Suomi
Gamereactor
arviot
Sekiro: Shadows Die Twice

Sekiro: Shadows Die Twice

Varjot kuolevat kahdesti, sinä paljon useammin

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Aidosti pelaajan taidot parhaimmillaan äärimmilleen haastavista Dark Souls ja Bloodborne-peleistä suursuosioon noussut japanilainen From Software palaa itse kehittämänsä lajityypin pariin uudella Sekiro: Shadows Die Twice -samuraiseikkailullaan. Peli on ehtinyt aiheuttaa jo paljon ennakkopolemiikkia esimerkiksi julkaisijansa Activisionin vuoksi sekä erinäisillä peloilla uuden, entistä nopeatempoisemman toiminnan vaikutuksista rakastettuun Soulsborne-formaattiin. Olivatko pelot aiheellisia, vai onko Miyazakin tiimi onnistunut lyömään jälleen uuden kunnarin?

Soulsborne-pelit ovat pohjimmiltaan vahvasti yleisöä polarisoivia kokonaisuuksia. Osa rakastaa niiden tarjoamaa haastetta sekä eriskummallisia maailmoja, joiden jokaista viittausta ja yksityiskohtaa analysoidaan tarkoin. Tarinankerronnan vihjaavuus juontaa juurensa Miyazakin lapsuuden kokemuksista hänen lukiessaan kaunokirjallisuutta englanniksi kaikkia sanoja ymmärtämättä. Vastapuolella tämä koko tyylisuunta teilataan teennäiseksi sekä sarjan fanit pelimaailman "hipstereiksi". Ymmärrän kritiikin, vaikka itse kuulunkin ehdottomasti From Softwaren ystäviin.

Sekiro: Shadows Die Twice tekee alusta pitäen pesäeroa sekä Bloodborneen että Dark Souls -trilogiaan. Tällä kertaa on tarjolla aiempaa selkeämpi juoni ja päähahmo, joka jopa puhuu satunnaisesti. Omaa hahmoa ei siis enää luoda.

Tämä on mainos:

Kauan sitten Sengoku-aikakauden Japanissa taistelukentällä orpoutunut Sekiro adoptoidaan nuorukaisena ja koulitaan vuosien saatossa ammattininjaksi. Miehen kunniatehtävä on suojella nuorta prinssiä, jota kilpaileva klaani on tullut kaappaamaan. Asiat eivät mene aivan putkeen ja toisen käden lisäksi ninjamme menettää myös suojelemansa prinssin. Selviämme menetyksestä mysteerisen erakkomunkin avustuksella, joka veistelee Sekirolle matkan varrella äärimmäisen tärkeäksi muodostuvan proteesikäden.

Tarinalla on tällä kertaa selvä kaari ja hahmoilla motivaatiot, joiden avaaminen ei vaadi tuntikausien Youtube-videoita. Osa vanhasta From Softwaren kerronnallisesta hämäräperäisyydestä on siis poissa, mutta vieläkään ei mistään rautalangan syöttämisestä voida puhua. Persoonaa ja muistettavia hetkiä on luvassa enemmän kuin tarpeeksi.

Sekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die Twice

Aivan pelin alussa saatu katana on ainoa ensisijainen ase, jota kannetaan läpi kymmenien tuntien seikkailun. Sankarin uudella taianomaisella shinobi-proteesikädellä omaa taistelutyyliä voi personoida erilaisilla kakkoshyökkäyksillä, kuten heittotähdillä ja liekinheittimellä. Uusi käsi toimii myös näppäränä heittohakana, joka mahdollistaa lähes Spider Man -tyylisen liikkumisen pitkin tasoja ja taistelukenttiä.

Tämä on mainos:

Pelimekaniikaltaan Sekiro nostaa vauhtia pari pykälää jopa suhteellisen vikkelään Bloodborneen verrattuna, ja mukana onkin täysin uutta liikkuvuuden vapautta niin taistelutilanteissa kuin seikkailuvaiheissakin. Jokainen vihollinen voi edelleen päättää varomattoman shinobin tien lyhyeen, mutta nyt eväät ovat ainakin teoreettisesti olemassa jopa pienen vastustajaporukan kukistamiseen kerralla. Hyvä niin, sillä tällä kertaa kavereista ei ole apua moninpelin poistuessa kokonaan näyttämöltä.

Kaikki riippuu pelaajan taidosta lukea ympäristöä, sekä reaktionopeudesta ja hiiviskelypätevyydestä. Viimeksi mainittu korostuu Sekirossa erityisesti, sillä varjoista, katoilta, pensaista ja muista näkösuojista on mahdollista tappaa epäonninen vastarinta yhdellä iskulla. Myös välipomojen armottoman pitkiä elinpalkkeja päästään puolittamaan taitavilla yllätyshyökkäyksillä, jotka helpottavat kokonaisurakkaa melkoisesti.

Ajoitukseen pohjautuva taistelujärjestelmä painottaa aggressiivisuutta ja ajoitusta. Jokainen blokattu vihollisen isku sekä onnistunut oma sivallus vähentää vastuksen kestävyyspisteitä, joiden loppuessa pelaajalle aukeaa mahdollisuus suorittaa yhden lyönnin verinen lopetusliike. From Softwaren perinteistä poiketen juokseminen ja miekan heiluttaminen eivät itsessään enää syö sankarin kestävyyttä. Nyt ainoastaan blokkaamisella on tämä vaikutus. Kun tämä torjumisvoima ehtyy, on vetäydyttävä tai kärsittävä tulevat iskut ilman suojaa. Systeemi tuntuu minusta paremmalta ja rohkaisevammalta kuin Dark Souls -sarjan tiukkaan laskelmoimiseen patistelu.

Sekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die Twice

Pelin ehdottomasti suurin tekninen haaste ja sudenkuoppa paljastuu hyvin pian. Se on kamera ja sen epämääräinen lukittautumisominaisuus. Edellä mainioksi kuvailemani taistelujärjestelmä ottaa sotavasarasta suoraan päävärkkiin aina kameran menettäessä kohdelukkonsa keskellä teräksen ja veren balettia. Tästä aiheutuu matkan varrella monta raivostuttavaa tilannetta, joten on velvollisuuteni velottaa tästä Sekiroa kokonaisen pisteen verran. Luulisi, että kyseisestä ongelmasta ei enää tarvitsisi From Softwarelle valittaa, mutta päinvastoin. Pelin vikkelyys vain korostaa kameraongelmia entisestään. Wannabe-shinobin kannattaa varautua ajoittaisiin harmaisiin hiuksiin, sillä hermoja koetellaan välillä aivan vääristä syistä.

Kuolema on yleensä tämänkaltaisissa peleissä aina sääntö eikä poikkeus, ja niin on myös Sekiron tapauksessa. Rivivihollisten lisäksi säännöllisin väliajoin kohdattavat välipomot sekä etenkin armottomat loppuvastukset laittavat varomattoman sankarin lihoiksi hetkessä. Kylmät hermot, nopeat refleksit sekä oikea varustus auttavat, mutta pelaajan on parempi valmistautua kuolemaan uudestaan ja uudestaan. Kertaus on opintojen äiti, ja virheistä oppii.

Kun taistelukentällä väistämättä kaatuu, annetaan pelaajalle poikkeuksellisesti mahdollisuus nousta uudestaan viimeistä hyökkäystä tai strategista vetäytymistä varten. Elävien kirjoihin palaaminen kannattaa miettiä loppuun asti, sillä mitä useammin tätä kykyä käyttää, sitä todennäköisemmin pelimaailman liittolaiset sairastuvat mystiseen Dragonrot-tautiin, joka estää sairastuneen hahmon juonikaaren edistämisen. Tämä tuo mukanaan taisteluihin vielä lisäkerroksen strategiaa. Kuulostaa armottomalta, mutta onneksi tautiin on olemassa lääke. Johdonmukaisuuden nimissä sen löytäminen on toki oma haasteensa.

Hahmonkehitystä on suoraviivaistettu, eikä pelaajan tarvitse enää hikoilla jokaisen kykypisteen sijoittamista oikein. Passiivisia ja aktiivisia kykyjä avataan mielen mukaan taistelukokemuspisteillä, mutta esimerkiksi elin- ja hyökkäysvoimaa nostetaan kaikkia kerralla vasta, kunhan pomovihollisilta kerättyjä rukoushelmiä on tarpeeksi kasassa. Näitä helmiä käytetään pitkin maastoa ripotelluilla alttareilla, jotka ovat Sekiron versio Dark Soulsin rovioista, eli siellä voi myös levätä ja siirtyä suoraan alttarilta toiselle.

Sekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die Twice

Audiovisuaalisella rintamalla Sekiro suoriutuu mainiosti. Grafiikka on valojen ja varjojen näyttävää leikkiä, jonka kruunaa erittäin näyttävä kuvasuunnittelu. Temppelit, vuorenrinteet sekä kyläpahaset ovat kaikki kiehtovia ympäristöjä tutkittavaksi. Ainoastaan From Softwarelle tunnusomaiset tyrmät ja luolastot tuntuvat hieman tylsiltä, mutta onneksi pääosassa ovat kauniit ulkotilat syksyn väriloisteessa.

Äänituotanto yllättää heti alkuunsa sillä, että sankari puhuu. Ei paljon, mutta silti. Pelaaja voi valita kieleksi alkuperäisen japanin tai ihan pätevästi käännetyn englannin. Suosittelen itse ensimmäistä, sillä se on oiva lisä pelin perijapanilaiseen tunnelmaan. Musiikki henkii Kaukoidän sävyjä, mutta mukana on myös Soulsborne-peleistä tuttuja surullisia valittavia viuluja.

Sekiro on kokonaisuutena loistava teos, joka haastaa pelaajan kehittämään taitojaan sekä keskittymään tavalla, jota harvemmin kokee. Ajoittainen turhautuminen etenkin kameran vuoksi on hyväksyttävä hinta tästä unohtumattomasta seikkailusta.

Sekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die TwiceSekiro: Shadows Die Twice
HQ
HQ
HQ
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Audiovisuaalinen herkku, pelimekaniikan zenmäisyys, tasosuunnittelu, eheä kerronta
-
Raivostuttavat kameraongelmat, ruudunpäivityksen ajoittainen takkuilu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Steam Awardsien voittajat ovat tässä

Steam Awardsien voittajat ovat tässä

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Joka vuosi PC-pelien alusta Steam jakaa vuoden parhaille peleille palkintoja Steam Awardseissa. Gamereactor kertoi äänestyksen alkamisesta täällä. Nyt voittajat ovat...



Ladataan seuraavaa sisältöä