Scrap Metal

Ilmassa on luoteja ja terästä, kun Scrap Metalin kisailijat ottavat mittaa toisistaan. Kentällä toisiaan jahtaavat mm. jäätelö- ja poliisiautot, kauhakuormaajat, traktorit ja vähän tavanomaisemmatkin kilpurit. Jokaisella areenalla on oma ilkeä johtajansa, jonka kukistamalla pelaaja nousee kyseisen areenan herraksi. Kisojen luonne vaihtelee laidasta laitaan. Normaalien kilpailuiden lisäksi ohjelmaan kuuluu romurallia, kukkulan kuningasta sekä selviytymis- ja suojelutehtäviä. Erilaisia temmellyskenttiä löytyy yhdeksän ja uusia autoja saa talliinsa sitä mukaa, kun vihulaisia onnistuu kilpa-areenoilla listimään.

Voitosta palkitaan viritysosilla, joilla omista kuolemanvekottimista saa entistäkin kuolettavampia. Jostain kumman syystä pelin 20 ajoneuvosta käytössä voi olla yhtä aikaa vain neljä. Jos pihalleen haluaa uuden kumijalan, on joku edellisistä viskattava takaisin romuttamolle. Systeemi on typerä ja nakertaa menopelien virittelyn mielekkyyttä tehokkaasti. Koska kilpailut vaativat yleensä tietyn ajoneuvoluokan käyttämistä, pihallaan joutuu pitämään aina neljää täysin erilaista hyrysysyä, eikä sekään yleensä riitä. Aina kun eteen tulee tehtävä, jossa vaaditaan poikkeavan ajoneuvoluokan kulkuvälinettä, joutuu romuttamolta kaivamaan täysin virittämättömän vekottimen huippuunsa tuunatun kuolonvekottimen tilalle. Hölmöä.

Scrap Metal ei muutenkaan ole niin hauska, kuin mitä se itsekin tuntuu luulevan. Ensinnäkin, ylhäältä päin kuvatut areenat ovat teknisesti pätevää jälkeä, mutta ovat kaikki ruosteenruskeita kaatopaikkoja yhtä kaikki. Visuaalista vaihtelua ei siis juuri ole. Areenat ovat myös suunnittelultaan hieman puolivillaisia. Ratojen rakenteet ovat tuttua kamaa jo Super Off-Roadin ajoista alkaen eikä uusia ideoita juuri näy. Tehtävien mielenkiinto vaihtelee myös laidasta laitaan. Romuralleissa ja tavallisissa kisoissa intensiteetti pysyy jatkuvasti korkealla ja pelaaminen on kivaa, mutta esimerkiksi suojelutehtävät ja varsinkin pomotehtävät ovat puuduttavan pitkäveteisiä kokemuksia.

Niinpä Scrap Metal jämähtääkin tylsäksi keskinkertaisuudeksi, vaikka aineksia olisi ollut parempaankin. Vaikka päällisin puolin hommat ovat kunnossa, pelin suurimmat ongelmat ovat sisällössä. Ei auta, vaikka ohjaus on peruspätevää jälkeä ja moninpelikin toimii hyvin -- ennen pitkää pelaaminen puuduttaa pahasti. Sääli sinänsä, sillä pätevälle romurallille olisi aina tilausta.