Singstar: Summer Party

Huutomyrsky kiihtyy käsittämättömäksi. Areena on täpötäynnä ihmisiä ja hiki virtaa valtoimenaan kasvoillani. Takanani on liki kolmen tunnin maratonkeikka, mutta tämä porukka ei vaan saa tarpeekseen. He haluavat lisää! Roudari heittää minulle pyyhkeen ja pyyhin otsani kuivaksi. Nappaan tukevan ryypyn olutpullosta, ihan vain jotta äänijänteeni pysyvät kunnossa. On aika illan viimeiselle biisille. Tartun tukevasti mikrofoniin ja tapailen ensimmäisiä tahteja. Yleisö hiljenee ja kiekaisen ilmoille rääkäisyn, joka saa fasaaninkin kuulostamaan Pavarotilta. Samanaikaisesti keittiöstä kajahtaa heleä naisääni: NYT SE TURPA KIINNI! Tämän artistin manageri lopettaa keikan kesken tiukimman encore-biisin ja seuraavaksi neuvotellaankin sopimuksen jatkumisesta.

Kuten arvata saattaa, Singstar-sarjan karaokekimara on saanut jälleen uuden täydennysbiisilevyn ja perhesuhteet laitetaan jälleen kerran koetukselle. Mutta alkaako loputon encore-osien julkaisu syömään pohjaa Sonyn karaokepeliltä?

Karaoke on varmasti tuttua jokaiselle suomalaiselle. Singstar tuo tämän ah niin ihanan kapakkalaulannan suoraan jokaisen olohuoneeseen. Biisit lauletaan koneen säestämänä ja ruudulla vilistävät sanat toimivat lunttilappuna. Normaalissa karaokessa pisteiden laskusta huolehtii yleisö, kun taas Singstarissa menestyksen mittarina toimii armottoman tarkka tietokone. Kappaleen aikana ruudulla näkyy sanojen lisäksi eri korkeuksilla olevia palkistoja ja mikrofoniin hoilattu laulun irvikuva pitäisi saada äänenkorkeutta säätelemällä osumaan osapuilleen palkkeihin. Peli huomioi kohtuullisen tarkasti laulutaidot, joten jonkin verran pitäisi löytyä sitä kuuluisaa sävelkorvaa, jos tämän pelin parissa mielii menestyä. Mitä paremmin laulat, sen paremmat pisteet saat haalittua kasaan. Toisaalta konetta on helppo fuskata, sillä se ei pidä kirjaa laulun sanoista. Oikealla korkeudella suoritettu mumina on yhtä tehokasta kuin esimerkkitekstien mukaan joikaaminen.

Sarjan aikaisemmissa osissa oma ääni saattoi jäädä helposti alkuperäisartistin jalkoihin. Nyt tähän ongelmaan on vihdoin tullut parannus, sillä mikkien äänitasoa on mahdollista säätää ohjaimen hartianapeilla pelin aikana. Tämä helpottaa laulusarkaa paljon, sillä nyt oma laulu kuuluu myös kaiuttimista. Eli enää ei tarvitse karjua naama punaisena sen paremmin laulavan päälle.

Puolen tusinan lisälätyn jälkeen sitä odottaisi enemmän, mutta valitettavasti kesäbileet sisältävät sitä samaa sarjan edellisosien kanssa. Sillä erotuksella, että biisilista sisältää hittien sijaan hudin jos toisenkin. Hoilattavaa on aivan riittävästi, mutta suurin osa ralleista on joko ikivanhoja tai sitten muuten vaan tuntemattomia ainakin suomalaiselle keskivertokuluttajalle. Outolintujen vastapainoksi kokoelmalle on eksynyt muutama todella tunnettukin luritus, mutta pääpaino on ilman muuta tällä hieman tuntemattomammalla tarjonnalla. Tämä on varsin ikävää, sillä suurin osa Singstarin viehätyksestä tulee kuumimpien hittibiisen uudelleentulkitsemisesta.

Biisivalikoima jakaantuu tasaisesti mies- ja naisartistien kesken. Tunnollisena pelikriitikkona päätin testata miesten settilistan ohella myös naaraslaulajille tarkoitettuja biisejä, mutta palovaroittimelta kuulostava ujellus oli pakko lopettaa kesken. Pelkäsin naapureiden soittavan poliisit paikalle. Peliviihteeksi Singstar huomioi esimerkillisesti molempien sukupuolten tarpeet.

Pelaamisen sijaan Singstarin parissa vietetään aikaa. Illanvieton apuvälineenä Singstar toimiikin paremmin kuin yksikään muu peli, sillä hameväkeä on paljon helpompi houkutella tarttumaan mikkiin, kuin peliohjaimeen. Eikä pelin ideaa tarvitse sen enempää selitellä, jokainen osaa laulaa, tai ainakin luulee osaavansa. Sopivassa mielentilassa ja passelilla porukalla Singstar jättää kirkkaasti taakseen kaikenmaailman Aliakset ja Monopolit.

Jos pelihyllystä löytyy jokin Singstar-sarjan versioista, on kesähittien hankkiminen hieman kyseenalaista. Tämä versio ei tuo mitään uutta sarjaan, vaan jatkaa tutulla ja ennenkaikkea turvallisella linjalla. Vaikka kaikkia tekeleen ralleja joikaa ilokseen, sama tilanne on myös sarjan muilla osilla. Edellisosat sisältävät kaikenlisäksi huomattavasti Summer Partya tasokkaamman kappalelistauksen.