Skull and Bones, ainesta on paikoin, mutta lopulta laiva kuitenkin uppoaa

Skull and Bones on pitkällisestä kehitysajastaan huolimatta jokseenkin yhdenmukainen kokonaisuus. Kyseessä on laaja moninpelaamista painottava merirosvoiluseikkailu, joka onnistuu monin tavoin. Skull and Bones ei kuitenkaan ole sitä, mitä on lupa odottaa "AAAA-peliltä". Kyseessä on luuranko, josta puuttuu liha päältä.

Se mitä Skull and Bones tarjoilee muutaman ensimmäisen pelitunnin aikana on se, mitä on tarjolla myös jatkossa. Luvassa on loputtomia itseään toistavia tehtäviä, joilla kerätään tarvikkeita laivan parantamiseksi ja oman Infamy-maineen kasvattamiseksi. Tarinaa ei ole kuin nimeksi, ja voidaan jopa sanoa, ettei Skull and Bonesissa edes ole tarinaa.

Laivalla seilaaminen ei ole realistista, ja meno muistuttaa enemmän taistelemista avaruusaluksella. Näin luodaan riittävästi eläytymiseen tarvittavaa tunnelmaa, jotta pelaaja jaksaa hyvillä mielin viettää pelin parissa aikaa tunti toisensa jälkeen.

Taistelut ovat niin ikään jännittäviä. On käytettävä sekä alusta että ympäristöä omaksi hyödykseen, valittava oikeanlainen aseistus ja niin edelleen. Samalla on katsottava mahdollisia vihollisen vahvistuksia ja jopa vaihtuvia sääolosuhteita. Vahinkomallinnus on huono, sillä eri aseet eivät tuota mitään aitoa vahinkoa. Jos vain iskee laivan heikkoihin kohtiin, homma hoituu ja sillä siisti. Tässä voisi olla avuksi kattava opastusosio, jota siis ei ole. Edes tuulen käyttäytymisen merkitystä omaan pelaamiseen ei selitetä lainkaan.

Pelimaailman osalta Ubisoft luottaa tuttuihin keinoihinsa. Maailma on iso, mutta tylsä. Pelaaja voi tutkia maailmaa miten mielii, mutta monikaan paikka ei ole vierailun arvoinen. Lukuun ottamatta satamaa kaikki pelaaminen tapahtuu laivassa, joten lisätekeminen on lähinnä vain kokoelma hyvin perinteisiä minipelejä. Satamat, eli se pelin ainoa jalkaisin koettava osuus, on pahinta kaikista. Satama on eräänlainen keskusmaailma, ja joka satamassa näkyvät ne samat kauppiaat. Ubisoftin olisi pitänyt unohtaa jalkaisin käveleminen kokonaan, ja tehdä satamatoiminnot valikoista käytettäviksi. Se on sanottava, että minkä tahansa merellä vastaan tulevan laivan kimppuun voi hyökätä. Lisäksi laivoja on erilaisia, joten niitä vastaan käydään taistelua hieman eri tavoilla.

Sitten esiin nousee toinen iso ongelma, joka on hahmonkehitys. Pelaajalle annetaan liian korkeaa tasoa vaativia tehtäviä, ja ajoittain kohdattavat muut laivat ovat useita pykäliä pelaajia vahvempia. Tilannetta on toki tarkoitus paikata päivittämällä alusta tai ostamalla kokonaan uusi. Paremmat alukset ja päivitykset vaativat kuitenkin korkeamman Infamy-tason tai sellaisia tavaroita, joita saa ainoastaan niiltä vaarallisemmilta alueilta. Näin ollen vaihtoehtoina on joko syöksyä liian vaativille alueille parasta toivoen, tai sitten jäädä pitkiksi ajoiksi keräämään tuottoa alemman tason paikoista. Ja se on tylsää. Lopulta koittaa se niin sanottu endgame-osuus, jossa jatketaan samaa kuin aina ennenkin, ja toivottavasti lopulta käyttöönsä saa ne kaikkein parhaimmat varusteet.

Suurin osa laivoista ei huomaa pelaajaa lainkaan ennen kuin pelaaja hyökkää ensin. Poikkeuksen tekevät merirosvot, jotka käyvät kiinni kuin sika limppuun aina ja kaikkialla välittömästi. Tällöin on kaksi vaihtoehtoa. Aloittaa uudelleen edellisestä satamasta (joka voi olla hyvinkin kaukana) tai aloittaa hyvin läheltä uudelleen. Ja jos aloittaa läheltä, päätyy todennäköisesti vain heti uudelleen upotetuksi.

Skull and Bones on pelattavissa yksin, mutta paremmat tavarat ja haastavimmat tekemiset vaativat pelikavereita seuraksi. Kyse voi olla merihirviöitä vastaan taistelemisesta, linnakkeiden ryöstämisestä, kuuluisien merirosvojen aluksien upottamisesta ja jopa aarteiden etsinnästä PvP-elementeillä. Yksin ei tällaisten pelaamisesta tule yhtään mitään. Porukalla nämä tehtävät ovat hauskoja, mutta toisaalta erittäin vaativia. Osa pelaajista ohittanee ne kokonaan siksi, ettei peli kerro juuri lainkaan, miten se moninpelaaminen oikeastaan toimii.

Skull and Bones tiedottaa pelaajaa jatkuvasti kaikenlaisilla varoituksilla, joita ei koskaan selitetä, ja nämä ilmoitukset peittävät häpeilemättä puolet ruudusta. Mukana on myös joukko bugeja ja muita kummallisuuksia. Moneen ratkaisuna on pelin käynnistäminen uudelleen. Niin ja peli kaatuu muutenkin ajoittain.

Suurin Skull and Bonesin puute on kuitenkin liian vähäinen sisällön määrä suhteessa pelin hintaan. Mikromaksujakin on tarjolla runsaasti. Puolet kartasta ei ole käytössä, ja rakennettavissa on vain 7-8 erilaista alusta, ja sama koskee aseita hieman erilaisella ulkoasulla. Sisällön perusteella Skull and Bonesin myyntihinta voisi olla puolet siitä, mitä julkaisussa pyydetään.

Skull and Bones ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ole niin kehno live service -nimike kuin mitä viime aikoina on nähty. Muutaman vuoden kuluttua päivityksiä, korjauksia ja laajennuksia on varmaankin saatu sen verran, että kaikki toimii hyvin. Ydin on paikoillaan, mutta valmista ei vielä ole. Jos siis Skull and Bones kiinnostaa, kannattaa odottaa alennuksia ja sitä, että peli saa enemmän sisältöä. Toinen vaihtoehto on siirtyä takaisin pelaamaan Raren Sea of Thievesia.