The Deep End Games on päättänyt yhdistää Castlevanian ja deittailusimulaation. Tuloksena on Romancelvania, joka on pelattavissa PC:llä, Playstationilla, Xboxilla ja Nintendo Switchillä.
Tarina alkaa Draculan esittelyllä, joka voi olla joko mies tai nainen. Dracula on tullut jätetyksi, minkä seurauksena ystävä Death laittaa pystyyn deittailuohjelman eli The Bachelorin. Dracula ei ole innoissaan, mutta suostuu kuitenkin. Sitten on valittava eri ehdokkaista se oma Mina Harker. Näitä ehdokkaita on linnan ympäristössä. Ongelmana on, että vanha palvelusväki on epäkuolleesta olemuksestaan huolimatta ryhtynyt sotajalalle. Tämä kaikki on hassua ja hullua, enkä ole ihan varma, mitä tästä pitäisi ajatella.
Tarina kerrotaan muka-dokumentin tyyliin, jossa henkilöhahmot puhuvat suoraan kameralle kuin Tosi-TV:ssä. Näin poistetaan kaikki vakavuus, ja yleinen tuntemus Tosi-TV-viihteestä auttaa nauttimaan Romancelvaniasta.
Romancelvanian ehkä viilein ominaisuus on tarjolla olevien ehdokkaiden joukko. Heitä löytää piilotettuina pitkin poikin, ja jokaisella on pelaajalle tehtävä. Kosijat ovat hyvin erilaisia, joten mukana on jokaiselle jotain. Esimerkiksi P.S. Elle on entinen noita, joka on kirottu olemaan suurikokoinen kurpitsaneito. Olinpaikkana on kurpitsaviljelmä, ja motivaatio ottaa entinen kumppani hengiltä on kova. Kun Dracula näin tekee, on P.S. Elle valmis. Toisaalta taas Brocifer on paha poika erottuvine vatsalihaksineen. Kaikille ehdokkaille flirttailu on hauskaa viihdettä. Dialogi onkin onnistunutta, ja monet hahmot ovat innoittuneet tarustoista, joista sitten tehdään pilaakin.
Draculan linnan ympäristössä on alueita, joissa voi pyytää olioita treffeille. Tämä on tärkeää, sillä ajan kanssa heistä pitää alkaa hankkiutua eroon, kunnes jäljellä on vain se yksi. Kuvio on hyvin samanlainen kuin ohjelmassa The Bachelor. Pelaaminen on virkistävää, sillä se kääntää niin sanotun metroidvanian kaavan päälaelleen.
Romancelvania laittaa pelaajan samoilemaan eri alueilla, avaamaan salaisia kulkureittejä ja päihittämään tielle asettuvia pomovastuksia. Näin ollen on erikoista, ettei pelissä ole karttaa. Rakenne ei ole niin monimutkainen kuin Castlevania-peleissä, mutta eksyminen on silti helppoa. On helppo kuluttaa paljon aikaa hukkaan vain ristiin rastiin samoillessaan.
Dracula aloittaa pelin monenlaisilla voimilla, jotka sitten nopeasti menetetään. Ja toki keinot on hankittava takaisin eri puolelle pelin maailmaa ripoteltuina. Kun sitten kyky on löytynyt, pääsee sen avulla taas uudelle alueelle. Kun vain pelissä olisi kartta suunnistusta helpottamassa!
Romancelvanian taistelumekaniikka on hyvin samanlainen kuin Castlevaniassa, joten käytössä erilaisia aseita klassisissa eri tyypeissä. Tarjolla on miekkoja, ruoskia, kirveitä, lepakkoparvia, rottaparvia ja pommejakin. Keinoja kehitetään ajan kuluessa, samoin kuin Dracula itsekin muuttuu alati vahvemmaksi. Taistelumekaniikka ei missään nimessä ole kekseliäs tai uusi, mutta se toimii kuten pitääkin. Erilaisia pahiksia vastaan tappeleminen on hauskaa, ja suosikkini on yksipyöräistä käyttävä tonnikala. Koska miksi ei? Musiikki ja grafiikka ovat niin ikään loistavat ääninäyttelyn saadessa hulvattomat hahmot elämään.
Suosittelen Romancelvaniaa lajityypin ystäville, ja oman huumorintajun on oltava vähän erikoinen myös. Tällaista kahden eri lajityypin yhdistelmää ei olekaan aiemmin nähty.