Shadow Point

Kun viime vuoden lopulla PSVR:n toisesta tulemisesta alkoi liikkua jo vakaviakin huhuja, tuntui siltä, että nykyisen virtuaalijärjestelmän pelilähteet kuivuivat tyystin kasaan. Shadow Point on ensimmäinen virtuaalipelijulkaisu kuukausiin, ja sekin on vain Playstationin käännös Oculuksen vuosien takaisesta pelistä. Näinä epätoivoisina aikoina otan vastaan mitä saan ja hyvä niin, sillä peli on piristävä muistutus klassisesta virtuaalipulmailusta.

Alex Burkett ei saa mielestään 12 vuotta sitten kadonneen Lorna McCaben tapausta. Vaikka etsinnät on lakkautettu jo iät sitten tuloksetta, Alex on päättänyt selvittää, mitä Lornalle tapahtui. Totuuden etsiminen vie Alexin mystiselle matkalle toisiin ulottuvuuksiin ja aikoihin, jossa erilaisten pulmien ratkaisu on avain poispääsyyn.

Shadow Point hyödyntää pelaajan liikkumiseen lähes standardiksi VR-peleissä muodostunutta teleporttiliikkumista ja asteittaista kääntymistä. Hahmon silmistä kuvatussa pulmailussa päätoiminnoksi muodostuu varjojen muodostaminen annettujen ääriviivojen mukaisesti. Tämä onnistuu kääntelemällä löydettyjä tavaroita valojen edessä lähinnä Move-ohjainkäsillä. Helpolta kuulostava toiminta muokkautuu varsin monimutkaiseksi, kun soppaan lisätään rinnakkaistodellisuutta, painovoiman muuttelua ja muuta fysiikkaa sekä realismia muokkaavaa tapahtumaa. Osaa pulmista joutuu pähkäilemään pitempäänkin pelkästään niiden laajuuden ja monipuolisuuden takia, mutta yleisesti peli rullaa kivasti eteenpäin. Pelin noin viiden tunnin pituus tuntuukin juuri sopivan mittaiselta, jotta sisältö ei ala toistamaan itseään.

Hahmo reagoi hyvin move-kapuloiden heilutteluun. Vähäisten toimintojen ansiosta eteneminen on selkeää ja ongelmatonta muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta. Kun Move-kapulan laittaa kameran ja kypärän väliin, saattaa PSVR tulkita liikettä virheellisesti, jolloin tiettyjen tavaroiden oikeaan asentoon laittaminen vaatii luonnottomalta muljuilulta ylimääräistä työtä. Peliin on myös jäänyt muutamia koodillisia bugeja, joiden vuoksi hahmo ei aina kyennyt kulkemaan portaalien läpi ilman kävelyn uudelleen yrittämistä kauempaa.

Paatuneille VR-pelaajille Shadow Point on tyylikäs, mutta monista vastaavanlaisista VR-peleistä tutun näköinen sarjakuvamainen 3D-peli. Kirkkaat värit ja selkeä ilme tekevät maailmasta miellyttävän näköisen oleskella. Yksityiskohtia on sopivasti elävöittämään tunnelmaa, mutta vuorovaikutuksen määrä on jätetty harmittavan minimiin. Valo- ja partikkeliefekteillä menoon on kuitenkin saatu satumaista tunnelmaa. Playstation 5:llä ei ole ongelmia pyörittää peliä, mutta lataustauot kestävät häiritsevän pitkään.

Rauhallisen tahdin ja varsin vähäisen erillisen tekemisen takia pelissä ei kuulla ihan kauheasti ääniefektejä. Taikamaailmat tavaroineen pitävät vähän suhinaa ja kilkatusta, mikä on miellyttävää korvalle. Sujuva ääninäyttely istuu sopivasti pelin hahmoille, mutta erityismaininnan saa Sir Patrick Stewart kertojana. Stewartin itsevarma ja pehmeä ääni tuo pelille ja sen tarinalle rauhallista satumaista otetta. Pelin musiikki on pitkälti pianopainotteista taustatunnelmointia, mikä ei herätä juuri ajatuksia muttei häiritsekään.

Shadow Point ei ole millään muotoa mullistava VR-kokemus. Pulmailu muistuttaa monin tavoin lukuisista muista VR-peleistä vuosien varrelta. Tästä huolimatta tavaroiden pyörittely ja varjojen muodostaminen on nokkelaa ja ennen kaikkea kivaa aivojumppaa. Muutamia kömmähdyksiä lukuun ottamatta teknisesti huolitellun kokonaisuuden parissa saakin sopivan mittaisen läpipeluuajan kulumaan oikein sujuvasti.