
Rebellionin tarkka-ampujasarja Sniper Eliteä voidaan pitää varsin harvinaisen tyylilajinsa ykkösnimikkeenä. Edellisestä Sniper Elite -sihtailusta on vierähtänyt jo muutama vuosi, mutta natsipaskoja riittää ammuttavaksi, joten miksipä ei palata vaihteeksi toisen maailmansodan kuohuihin taistelemaan vääryyttä vastaan.
Sniper Elite: Resistance sijoittaa taistonsa samanaikaisesti Sniper Elite 5:n (2022) tarinan kanssa. Erikoissotilas Harry Hawker ujuttautuu syvälle valloitetun Ranskan maaperälle kapinallisten avuksi. Natseilla on pahat mielessä uuden superaseen rakentamisen muodossa ja tästä pitää tehdä loppu, ennen kuin viholliset ottavat ylivallan sodasta keksinnöllään.
Pelissä ei ole juurikaan tarinaa yksittäistä tehtävänantoa enempää. Hawker lähetetään muun muassa sabotoimaan tärkeitä laitteita, keräämään tietoa, tukemaan kapinallisten hyökkäyksiä ja eliminoimaan vaarallisia kohteita. Erikoissotilas mumisee harvakseltaan kentältä löytämiään asioita ja yksittäisiä tehtävän päivitystietoja antaen aseiden tehdä suurimman osan puhumisesta. Uskottavasti rakennettu maailma antaa hyvän kuvan natsien järjestelmällisyydestä ja heidän aiheuttamastaan vaarasta maailmalle, missä riittää kylliksi syytä kuoleman kylvämiseen ja suunnitelmien romuttamiseen.
Hahmon takaa kuvattu toiminta on Sniper Elite: Resistancessa kiitettävän monipuolista. Ryömimisestä juoksun kautta kiipeilyyn taipuva liikehdintä tukee hienosti valinnanvapautta suorittaa tehtävät omalla tyylillään. Mainio kenttäsuunnittelu huomioi pelaajan monipuoliset tarpeet lukuisilla reittivalinnoilla, yllättävillä käänteillä ja hauskoilla yllätyksillä. Pelaaja voi lurkkia varjoissa ja mahdollisesti olla tappamatta ketään tehtävällään tai ramboilla vihollisjoukkojen läpi räjäyttäen puoli kenttää ilmaan näin halutessaan. Kyseessä on kuitenkin lähtökohtaisesti hiippailu- ja tarkka-ampujapeli, minkä huomaa siitä, ettei suinpäin rymistely vie kuin ennenaikaiseen hautaan jo helpoimmallakin vaikeustasolla.
Vaikeustasoa ruuvailemalla todelliset sohvien sotilaatkin saavat haastetta, sillä vihollismäärien kasvaessa vaikeustasolla myös pelin tarkkuusammunta saa lisämaustetta. Pelaajan pitää parhaimmillaan kompensoida painovoiman tuomaa luodin laskeumaa sekä tuulien aiheuttamaa sivuheittelyä. Yksin ei kuitenkaan ole pakko taistella haastavaa uhkaa vastaan, sillä Sniper Elite: Resistance tukee moninpeliä verkon yli. Kaverin voi saada mukaan keikalle avuksi tai sattumanvaraisia pelaajia voi kutsua vastukseksi vihollisjoukkoihin luomaan lisähaastetta ja ihmisen tuomaa luonnollista reagointia tilanteisiin. Näiden vaihtoehtojen ohella yksinpelikampanjan lisäksi mukana on muutamia eri moninpelimuotoja esimerkiksi selviytymisen ja aikahaasteen muodossa mutta myös klassista moninpelitaistoa, joilla pelaamiseen saa lisämaustetta.
Peli ei jää pelkän pyssyttelyn tasolle vaan ilahduttaa omaperäisillä ja nokkelilla toiminnoillaan kukistaa natsit. Monipuolista arsenaalia voi kasvattaa kentistä löytämillään aseilla aina kaatuneiden vihollisten pyssyjä myöten. Aseet ovat myös muokattavissa erilaisin osin ja ammuksin lähes äänettömästä suojia läpäiseviin. Pelaaja voi muun muassa viritellä harhauttavia sotilasnukkeja, kylvää miinoja, piilotella räjähtäviä ansoja ja niin edelleen. Onkin harvinaisen palkitsevaa saada yllättäen pisteitä tapetusta vihollisesta, joka räjähti juuri ilmaan tutkiessaan kuollutta aseveljeään toisella puolella kenttää.
Sniper Elite: Resistancen suurimmat kompastuskivet tulevat sen teknisestä tasosta, mikä tuntuu pahasti vanhentuneelta ja hätäiseen kyhätyltä. Yleinen ilme on kohtuullisen huoliteltu mutta selkeästi vuosia liian vanhan näköinen tönkköjä hahmojen naamoja ja yksiulotteisia valoefektejä myöten. Aktivoitavat erityistoiminnot töksäyttävät hahmot viiveellä tavoiteltuun asentoon ja kamerakin liikkuu välillä seinien läpi. Pimeillä alueilla musta palaa puhki piilottaen osan näkymästä hahmoa myöten ja valaisukin välkkyy tuon tuosta kummallisesti ja rumasti. HDR-tuki olisi voinut olla hyväksi tässä.
Parhaimmillaan kuitenkin peli hyödyntää taas omaperäistä luotikameraa, jossa pääsee seuraamaan ammutun luodin matkaa kohteeseen eri kuvakulmista. Perillä kohteessa aktivoituva röntgenkuva näyttää yksityiskohtaisesti kuinka luoti hajottaa kohteen sisuskalut suoliston puhkaisusta aivojen mössäykseen. Ilkeän uskottavassa efektissä on jotain kiehtovaa ja palkitsevaa, kun näkee satojenkin metrien päästä ammutun luotinsa töissä pahaa arvaamattomassa kohteessa. Pelin vanhanaikainen ilme rullaa vauhdilla Playstation 5:llä eikä latauksiin tarvitse juuri aikaa laittaa.
Äänipuolella aseiden paukkeessa on sopivasti potkua. Luotikameran hidastusefektit tehostuvat hienojen ääniefektien myötä ja osumissa liha lätisee ja luut rapsahtelevat ilkeän aidonoloisesti. Ääninäyttely on sopivan uskottavaa, tosin päähahmon Jason Stathamin kaltainen brittimurina on lievästi hupaisaa kaikessa yrmyilyssään. Musiikki pysyy todella minimaalisena ja vaikka pahaa enteilevä alavireinen jousisoitinulina antaakin painostavaa tunnelmaa tehtäville ja istuu synkkään ajankuvaan, alkaa se pidemmän päälle hieman ahdistaa.
Sniper Elite: Resistance jatkaa kiehtovaa tarkka-ampujasarjaa mallikkaasti monipuolisella toiminnalla, upealla kenttäsuunnittelulla ja mieleenpainuvan yksityiskohtaisella luotikameralla. Kokonaisuus ei kuitenkaan mullista konseptia millään muotoa vaan periaatteessa toimii kuin lisätehtävinä aikaisemmalle pelille. Ottaen vielä huomioon, että ilme on pahasti vanhentunut ja tekninen toteutus tuntuu, jos nyt ei laiskalta niin ainakin hätäiseltä, ja peli on lievä pettymys. Tämä ei kuitenkaan estä nauttimasta pelin tarjoamista mahdollisuuksista pistää natsien suunnitelmat uusiksi mitä ikimuistoisimmin ja graafisen yksityiskohtaisin keinoin.