Shadow of the Tomb Raider

Lara Croft on yksi pelihistorian tunnetuimpia hahmoja ja toiminut todellisena suunnannäyttäjänä naispuolisille sankareille ja seikkailuille peleissä yleisesti. Yli 20 vuotta sitten alkanut Tomb Raider -taival ehti jo hetkellisesti kuihtua, kunnes muutamia vuosia sitten tämä kuuluisa seikkailija koki erittäin onnistuneen ja uskottavan uudelleentulemisen pelillä Tomb Raider (Crystal Dynamics, 2013). Nyt jo toiseen jatko-osaan selvinnyt moderni Lara Croft jatkaa aarteiden etsintää entistä näyttävämmässä pelissä Shadow of the Tomb Raider.

Shadow of the Tomb Raiderin tapahtumat jatkuvat siitä, mihin edellinen peli lopetti. Aarteiden perässä juokseva Lara matkaa Etelä-Amerikkaan. Tällä kertaa Lara ei pelkästään ole etsimässä aarteita isänsä muistiinpanojen pohjalta, vaan samalla tarkoituksena on estää ilkeää Trinity-järjestöä saamasta kyseisiä aarteita. Trinity, joka on vastuussa myös Laran isän kuolemasta, pyrkii saamaan tavoitellun aarteen maailmanvalloitussuunnitelmia varten, joten vaarallinen kissa ja hiiri -leikki on näiden kahden tahon välillä valmis.

Pelin rakenne jatkaa tuttua kaavaa aikaisemmista Tomb Raider -peleistä, eikä sisällä mitään mullistavia yllätyksiä. Päätarinaa edetään varsin suoraviivaisesti tasapainoillen taistelun ja pulmien, kuten pienten aivopähkinöiden tai tarkkuutta vaativien hyppelyiden parissa. Tarinan kylkeen avautuu mahdollisuus suorittaa erilaisia sivutehtäviä ja haasteita esimerkiksi löydetyn kylän asukkaiden avustamiseksi. Pelattavien tilanteiden välillä (yleensä esitellen uuden tapahtuman tai vanhasta poistuessa) näytetään välianimaatioita aika paljon. Useasti mielenkiintoisia ja vauhdikkaita tilanteita sisältävät animaatiot tuntuvat hiukan hukkaan heitettyiltä mahdollisuuksilta. Pelaajaa ei päästetä osaksi menoa esimerkiksi piristävien, oikea-aikaista nappien painelua vaativien QTE-tapahtumien avulla, joita huomasin jääväni toistuvasti kaipaamaan.

Puoliavoimessa pelimaailmassa riittää puuhailtavaa joka lähtöön. Roinaa kerätään loputtoman tuntuisesti, joiden avulla Lara voi kehittää taistelu- ja selviytymisvarustustaan. Pelin edetessä taistelusta toiseen ja uusiin pulmiin Laran kehityspisteet kasvavat. Pojoja voi hyödyntää parantamalla lukuisia erikoisominaisuuksia, kuten aseiden käyttöä, hyökkäysliikkeitä ja tavaroiden tehokkaampaa hyödyntämistä. Ominaisuuspisteitä jaetaan miellyttävän anteliaasti. Näin ollen tarinassa eteneminen ei pysähdy missään vaiheessa tekotaiteellisesti liian heikon kokemustason takia. Lisäksi pelin vaikeustasoa voi säätää niin taistelun kuin pulmien puolesta erikseen. Itse aloitin normaalitasolla, ja ainakin eteneminen on sujuvaa tarjoten juuri sopivan vaikeita pulmia ja helpohkoa taistelua.

Aikaisempien Tomb Raider -pelien hyväksi todettu ohjausjärjestelmä on edelleen paikoillaan. Kolmannesta persoonasta kuvatussa toiminnassa Laraa pääsee ohjaamaan mukavan monipuolisesti. Liikkumisen lisäksi Laran saa hyppimään, kiipeämään, laskeutumaan, heijaamaan itseään narun avulla ja hiiviskelemään. Näistä onkin hyötyä liikkuttaessa mitä eksoottisimmissa paikoissa viidakosta luolastoihin ja kallioilta vesistöihin. Vihollisia kohdattaessa Lara voi tehdä peittävän sotamaalauksen mudasta, ja liikkua huomaamattomasti pitkin puskia ja rehevöityneitä seiniä. Oikeutta sitä ansaitseville jaetaan ensin yllätyshyökkäyksin hakuin ja veitsin piilosta. Pelaaja voi myös paukutella äänekkäästi tuliaseilla, räjähteillä ja muilla apuvälineillä. Hiljaisen niputtamisen tai kovaäänisen lahtaamisen välimaastossa on myös valintana jousen käyttö. Tavallisten nuolien ohella käytössä on myös tulinuolia, jotka saavat aikaan karusti huutavia ihmissoihtuja. Jouskaa käytetään myös pulmatehtävissä. Esimerkiksi jousella revitään rakennelmia alas, tai yhdistellään eri osia yhteen niiden väliin ammuttavalla narulla.

