Ridley Scottin Gladiator (2000) on inspiroinut monia teoksia vuosien saatossa. Jotkut ovat olleet vähemmän onnistuneita, toiset ihan mukiinmeneviä. Rooman imperiumiin liittyy edelleen paljon intohimoja ja myyttejä, keisarikunnan noususta poliittiseen juonitteluun ja verisiin taisteluihin. Crytekin Ryse: Son of Rome on ilmiselvästi seuraava peli, jossa Scottin raina on läsnä, ja jos jotain peliä voi kutsua ylielokuvamaiseksi, se on tässä.
Ryse: Son of Romen tarina alkoi kolme vuotta sitten E3:ssa, kun Microsoftin lehdistötilaisuudessa esiteltiin uusi hanke työnimellä Kingdoms. Seuraavana vuonna peli palasi parrasvaloihin Rysenä, jota luvattiin yksinomaan Kinectille, mutta sen jälkeen peli hävisi lähes tyystin tutkalta. Huhuissa arveltiin, että Kinect-keskeisyys ei sittenkään toiminut ja peliä suunniteltiin uudelleen ohjaimelle. Kuten nyt tiedetään, näin juuri kävikin. Mutta sen lisäksi projekti siirrettiin vanhenevalta Xbox 360:lta uudenkarhealle Xbox Onelle.
Jokainen on varmasti jo nähnyt lyhyen pelidemon, joka näytettiin Microsoftin lehdistötilaisuudessa viime viikolla. Siinä oli runsaasti skriptattuja kohtauksia, jotka saivat näyttämään toiminnan siltä kuin se kulminoituisi pelkkiin quick time eventeihin. Hyvä uutinen on se, ettei taistelu ole aivan näin pelkistettyä. Huono uutinen on puolestaan se, että messualueella pelattavana ollut demo oli silti erittäin lineaarinen ja ohjattu. Siinä ei voinut kuolla eikä edes quick time eventeissä epäonnistua - tosin kehittäjät vakuuttavat, että kuolema oli kytketty pois vain siksi, etteivät ensikertaa peliä pelaavat journot turhautuisi. Taistelumekaniikat ovat yksinkertaiset, mutta toimivat. Torjunnat, kilveniskut ja miekansivallukset lähtevät kaikki ohjaimen päänäppäimistä. Avainasemassa on oikea ajoitus. Toinen tärkeä pointti on sijoittuminen. Piiritetyksi joutuminen on myrkkyä (kuten sain todeta pelatessani), joten vihollisia pitää lähestyä yksitellen.
Visuaalisesti pelillä ei ole hävettävää. Crytek on osoittanut kerta toisensa jälkeen pystyvänsä maailmanluokan grafiikkaan, ja totta maar Ryse: Son of Rome oli tämän vuoden E3:n näyttävin nimike - ainakin jos sitä katsotaan tekniseltä kantilta. Yksityiskohtaiset kasvoanimaatiot, kaoottinen taistelukenttä ja monituiset erikoistehosteet saivat pelin tuntumaan esirenderoidulta. Grafiikka suorastaan kirkuu "tätä on next-gen". Vaikka pelimekaniikka vaikuttaakin rajoittuneelta, joillekin pelaajille visuaalisuus on varmasti tarpeeksi korvaamaan puutteen.
Zoomauksen ja elokuvamaisten kamerakulmien ahkera vaihtelu vaatii totuttelua. Päähahmon paikkaa ajaa kenraali Marius Titus, joka nähtiin tässä demossa vain taistelukentällä. Nähtäväksi jää, löytyykö hahmosta pehmeämpikin puoli, kuten Gladiaattorin Maximuksesta. Tai nähdäänkö kuolemankielissä vehnäpeltoja.
Niin tai näin, jos E3-demo mitään kertoo, Ryse on kaukana niistä hiekkalaatikkokokemuksista, joista Crytek on parhaiten tunnettu. Peli tykittää isoja kohtauksia toinen toisensa perään tavalla, joka muistuttaa rakenteellisesti enemmän Star Wars Kinectiä kuin God of Waria. Pelattavat osuudet on jaettu pieniin osioihin, jotka sisältävät erilaisia mekaniikkoja, kuten muodostelmassa liikkumista ja keihäidenheittoa. Toivottavasti peli avautuu edes joissain paikoissa enemmän, mutta kaikesta päätellen Crytek on valinnut tiukasti käsikirjoitetun toimintakaavan tähän peliin. Kenties Kinect-juuriensa takia.
Ryse: Son of Rome jätti jälkeensä vähän hämmentyneen olon. Peli on teknisesti ehdottomasti valmis astumaan isompiinkin saappaisiin, ja taistelu on sinänsä asiaankuuluvan rajua, mutta tiivis tahditus ja kohtausten käsikirjoitus ei kieli uudesta toimintaseikkailujen huipusta. Lyhyestä E3-demosta ei voi sanoa mitään lopullista, mutta kenties Rooma-intoilijoiden on paras ristiä sormensa.