lisäksi sekin vähä ollaan ottamassa pois kun lopputili uhkaa. Kun se laserhakku viimein iskee "kultaa" niin kuvioihin sekaantuu kaiken moiset avaruuspiraatit ja ilkeät korporaatiot työturvallisuutta vaarantamaan. Sellainen peli ei John Rochardille vetele. On aika laittaa radiosta napit kaakkoon ja lähteä potkimaan häiriköt ulos ilmalukosta.
Jos on koskaan pelannut Trineä tai muita moderneja pulmatasoloikkia, tietää välittömästi missä mennään. Rochard on sivusta kuvattua tasoloikkaa, johon on yhdistetty saumattomasti sekä toimintaa että pulmien ratkaisua. Pääpaino on kuitenkin aivonystyröiden haastamisessa, mutta toiminta rytmittää kivasti pelin kulkua ja pitää pelaamisen koko ajan mielenkiintoisena. Vaihtelua riittää aivopähkinöissäkin mukavasti.
John Rochardin päätyökalu seikkailussa on G-Beam -lastaustyökalu. Sillä pelaaja pystyy nostamaan ja siirtelemään kaiken kokoisia tavaroita avatakseen uusi reittejä. Painovoiman kanssa pääsee myös leikkimään. John voi kytkeä koska tahansa päälle matalamman painovoiman, jolloin askeleet, hypyt ja raskaat kontit liikkuvat entistä lennokkaammin. Lisää mausteita soppaan tuovat vielä lasersäteet, liukuhihnat, käänteisen painovoiman huoneet sekä tietysti kiusaa tekevät viholliset. Aseiksi Rochard löytää kaiken moisia työkaluja rynkyn omaisesta teollisuusleikkurista räjähteisiin. Kaikista tyydyttävintä on kuitenkin käyttää G-Beamiä ja litistää vastustajat tarkasti viskatulla lastauskontilla.
Rochardin visuaalinen ilme ei aiheuta aah-elämyksiä, mutta iloisen värikäs ulkoasu miellyttää silmää ja tarjoaa hyvät puitteet pelille. Päähahmo Rochard on kuitenkin pelin valopilkku. Verrattuna monien pelien metroseksuaalisankareihin, tarjoaa John Rochard ilahduttavan erilaista miesmallia. Rochard on lojaali ja kova mies tekemään töitä, eikä pienistä hätkähdä. Ääninäyttely on myös erinomaista. Aksentti on saattaa olla suoraan Yhdysvaltojen etelävaltioista, mutta Rochardin rinnassa taatusti sykkii suomalainen sydän. Ei tarvitsisi vaihtaa kuin suo ja kuokka laserhakkuun ja asteroidiin, ja siinä se olisi.
Muissa hahmoissa ei ole aivan samanlaista särmää. Pääpahis on todella tyypillinen tapaus, eivätkä muutkaan oikein säväytä. Viholliset ovat myös hieman tylsiä tapauksia. Vaikka animaatiot ovat yleisesti hyviä, niin välivideoiden toteutus on varsin kömpelöä. Ukot saattavat seistä tönkkönä paikallaa lähinnä käsiä heiluttaen, vaikka kaveri olisi kuolemassa käsivarsille. Ääni- ja musiikkipuolella on onnistuttu paremmin. Hyvää ääninäyttely säestää erinomainen musiikin käyttö. Sitä käytetään juuri sopivan säästeliäästi. Kun mehevät soinnut hiljaisuuden jälkeen kajahtavat päälle, on iskevyys taattu.
Rochard on erittäin hyvä ladattava peli. Pelattavuus on erinomaista ja suurin miinus tulee oikeastaan vain pelin pitkäaikaisuudesta. Pelin kesto on noin reilu kuusi tuntia, mutta hutiloivan läpijuoksun voi vetää viiteenkin tuntiin. Uudelleenpeluuarvoa ei juuri ole, ellei halua metsästää kaikkia pelin pokaaleja. Vaikka hinta-laatusuhde on pääosin kohdallaan, toivoisi pelin tarjoavan jotain lisäpelimuotoja tai haasteita suoritettavaksi. Lisäksi mukaan olisi hyvin suonut jonkinlaisen kaksinpelin. Tähän jos mihin co-op sopisi kuin nenä päähän. No, ehkä nämä ideat nähdään Rochard 2:ssa.