Sniper Elite: Resistancen ennakossa kärsivällisyys on hyve

Tehtyäni parhaani pysyäkseni kokonaan näkymättömissä, eliminoituani vartijoita pistoolilla ja etsien salaisia reittejä tavoitteeseen pääsemiseksi, oli tietysti välttämättä epäonnistuttava. Ei ole mahdollisuutta, jossa en joutuisi innokkaan Gestapon agentin havaitsemaksi, jolloin on jätettävä läjällinen ruumiita asuinrakennuksen ulkopuolelle, kun asetun valmiiksi tarkkuuskiväärini kanssa ikkunaan miinoitettuani paikat jokaiselle, jolla on ajatuksenakaan koettaa yllättää minut.

Siinä mielessä Sniper Elite: Resistance on täsmälleen samanlainen kuin aiemmin pelatut Sniper Elite -pelit. Paljon natseja ammuttavaksi, paljon tapoja suorittaa tehtävä. Pelattuani 90 minuutin ajan taannoisessa demoistunnossa näyttää siltä, että uusi osa on yksi lisää muiden joukkoon.

Nyt pelataan Harry Hawkerilla, joka on brittiläinen tarkka-ampuja, jonka pelisarjan fanit muistavat aiemmista peleistä sinä toissijaisena päähahmona. Tavallisesti Hawker on se, joka liittyy mukaan perinteisen päähenkilön Karl Fairburnen seuraan, jos pelaa co-opin hengessä. Nyt kuitenkin Harry on pääosassa, sillä Fairburne on suorittamassa sitä päätehtävää pelissä Sniper Elite 5.

Sniper Elite: Resistance tapahtuu rinnan Sniper Elite 5:n kanssa, ja siksi pelin nimessä ei olekaan numeroa 6. Nyt mennään vihollisen alueelle Harryna tuhoamaan natsien miehitystä sisältä päin. Tarina ei ole erityisen omaperäinen, mutta se on sitä, mitä fanit odottavat, sillä nyt ollaan taas hiiviskelemässä ja ampumassa tarkasti tavoilla, joita on parannettu jokaisessa sarjan pelissä.

Kokeilemani tehtävä oli se kolmas pelin tarinassa, ja se olikin aika mittava varsinkin siksi, ettei välitallennuspisteitä ollut mukana tässä versiossa (mutta ne ovat mukana julkaisussa). Kun kuolee, palaa takaisin alkuun. Opin arvostamaan tehtävän aloitusta ja sen erilaisia mahdollisuuksia. Pelaaja ei ole John Rambo, ja lähitaisteluun joutuminen on kova paikka rajallisen terveysmittarin vuoksi. Pelaajalla on useita vaihtoehtoja lähestyä tilanteita, ja vaikka hiiviskely on suositeltavaa, on parasta osata sopeutua, jos ei aina mene toivotulla tavalla.

Sniper Elite: Resistancessa hiiviskely on keskeistä, ja käytössä olevat työkalut sopivat täydellisesti kentän putsaamiseen hiljaisesti ja huomaamatta. Alueella on myös paljon kaikenlaista hyödyllistä, kuten äänenvaimennettuja tarkkuuskivääreitä ja leikkureita hälytinlinjojen katkomiseksi. Yksityiskohtien määrä on muutakin kuin koristetta ja piilotettuja reittejä, vaikka kumpiakin on runsaasti Sniper Elite: Resistancessa.

Vaikka Sniper Elite: Resistance tuntuu hyvin tehdyltä hiiviskelypeliltä, ei isoa kivääriä kanniskella mukana turhan päiten. Tarkasti ampuminen on ilo, ja tuntuu sujuvalta heti, kun pääsee kiinni homman nimestä. Ei ole mahdollista juosta suojasta suojaan ampuen sitten tarkasti, sillä on pystyttävä pidättämään hengitystä, jotta voisi saada sen täydellisen osuman. Silloin tulee olemaan vaikeaa osua siihen ensimmäiseen liikkuvaan kohteeseen. Kun sitten saa sen hyvän osuman, ja kamera seuraa luodin reittiä kallon hajoamiseen asti, saa pelaajana välittömän hyvänolon tunteen. Silloin haluaa vain löytää sen korkeimman tornin, ja putsata kadut siellä maaten. Ainoa huono puoli lyhyen testini perusteella on, että suojan käytön kanssa saattaa olla niin ja näin. Jos koettaa ampua puskasta tai parvekkeen välistä, on kameralla joskus vaikeuksia ymmärtää, mitä on tähtäämässä. Olikin ajoittain pakko nousta ylös pois suojasta, jotta pystyi ampumaan. Muuten olin melkein tyytyväinen vihollisen havaittua minut, sillä silloin pääsin näkemään enemmän sitä, mistä pelisarja on tullut kuuluisaksi.

Lisätyökaluina on muun muassa miinoja ja räjähteitä, joten elämän vaikeaksi tekeminen natsille, joka ajattelee voivansa hoidella pelaajan lähietäisyydeltä, on helppoa. Kenttäsuunnittelu näyttää tehdyn ennen kaikkea hiiviskely mielessä mahdollisimman pitkään, kunnes sitten löytyy niin houkuttava tuliasema, ettei voi muuta kuin ryhtyä ampumaan kauaksi. Kuten mainitsin, salaiset reitit ja kenttäsuunnittelu yhdessä lisäävät huimasti uudelleenpeluuarvoa, eikä siksi kuoleminen ja alkuun palaaminen häiritse niin paljoa. Ainoa mahdollisesti huono asia on, ettei Rebellion näytä tekevän mitään uutta, ja että se on tietoinen valinta. Mukana on Propaganda-tila, joka uutena pelimuotona aukeaa pääpelin läpäisyn jälkeen. Tätä en kuitenkaan päässyt kokeilemaan, joten en osaa kommentoida tämän pelitilan vallankumouksellisuutta.

On silti sanottava, ettei Sniper Elite minusta tarvitse vallankumousta. Sniper Eliten kaltaista menestynyttä pelisarjaa ei rakenneta luopumalla siitä, mikä teki pelistä niin toimivan. On hauska havaita pienempiä asteittaisia muutoksia, kuten Harry Hawker päähenkilönä ensimmäistä kertaa. Kun tämä yhdistyy hiiviskelyyn ja tarkasti ampumiseen, joka sopii tapahtumapaikkaan ja tarinaan näinkin hyvin, vaikuttaa siltä, että Rebellion on taas tekemässä hyvää työtä.