Joskus käy niin, että peli on kehityksessä niin pitkään, että sen laatuun alkaa menettää uskoaan. Kuuntelin viisi vuotta sitten podcastia, jota sponsoroi Scorn. Tuolloin pelin kuvattiin olevan tyylikäs ja tunnelmaltaan uhkaava. Pelattuani valmista peliä on sanottava kuvauksen olleen varsin onnistunut. On helppoa havaita, miksi Ebb Softwarella kesti niin kauan saada työnsä valmiiksi.
Scorn on hyvin minimalistinen siinä mielessä kuin sen tarinaa kerrotaan. Edes läpi pelattuani en ole ihan varma, mitä oikeastaan koin. Pelaaja avaa silmänsä ihmisen kaltaisena oliona, ja sen jälkeen on otettava itse selvää, mistä oikein on kysymys. Ainoan vihjeen tarjoaa pelin maailma itse ratkottavine pulmineen. Toisaalta ratkaisu on hyvä, sillä pelaaja luo itse tulkinnan tarinasta. Toisaalta taas pelihahmolla ei ole lainkaan persoonaa, mikä taas ei rohkaise selvittämään, mistä oikein on kysymys.
Ensimmäiset pari tuntia ovatkin melkoista pakkopullaa, eikä peli tee sitä mitenkään helpommaksi. Ytimeltään pulmat ovat sitä tarinaa, ja ilman niitä vain juoksenneltaisiin toisiaan muistuttavissa harmaissa ja ruskeissa huoneissa. Alussa on ongelmana päästä alkuun, sillä kaikki alueen pulmat edellyttävät, että se ensimmäinen on ratkaistuna. Lopulta juttu alkaa kuitenkin aukeamaan.
Tarkoituksenani oli löytää munan kaltainen esine, jossa oli kehto yhdessä vammautuneen ja voihkivan olion kera. Kun sitten olin käyttänyt tätä useammassakin pulmassa, tuli mahdolliseksi joko tappaa tai vapauttaa otus. Edessä oli sitten useita erilaisia pulmia riippuen tehdystä päätöksestä. Valinnasta riippumatta olion käsivartta käytetään ensimmäisen ison oven avaamiseen, joka oli aiemmin lukossa.
Edellä kuvattu on esimerkki pelin tavasta kertoa tarinaa, sillä pelaajan mieleen nousee heti ajatus, mikä olio oikein on, ja miksi se on munamaisessa esineessä. Pelin läpäistyäni en ole vieläkään varma. Siksi Scorn tulee jakamaan mielipiteitä, sillä selkeää vastausta ei ole lukuun ottamatta pelaajan omia tulkintoja tapahtuneesta.
Moinen saattaa vedota joihinkin pelaajiin, mutta minulle alkoi tulla ongelma kummallisen näköisen maailman tutkimisesta, koska masentavan näköinen ympäristö ei rohkaise katselemaan itseään. Ymmärrän Ebb Softwaren tarkoituksen, mutta en nauttinut ajastani. Pidin paljon taukoja, koska peli sai mielialani laskuun varsin nopeasti. Kyse on tietenkin tyylillisestä valinnasta, mutta kokonaisuus luo pelin ylle masentavan tunnelman. Kekseliäät pulmat saivat jatkamaan pelaamista, ja niiden oma logiikka alkaa aueta pelin kuluessa. Vaikeustaso nousee ajan kuluessa, mutta ei koskaan liian vaativaksi.
Scorn on ulkoisesti mukava harmaan ja ruskean sotku, jonka musiikki vahvistaa alakuloista tunnelmaa. Siitä huolimatta ajoittain pelaaminen on pulmineen varsin tyypillistä eri huoneissa pyörimistä ja nappien painelemista. Ongelmana on se, että käytin enemmän aikaa huoneissa pyörimiseen kuin varsinaisen pulman ratkaisemiseen. Ebb Software on koettanut ratkaista asian laittamalla tärkeät kohteet hohtamaan punaisella, mutta jos sitä varsinaista huonetta ei meinaa alun perinkään löytää, alkaa kärsivällisyys olla koetuksella. Paremmaksi ei meno muutu pelin edistyessä, sillä jo kertaalleen päivitetyt viholliset ilmaantuvat uudelleen. Edestakaisin juoksentelu alkaa nopeasti turhauttaa.
Alkuvaiheessa ainoa ase on keihäs, jolla voi puukottaa pahiksia. Myöhemmin voi kykyjään päivittää heittäen esimerkiksi kranaatteja. Kysymys ei kuitenkaan ole räiskintäpelistä. Ajoittain pahiksia on ammuttava, mutta tavallisesti aseita käytetään pulmien ratkaisuun. Mukana on esimerkiksi pomotaisto, jossa kranaatinheitintä on käytettävä oikein. Taiston jälkeen heitintä on käytettävä moneen kertaan pulmissa, mikä on melkoisen epätavallinen ratkaisu. Scornissa kaikki on liitoksissa kaikkeen.
Kuten jo mainitsin, Scorn ei ole värikäs tai iloinen peli. Maailma on ruskea, teollisuusmainen ja ruma. Tunnelma on painostava ja masentava. Lisäksi kaikki on pimeää, ja yleensä ympärillä leijuu sankka sumu. Pelaajalle muodostuu mielikuva ison pedon vatsassa olemisesta, ja tykyttäviä seiniä peittää lima tai muu mönjä. Pelin alussa käsivarteensa saa työkalun, jolla voi ratkoa pulmia. Ovia ja sen sellaisia aukaistaan laittamalla sormia tai käsiä paikkoihin, jotka muistuttavat ruumiinaukkoja. Tämä on varsin iljettävää, mutta tuo oman lisänsä pelin tunnelmaan.
Scorn on kummallinen peli. Ulkoisesti se on tyylikäs, ja se vaatii pelaajaltaan paljon, koska pelinkehittäjät eivät ole avuliaita. Eteenpäin pääsee vain antautumalla luodun maailman kummallisuuksille, ja ajan kanssa hypnoottinen tunnelma auttaa saamaan kiinni pulmien logiikasta. Scornia ei pelata rentoutuakseen, sillä peli vaatii runsaasti keskittymistä. Ebb Softwarella on ollut selkeä näkemys siitä, mitä he haluavat tehdä. Ja tätä näkemystä on noudatettu loppuun saakka.