Sekiro: Shadows Die Twice

Demon's Souls, Bloodborne ja Dark Souls ovat monille pelaajille kuin pyhä kolminaisuus ainakin, mitä tulee tietynlaiseen haastavaan pelaamiseen. From Softwaresta onkin aikaa myöten muodostunut eräänlainen vaikeiden pelien kruunaamaton kuningas. Muitakin Souls-like-lajityypin yrittäjiä on areenalle ilmaantunut, mutta nyt on taas aika näyttää, miten se homma oikeasti tehdään. Tulossa on Sekiro: Shadows Die Twice.

From Software on tällä kertaa innoittunut omasta kotimaastaan Japanista, ja aikajaksoksi on valittu niin sanottu Sengoku- eli sisällissotien aika (1467-1615). Tarkoituksena on luoda aiempaa hullumpi ja maagisempi maailma eikä niinkään tarkkaa historiallista toisintoa.

Nähty demo alkoi isolla laajakuvalla, jossa näkyi vanhoja japanilaisia taloja varsin maalauksellisessa maisemassa. Kaiken yläpuolelle kohosi suuri linna vuoren kyljessä, ja sitä vartioivat suurikokoiset käärmeet. Selkeistä fantasiaelementeistä huolimatta historiallinen innoittuminen on selvää. Varhaisesta versiosta huolimatta grafiikka näytti jo nyt vaikuttavalta. Demon aikana oli havaittavissa muutamia bugeja, mutta se oli odotettavissakin.

From Software painotti, että Sekiro eroaa lajityyppinsä edeltäjistä monin tavoin ennen kaikkea tarinankerronnan, liikkumisen ja aseiden suhteen. Dark Soulsin ja Bloodbornen tarinat ovat suorastaan piilotettuja, kun taas Sekiron tarina on selvästi kerrottu. Myyttinen pelimaailma on toki aukeaa paremmin, kun pelin pelaa useampaan kertaan. Mukana on selvä päähenkilö ja välivideoita, jotka yhdessä kertovat aiempaan verrattuna selkeän tarinan.

Sekirossa ei ole suuria miekkoja tai kirveitä, vaan vanhoja katana-miekkoja kera muokattavan käsivarsityökalun. Pelaaja voi kesken taistelun muuttaa käden kirveeksi, kilveksi tai heittoesineiksi. Käden monipuolinen käyttö yhdessä samuraimiekkailun kanssa on keskeinen edellytys voittoon. Kaikki on aiempaa nopeatempoisempaa, ja taisteluissa on enemmän tilaa liikkua. Maastonkäyttö onkin olennainen osa niin pulmatehtävissä kuin taistoissakin menestymistä. Päähenkilöllä on myös tarttumakoukku, joka toimii aivan kuin vastaava esine Just Causessa tai Asssassin's Creed Syndicatessa. Puissa, katoilla ja vuorenrinteillä voi vapaasti loikkia vaikka kesken taistelun. Tätä esitettiin pomotaistossa, jossa piti liikkua sukkelasti kirsikkapuusta toiseen antaen samalla voimakkaita iskuja ilmassa.

Dark Souls painotti vahvasti puolustautumista, ja Bloodborne puolestaan rohkaisi menemään aggressiivisesti iholle hyökkäämään. Sekiro haluaa yhdistää molemmat intensiivisissä miekkataistoissa, joissa ajoitus ja tarkkuus ovat tärkeitä. Sujuvasti etenevänä pelaaminen tuo mieleen Kill Bill -elokuvan. Toisin sanoen tulossa on paljon verta ja lukuisia lopetusliikkeitä.

Nähdyn perusteella Sekiro vaikuttaa täydelliseltä seuraavalta askeleelta muuten jo tutussa Souls-like-kaavassa. Koska kilpailijoita on viime vuosina ilmaantunut markkinoille useita, on Sekiro mitä loistavin tilaisuus From Softwarella jälleen osoittaa, miten ne hommat oikeasti kuuluu hoitaa.