Silent Hunter 5

Siksipä merisodankäyntiä käsittelevät pelit ovat useimmiten tiukan simulaatiomaisia kampanjoita, joka käytännössä jättää henkilöstön sisäiset tarinankäänteet pelaajan päänsisäisen ajatusleikin varaan. Ubisoftin sukellusveneromantiikkaan perehtyvälle Silent Hunter 5:lle ei kuitenkaan pelimaailman lainalaisuuksista ole kerrottu, sillä se yrittää ankarasti ahtaa peliin henkilökohtaisuuden tuntua ja vuorovaikutusta muun miehistön kanssa.
 
Silent Hunter 5:ssä pelaaja hyppää siis saksalaisen sukellusveneen puikkoihin toisen maailmansodan vesistöillä. Pelin dynaaminen kampanja elää pelaajan otteiden mukaan, eli tehtävien suorittaminen vaikuttaa myös jatkotapahtumiin. Sukellusveneen sisälmyksiä pääsee myös koluamaan täysin kolmiuloitteisessa ympäristössä, missä miehistö puuhastelee omissa tehtävissään. Eloisa ympäristö olisi mukava lisä, jos sillä olisi jotain muutakin hyötyä kuin sukellusvenemiehistöntirkistelyfetissin tyydyttäminen. Kapteenin tietää kokeneeksi merenkävijäksi, sillä ohjaus tuntuu siltä kuin herran molemmat jalat olisivat kokopuuta. Lisäksi ruudunpäivitystiheys sukeltaa turhauttavan usein uppeluksiin paatin tavoin. Miehistön kanssa jutteleminen on toteutettu lähinnä surkuhupaisasti, eivätkä muutaman lauseen mittaiset tekstinpätkät todellakaan riitä puitteiksi syvällisemmälle pelikokemukselle.

Realismi on olennainen osa simulaatioelämystä ja Silent Hunter 5:n asetusvalikko tarjoaa mahdollisuuden muokata pelikokemusta haluamaansa suuntaan. En pidä itseäni riittävän asiantuntevana sukellusvenefanina, että osaisin ottaa täysipainoisesti kantaa sukellusveneilyn toteutuksen uskottavuuteen. Silent Hunter 5 tuntuu kuitenkin perusteiltaan riittävän simulaatiohenkiseltä, eikä esimerkiksi manuaalista tähtäystä uskalla laittaa päälle ellei todella ymmärrä jotain sukellusvenesodankäynnistä. Ihmeelliset ongelmat vaivaavat kuitenkin toteutusta, sillä en tuntunut millään saavan miehistöä kansitykin puikkoihin, vaan ruojat pakottivat herra kapteenin miehittämään tykkinsä korkeimman omakätisesti.

Käyttöliittymä ei myöskään anna armoa, ja ensimmäiset pelikerrat kuluivat lähinnä eri nappien käyttötarkoitusta ihmetellessä, vaikka pelisarja ei itselleni täysin vieras olekaan. Tämäntyyppinen peli kaipaisi ehdottomasti kattavamman perehdyttämistilan, vaikka oletettavasti kohderyhmä jotain sukellusveneistä tietäisikin. Käyttöliittymä tuntuu ongelmalliselta, sillä kapteeni ei voi enää jakaa kaikkia käskyjä valikoiden kautta, vaan aluksen sisälmyksien kaluaminen on pakollinen paha.
 
Yksi pelin kiinnostavista ominaisuuksista on Ubisoftin uusi pc-pelaajat verkkoon pakottava käynnistysjärjestelmä. Parjattu ratkaisu toimi ainakin testivaiheen ajan asiallisesti, eikä käyttökatkoja ehtinyt ilmaantumaan pelisessioiden aikana. Ulkopuoliset lähteet kuitenkin kertovat että Ubin palvelimet ovat olleet systeemin alkuvaiheissa pidemmän hetken ajan alhaalla jo pariinkin otteeseen, joten suositumpien pelien kanssa voi tulevaisuudessa tulla merkittäviäkin ongelmia ellei järjestelmän aukkoja tukita.
 
Silent Hunter 5 tuntuu välillä niin turhauttavalta ja paikoin jopa luotaantyöntävältä, ettei sen kanssa jaksa oikein edes yrittää. Nykyisellään esimerkiksi Steamista halvalla saatava Silent Hunter 3 täyttää sukellusvenesimulaation kaipuun huomattavasti vähemmällä vaivalla, eikä reippaasti koneelle kevyemmästä ulkoasustakaan ole haittaa. Vaikka Silent Hunterit eivät aiemminkaan ole olleet ongelmattomia, en oikein keksi miksi viides osa on pitänyt tyrkätä markkinoille näin keskeneräisen tuntuisena. Samoilla vesillä ei nimittäin kilpailijoita näy hamassa tulevaisuudessakaan.