Nostalgialta on vaikea välttyä, kun kuulee nimen Shinobi. Segan 8- ja 16-bittisinä aikoina mainetta niittänyt pelisarja oli aikoinaan yksi parhaimmista lajissaan ja etenkin vuoden 1989 The Revenge of Shinobi on jäänyt itselleni mieleen yhtenä Mega Driven parhaista peleistä.
Kulta-aikojensa jälkeen Sega on yrittänyt palauttaa Shinobin mainetta pariin otteeseen Sega Saturnilla ja Playstation 2:lla, mutta laihoin tuloksin. Siksipä edellisestä osasta pelisarjaan onkin ehtinyt kulua jo 14 vuotta. Nyt viimein on kuitenkin oikean paluun vuoro ja kun pelin takaa löytyy jo aiemminkin Segan vanhoja pelisarjoja onnistuneesti henkiin herättänyt Lizardcube, odotukset ovat varsin korkealla.
Shinobi-pelien päähahmo on Joe Musashi, hiljainen ninja, joka antaa sanojen sijasta miekkansa ja kunai-veistensä puhua. Musashilla on myös Ninpo-nimisiä taikavoimia, joita tämä pystyy aina toisinaan käyttämään. Näistä lähtökohdista tarjolle tulee moderni 2D-tasoloikka, joka varsin onnistuneesti tekee jotain uutta ja nyökkäilee nostalgian nälkäisille vain sopivan hienovaraisesti.
Alkumetrien perusteella ajattelin Art of Vengeancen olevan hiljalleen avautuva yhtenäinen metroidvania. Musashin taidot nimittäin karttuvat etenemisen myötä ja karttakin on mukana. Varsin nopeasti pelin todellinen rakenne kuitenkin paljastuu muistuttaen hieman kaksiulotteista Bayonettaa.
Peli etenee nimittäin suhteellisen suoraviivaisesti. Ainoastaan eri jaksoissa voi päättää muutamasta vaihtoehdosta sen, mitä kenttää lähtee seuraavaksi selvittämään. Aiemmin läpäistyihin kenttiin voi kyllä palata, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Taitojen kartuttua edellisistä kentistä löytää salaisuuksia, rahaa, taisteluita ja muuta sinänsä tarpeellista, jolla etenemistään voi helpottaa.
Esimerkiksi jokaiseen kenttään piilotettuja symboleita keräämällä avataan sinne tänne ripotelluista kaupoista uusia liikkeitä ja muita päivityksiä ostettavaksi. Vastaavasti haastetaisteluita voittamalla Musashin Ninpo-liikkeille saa vahvistavia amuletteja. Kaiken tämän voi kuitenkin jättää halutessaan täysin väliin. Homma toimii todella hyvin ja houkutus palata etsimään väliin jääneitä salaisuuksia on todella suuri.
Art of Vengeance on muiltakin osin laatutyötä. Ohjaus on todella skarppia ja viihdyttävää, ulkoasu on tyylikkään modernia kaksiulotteista piirrosjälkeä ja musiikki hoitaa hommansa erinomaisesti. Erityismaininta on annettava pomotaisteluille, jotka samalla jatkavat pelisarjan kaanonia ja usein viittaavat aiempiin tapahtumiin, mutta jotka samalla ovat todella omaperäisiä ja kiperiä kamppailuita. Kaikki minkä tällaisessa pelissä kuuluisi toimia, toimii jatkuvasti aivan todella hyvin.
Samat sanat pätevät myös pelin vaikeustasoon. Haaste on paikoitellen todella kiperää sorttia, mutta jatkuvasti kuitenkin reilua. Musashin väistöt ja liikesarjat on pakko hallita just eikä melkein eteenpäin päästäkseen. Ainoa varsinainen miinus on raapustettava siitä, että kentät katkeavat aina välillä tympeisiin areenataisteluihin, joissa on pakko listiä kaikki ruudulla oleva ennen kuin tie eteenpäin aukeaa. Vaikka kieltämättä peli olisi ilman näitä hieman liian helppo, etenemisen tyssäämisen pakollisiin taisteluihin on silti ärsyttävää, mutta ei kuitenkaan liiaksi asti.
Tasoloikkahaastetta haluaville tarjolla on sitäkin, etenkin aiemmin mainituissa piilotetuissa salaisuuksissa. Jo alkupään salaiset osuudet heittävät eteen sellaista sormiakrobatiaa vaativia osuuksia, ettei vaikeammasta väliä ja niiden selvittämisestä irtoava endorfiini on aina enemmän kuin paikallaan. Ja kuten oikein on, mikäli tällainen tekeminen ei omaan makuun istu, ei loikkaosuuksia ole pakko selvittää - mutta joka kerta se kuitenkin palkitaan todella mainioilla päivityksillä ja esineillä.
Shinobin paluu on yksi koko pelivuoden iloisimmista jälleennäkemisistä. Lizardcube on todellakin tiennyt mitä on lähtenyt tekemään ja tuottaja Toru Oharan visio siitä, mitä Shinobin kuuluu olla, suorastaan loistaa. Art of Vengeance on nappihankinta jokaiselle ninjatoiminnasta innostuvalle, tunsi pelisarjaa kohtaan nostalgiaa tai ei. Kaunis, raivokas ja todella taitava toiminta tempaa välittömästi mukaansa.
