Rune Factory 2: A Fantasy Harvest Moon

Pelin perusmekaniikka, etenkin maanviljely on tuttua peruskauraa. Pelaaja istuttaa farmilleen siemeniä, kastelee niitä ja muutaman päivän kuluttua kerää sadon. Tämä on mukavaa ajanvietettä, mutta myös oleellinen tapa kerätä Rune-energiavaroja. Kaikki mitä pelaaja tekee, käyttää Rune-voimaa, oli se sitten taikomista, tappelemista tai talikon kanssa heilumista. Kun löpö loppuu, pelaaja menettää elinvoimaansa sekä kykyään taikoa tehokkaasti. Päästäkseen pätemään taistelukentillä pitää pelaajan siis muistaa myös kastella kukat ja lannoittaa pellot. Tämä riippuvuussuhde tasapainottaa mukavasti peliä kamppailujen ja rauhallisemman farmaroinnin välillä.

Rune Factory 2: A Fantasy Harvest Moon jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä opetellaan kaikki tarvittavat perustaidot maatilan hoitoon. Siinä kestää hyvä tovi, muusta säätämisestä puhumattakaan. Voisikin sanoa että ensimmäinen puolisko peliä toimii lähinnä pitkänä tutoriaalina pelin eri osa-alueisiin. Pelin juoni polkaistaan käyntiin sillä toisella puoliskolla, eli vasta kun pelaaja hankkii ensimmäiset pienokaisensa. Valitettavasti moni kiinnostava puuhastelu, kuten kokkaus, luolastot sekä aseiden luominen pysyvät lukittuina lasten syntymään asti, ja pelin veteraanit todennäköisesti turhautuvat pitkähköstä alku-osiosta.

Voisikin tiivistää, että pelin ensimmäinen todellinen tehtävä on mennä naimisiin. Sopivan vaimon valitseminen monista ehdokkaista on oma urakkansa, mutta perheen perustamisessa ei kauaa nokka tuhise. Yllättäen mitkään tähän asti solmituista ystävyyssuhteista eivät siirry jälkikasvulle, perimästä puhumattakaan. Ei siis ole oikeastaan mitään merkitystä kenet pelin alussa vaimokseen valitsee. Tulos on aina sama, mikä syö melkoisesti immersiota pelistä.

Kun perhe on kasassa, pääsee se todellinen juoni vauhtiin. Päähenkilö ei oikeastaan ole tähän asti puuhastellut isäukko vaan tämän äskettäin syntynyt jälkikasvu. Pelaaja vaihtaa nuttunsa koululaisen asuun, ja kaikki pelin sisältö opitaan käytännössä koulun tiloissa. Koulu alkaa suhteellisen rämänä hökkelinä ja luottaa pelaajan apuun kunnostuksessa. Pikkuhiljaa koulu paranee ja opetuksen taso kohenee. Harvassa koulussa tosin opetetaan laskennon ja maantiedon ohella niin aseiden valmistuksen, tappavien taisteluliikkeiden kuin kokkauksenkin salat. Koulu kannattaakin restauroida täysin valmiiksi, sillä opetuksen tuomat hyödyt tekevät niin luolastojen komppaamisen kuin maanviljelynkin huomattavasti helpommaksi.

Lasten myötä pelaaja pääsee käsiksi neljään erilaiseen, vuodenaikojen mukana vaihtuvaan luolastoon. Niissä remuamisen tavoitteena on löytää erilaisia patsaita, jotka liittyvät olennaisesti pelin juoneen. Tämä saattaa edellyttää mitä tahansa aina hirviöiden pyydystämisestä tietynlaisten kasvien kasvattamiseen tai osallistumista tietovisoihin. Luolastoissa on loputtoman paljon tutkittavaa jä löydettävää, ja ne luovat oivan lisän pelin rauhalliseen farmauspuoleen.

Visuaalisesti Rune Factory 2: A Fantasy Harvest Moon on loistavan näköinen. Kolmiulotteiset hahmot kaksiulotteisilla taustoilla toimivat hienosti, ja vuodenaikojen vaihtelut ovat kaunista katseltavaa. Osa pelin ääninäyttelijöistä pistää hieman irvistämään, mutta musiikkipuoli puolestaan tiputtaa pelin maaseudun rauhalliseen eetteriin.

Rune Factory 2: A Fantasy Harvest Moon ei ole varmasti tarkoitettu aivan jokaiselle, mutta oikeastaan ainoa varsinainen kitinän aihe on saman Harvest Moonin kaavan kierrättäminen. Toisaalta, sitä mikä ei ole rikki, ei ole syytä korjata. Varsinaista vikaa pelistä on vaikea löytää, mutta erityiset kehumisen aiheetkin jäävät ohuenlaisiksi. Luolastot ovat mukava lisä rauhalliseen pelityyliin, mutta eivät tuo mitään erityisen uutta. Liiankin rauhallinen alku-osio on kieltämättä turhauttavaa pelattavaa, mutta se opettaa pelin perusmekaniikat hyvin. Jos chillaaminen talikon kanssa on juttusi, Rune Factory 2: A Fantasy Harvest Moon ja sen valtava määrä tutkittavaa jä löydettävää on varmasti ystäväsi.