Monipuoliset toiminnot on jaettu ohjaimen nappeihin loogisesti saaden aikaan yllättävän soljuvasti toimivan ohjattavuuden. Hahmo tottelee käskytystä napakasti, joten tarkkuuttakin vaativat hypyt ja pyörähtelyt sujuvat ongelmitta. Toiminnan alettua Lara osaa piiloutua automaattisesti puskiin. Tämä auttaa keskittymään hyökkäyksiin, ja esimerkiksi erilaisten nuolten ampuminen on sijoitettu näppärästi omiin nappeihin. Näin ampuminen on entistä dynaamisempaa. Peliä näyttävän kameran toiminta on sekin toimivaa. Näkymä ei pelkästään seuraa hahmoa tasaisesti tämän takaa, vaan saattaa tilanteesta riippuen olla vähän vinossa, nousta yläpuolelle tai mennä vaikka alta. Kameran vapaa liikkuminen on toteutettu sen verran hienosti, ettei siitä koidu ongelmia ohjattavuudessa. Se pelkästään korostaa tunnelmaa ja elävöitymistä pelin tapahtumiin.

Shadow of the Tomb Raiderin grafiikka on suoraan sanoen upeaa. Xbox One X:llä, kun saa vielä HDR-tehosteet ja 4K-tarkkuuden käyttöön, peli antaa silmille diabeteksen kaikesta silmäkarkista. Yksityiskohtien määrä ja mallien monipuolisuudet yhdistettynä kaiken maailman savu- ja valotehosteisiin saavat aikaan todella realistisen ja kauniin maailman. Vesi heijastaa ja vääristää ympäristöä, auringonsäteet luovat dynaamisia varjoja ja tulet sävyttävät pintoja kauniisti. Tosin huolitellun ilmeen keskiössä paistatteleva kuvan kaunis Lara on jätetty oudon epäuskottavaksi, mitä esimerkiksi valaisuun tulee. Laran kasvoilta pystyy selkeästi kyllä lukemaan hänen tunnetilojaan. Iho on silti jätetty jopa täydellisemmäksi kuin Tomb Raider -elokuvassa näyttelijä Alicia Vikanderilla. Tämän lisäksi kasvot ovat kuin itsevalaistut korostaen niitä valoisammassakin ympäristöstä epäuskottavan häiritsevästi. Muidenkin hahmojen animointi on huippuluokkaa. Hahmot toteuttavat annetut käskyt luontevasti. Sen lisäksi heidän liikkeisiinsä on lisätty pieniä nuansseja, kuten hiuksien puristaminen kuivaksi vedestä. Näiden yksityiskohtien ansiosta hahmot tuntuvat todella eläväisiltä. Hauskana bonuksena eri asukokonaisuuksista mukaan on lisätty aikaisempien Tomb Raider -pelien Lara-versioita. Näistä ikimuistoisin on varmaan Tomb Raider 2:n timanttipäinen ja kartiorintainen Lara, jonka päähän teksturoidut silmät ja suu eivät juuri paljasta hahmon aikeita.

Upean grafiikan parissa pelin karut ja yksityiskohtaiset kuolemat näyttävät entistä kylmemmiltä, vaikka synkempää tunnelmaa pelissä pedataankin kirosanoin heti alusta lähtien. Epäonnistumisten yhteydessä Laraa esimerkiksi lävistetään erilaisin piikein, kivin ja keihäin. Nämä kuolema-animaatiot todella ravistelevat kauniin maailman pauloista ja muistuttavat karuista vaaroista, joita peli tarjoaa roppakaupalla.

Shadow of the Tomb Raiderissa on kaikki oikeat palikat elämyksellisen seikkailupelin aikaansaamiseksi, ja sitähän se juuri onkin. Itselleni kuitenkin pientä päänvaivaa aiheuttaa liian tuttu rakenne. Tomb Raiderin uusi tuleminen tehtiin muutama vuosi sitten jo niin pirun hyvin, että selvästikään tekijät eivät ole osanneet ylittää hulppeaa menoa tällä uusimmalla jatko-osalla. Nautin kyllä pelistä kaikin puolin, mutta jäin odottamaan jotain ennennäkemätöntä vau-efektiä. Nyt tuntuu, että Shadow of the Tomb Raider on sama peli kuin aikaisemmin uusin ympäristöin ja aartein. Varsinkin sarjan pariin ensimmäistä kertaa tuleville on arvostelun pisteisiin lisättävissä yksi piste.