Sega Mega Drive Ultimate Collection

Vuodet vierivät ja pojasta varttui mies. Lapsuuden pelimuistot kulkivat kuitenkin miehen mukana vuodesta toiseen. Monta peliä oli kestänyt aikaa niin, että niitä pelattiin vieläkin mutta yhtä lailla monta peliä oli vajonnut unohduksiin. Eräänä päivänä miehen postiluukusta kolahti levy, joka väitti tuovansa lapsuusmuistot kertaheitolla takaisin nykykonsoleille. Mies suhtautui tuttavuuteen epäillen, sillä moni lapsuuden hiteistä oli julkaistu uudestaan jo monta kertaa aiemminkin.

Kuitenkin kun kokoelman alkuvalikko ilmestyi ruudulle, oli jälleennäkemisen riemu sanaton. "Jumpe!", tuumasi mies listaa selatessaan. Ristar, Comix Zone, Shining-sarja, Phantasy Starit, Shinobi III, E-Swat ja monta muuta olivat jälleen miehen ulottuvilla silkalla napinpainalluksella. Sonic-siilin klassikkoseikkailut oli toki nähty jo monella kokoelmalla aiemminkin, mutta erinomaisina peleinä ne silti puolustivat paikkaansa kokoelmalla itseoikeutetusti.

Ensimmäisenä testivuoron sai Kid Chameleon tuo pahamaineinen tasohyppely jonka sadistisesta pituudesta mies näki edelleen painajaisia. Voi sitä intoa, kun peli tuntui, kuulosti ja näytti juuri siltä kuin silloin. Vaan suurin riemu oli vasta edessä, kun mies päätti pitää pienen tauon pelin lomassa. Tallennustoiminto ja vieläpä vapaa sellainen! Vihdoinkin kameleonttikakara kohtaisi voittajansa!

Niin jatkui miehen matka muistojen arkistoissa. Vuosia vanhat muistiinpanot olivat edelleen tarpeen Shining in the Darknessia pelatessa. Sonic the Hedgehogin ikimuistoiset huijauskoodit toimivat yhä. Sonic Spinball ja Dr. Robotnik`s Mean Bean Machine olivat edelleen omat kömpelöt ja raivostuttavan vaikeat itsensä. Golden Axet ja Streets of Raget tyydyttivät miehen mätkintätarvetta vieläkin loistavasti. Muutama harmillinen puute kuitenkin harmitti miestä kovasti. Missä DJ Boy? Entäs Super Monaco GP? Tai Sonic & Knucklesin yhdistelmäversiot? Ilmeisesti lisenssisyistä myös moni kolmannen osapuolen peliklassikko loisti poissaolollaan.

Puutteita enemmän miestä kuitenkin harmitti muutaman syystäkin unohduksiin jääneen pelin mukanaolo, erityisesti Super Thunder Blade olisi miehen mielestä saanut jäädä unohduksen syövereihin. "Johan nyt on perhana!", manasi mies kuoltuaan kolmannen ja viimeisen kerran tuossa kammottavan rumassa ja nykivässä helikopteriammuskelussa. Myös Altered Beast, peli jota mies oli aikoinaan käynyt pelikaupassakin kuolaamassa, oli jäänyt ajan hampaisiin harvinaisen rumasti. Space Harrier ja Gain Ground eivät olleet hyviä pelejä edes miehen lapsuudessa.

Mies kuitenkin ilahtui huomatessaan vaivannäöstä annettavan palkkion. Pelikohtaisia saavutuksia suorittamalla levyltä löytyi lisää pelejä sekä Segan työntekijöiden haastatteluja. Lapsuusmuistoista vastanneiden japanilaisten tarinat olivat mielenkiintoista kuultavaa ja antoivat paketille erityistä arvoa. Samaan aikaan mies kuitenkin harmitteli, kuinka kokoelma ei taatusti avautuisi nuoremman polven pelaajille, vaikka virtuaalisena museona kokoelma olikin erinomainen. Niinpä mies löysikin itsensä varhain aamulla lattialta istumasta ohjain kourassaan, samalla karkkia mussuttaen. Aivan kuin silloin ennen.