Pidän itseäni jokseenkin pätevänä pelaamaan From Softwaren Souls-pelejä. Silti Gamescomissa Activisionin osastolla kokeilemani demo oli suurimmaksi osaksi puoli tuntia tanssimista kuoleman kanssa. Kuolemaan lähetti yleensä ihan demon alkuvaiheessa nähtävä pahis.
Sekiro: Shadows Die Twicessa omaksutaan pelastustehtävää suorittavan samurain rooli. Juuri muuta ei tällä hetkellä tiedetäkään, mutta ainakin ympäristöistä sai hyvän käsityksen Gamescom-demossa. Kyseessä oli vahvasti vartioitu linnoitus, johon oli määrä soluttautua sisään. Tunnelma on käsinkosketeltava, ja liikkuminen onnistuu myös oksistossa loikkimalla. Tunnelmaa luovat myös putoava lumi ja seiniltä kaikuvat askelten äänet. Maasto on kaunista katseltavaa, ja melkoisen erilaista verrattuna tummaan ja tunkkaiseen menoon Bloodbornessa ja Dark Soulsissa.
Lajityypin edeltäjistään Sekiro: Shadows Die Twicen erottaa se, että Sekiro on nopeatempoisempi, pelihahmo on monipuolisempi liikkeissään ja taistelut vaativat enemmän ajatusta. Tilanteen voi myös tasoittaa itselleen suotuisaksi aiempaa paremmin. Pelaaja kokee olevansa vikkelä ja sulava. Heti alussa opitaan sekin, että pahiksen voi ottaa päiviltä myös taakse hiipimällä ja iskemällä kerran kunnolla. Hieman tämän jälkeen vastaan astelee General Samurai, ja mukavuus yhdessä helppouden kanssa loppuukin siihen pisteeseen.
Kuoleman korjatessa esitellään pelimekaniikka, johon viittaa lisänimi Shadows Die Twice. Pelaaja voi herättää kerran itsensä henkiin, joka tietysti johtaa pohdintaan siitä, koska moinen kannattaisi tehdä. Harkintaa on syytä käyttää, sillä jos kuolema korjaa toisen kerran, on edessä perinteinen pelin uudelleen käynnistäminen.
Uutta asennetta pelisuunnittelussa edustaa ennen kaikkea tarttumakoukku, jonka avulla voi hyppiä maastossa pitkiä matkoja ja merkittäviä korkeuseroja saavuttaen. Niin ikään perinteinen hyppiminenkin on nyt mahdollista. Dark Soulsissa ja Bloodbornessa pysyteltiin tiukasti maan tasalla. Korkealle kiipeäminen kannattaa, sillä se mahdollistaa viisaan taktiikan luomisen pahisten pään menoksi. Toki samalla kannattaa vilkaista nurkkia kätkettyjen salaisuuksien toivossa. Tarttumakoukulla pääsee myös pakenemaan liukkaasti paikalta, jos uhkana on selkäsauna pahikselta. Kokeillussa demossa oli runsaasti tilaa liikkua, ja oletettavasti sama linja tulee olemaan läsnä myös lopullisessa pelissä. Pomotaistot ovat niin ikään oletettavasti kohtaamisia, joissa liikutaan runsaasti laajalla alueella. General Samurain ohella demossa näkyi suurikokoinen käärme ja korruptoitunut munkki.
Sekiro: Shadows Die Twice tuntuu samalta kuin aiemmatkin From Softwaren pelit, mutta erojakin on. Stamina-mittaria ei enää ole lainkaan, ja sama pätee myös kohdattaviin vihollisiin. Taistelujärjestelmä nojaa kokonaan valmiusasentoon (posture). Kyseessä on mittari, jota on pidettävä silmällä taistojen aikana. Ideana on hyökätä ja torjua iskuja tasaisesti saattaakseen pahiksen pois tasapainosta. Tämän tapahduttua voi tehdä iskun, joka tuottaa runsaasti vahinkoa. Kaiken kaikkiaan taistelutapoja on nyt aiempaa enemmän. Tappelua pääsi testaamaan vain hyvin rajoitetusti Gamescomin demossa, mutta aivan varmasti luvassa on pelaajan taidot testiin laittavia pahiksia mielin määrin.
Kuten jo tuli mainituksi, kaikki on aiempaa nopeampaa niin omien hyökkäysten kuin vihollistenkin liikkeiden osalta. Teräksen iskeminen teräkseen todella tuntuu pelatessa, ja menestyksen ja epäonnistumisen ero riippuu usein pelaajan reflekseistä. Miekan ohella käytössä on onneksi muitakin välineitä, joilla oman samurain käsiproteesi muuntuu erilaisiksi työkaluiksi.
Järjestelmä muistuttaa paljon Bloodbornen trick weapon -ideaa, joskaan tällä kertaa proteesit eivät ole suoraan aseessa kiinni. Esimerkiksi käytössä oli liekinheitinhyökkäys, jonka pystyi yhdistämään miekkaan luoden siten liekehtivän miekan. Myöhemmin seurasin pelinkehittäjän pelaamista huomaten käsivarteen kiinnitetyn kirveen. On tässä vaiheessa hankala ennustaa, miten paljon syvyyttä järjestelmässä on, mutta ainakin tällä näyttää siltä, että Sekiro: Shadows Die Twice tarjoaa pelaajille enemmän vaihtoehtoja kuin aiemmat From Softwaren pelit.
Saatuani runsaasti turpaan heti demon alussa pääsin lopulta eteenpäin opittuani hallitsemaan pelin toimintoja. Demon kokeileminen jätti halun nähdä ja kokea lisää. Sekiro: Shadows Die Twicessa on ainesta olla From Softwaren paras peli tähän asti.