Saints Row -pelisarjan kolmas osa alkaa suoraan huipulta. Pohjamutien kyntäminen hanttihommien parissa on jätetty lopullisesti taakse, ja nyt pelaaja astuu suoraan Saints-jengipomon bootseihin, joissa kelpaa patsastella: Saintsit ovat kansallisia supertähtiä omine vaatemallistoineen ja energiajuomineen. Mutta ennen kaikkea Stilwaterin pyhimyksillä on hulppeita kulkuneuvoja ja aseita, joilla revitellä tuhoamista varten rakennetussa uudessa Steelportin kaupungissa. Rynkyt, singot ja haulikot, kaikki kuviteltavissa oleva tappokalusto löytyy - ja vielä vähän enemmän. Tarkoitan tietysti trailereissa viuhunutta jättimäistä lilaa dildoa!
Kulkupelit ovat vielä aseistustakin tärkeämpiä tekijöitä marraskuun suuressa hupailussa. Steelportin kaduilla pääsee kurvailemaan laajalla valikoimalla superhienoja ja jopa futuristisia kaksi- ja nelipyöräisiä, joiden ajettavuutta on petrattu merkittävästi. Saints Row 2:n ostoskärryä mukaileva ajomalli on historiaa, sillä uusin osa tuo mukanaan kuorma-autollisen ajofysiikkaa. Rasseilla on nyt massaa, ja sen tuntee. Tiukoissa kaarteissa driftailu ja katukuvaan piilotettujen stunttihyppyjen suorittaminen maistuu. Ilmojen halki pääsee toki perinteisemminkin, ja sitä varten Saints Row tuo kakkososassa debytoineet lentokoneet takaisin - uudempina ja parempina luonnollisesti. Vai miltä kuulostaisi lasertykein varustettu hävittäjä, joka voi muuntautua silmänräpäyksessä helikopteriksi?
Steelportissa riehuessa aika rientää. Kehitystiimi Volition asetti tekemisen vapauden suureen rooliin, mikä näkyy ja kuuluu. Pelimaailmaan on helppo uppoutua räiskimään, hurjastelemaan tai vaikka hyppäämään base-hyppyjä pilvenpiirtäjen katoilta. Pidin erityisesti mahdollisuudesta muokkailla päähahmosta juuri omanlaisensa monipuolisella editorilla. Steelportin lukuisat kaupat tarjoavat mahdollisuuden pukeutua kaikenlaisiin kuoseihin, kuten leijonapukuun tai napapaitaan. Mikäli omaan alter egonsa pärstä alkaa kyllästyttää, voi tyypin laittaa remonttiin kesken seikkailun, ja jopa sukupuolenvaihdos onnistuu.
Valinnanvapaus ulottuu myös päätarinaan. Avoimessa järjestyksessä suoritettavat tarinatehtävät jaottuvat tälläkin kertaa kolmelle kilpailevalle ryhmittymälle, jotka kilpailevat Saintsien kanssa Steelportin herruudesta. Päätehtävät ovat kuitenkin kokeneet merkittävän parannuksen aiempaan verraten. Saints Row'n kampanjassa opitaan muun muassa tyylikkäin pankkiryöstötaktiikka koskaan ja koetaan maailman hitain takaa-ajokohtaus. Välillä tarinan kulkuun pääsee itsekin vaikuttamaan muutamilla valinnoilla. Pähkähullu toiminta kulminoituu juuri näissä tehtävissä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä leuat loksauttavaa pyhimykset päättävät tehdä seuraavaksi. Aiemmista Saints-peleistä tuttu kunnioitusmittari pakottaa tälläkin kertaa tahkoamaan sivutehtäviä ja minipelejä ennen kuin uusi tarinatehtävä aukeaa. Jossain vaiheessa tällainen sivutehtävien suorittaminen alkaa maistua puulta, mutta pelillä on vielä yksi ässä hihassaan.
Saints Row: The Third on parhaimmillaan yhteistyömoninpelinä. Hyvän kaverin kanssa jaettu ilo on todellakin kaksinkertainen, kun törttöilylle voi räkättää yhdessä. Kisailu siitä, kumpi saa järkkäiltyä suuremman räjähdyksen, hienomman stuntin tai typerimmän asukokonaisuuden, elää jatkuvasti. Yhdessä rymytessä pienet ruudunpäivitysongelmat, vaatimattomammat grafiikat ja pikkubugit jäävät taka-alalle, sillä toiminta ei hellitä hetkeksikään. Saints Row: The Third on hyvällä tavalla täysin älyvapaa ja sanalla sanoen hauska pläjäys. Tästä hiekkalaatikosta eivät lelut lopu kesken.