Socom: Confrontation

Socom: Confrontation ei sisällä minkäänlaista juonta. Homman nimi on commandot vastaan palkkasoturit, ja sillä selvä. Konfliktille ei anneta aihetta, saati selityksiä. Toisaalta tarinoille ei ole minkäänlaista tarvettakaan, sillä Socom: Confrontationin yksinpeli on päätetty heivata romukuoppaan: uudessa osassa keskitytään ainoastaan verkkopeliin.

Ratkaisu on sarjan kehitystä katsottaessa täysin looginen. Edellisissä osissa yksinpelin tarkoitus oli ainoastaan valmistaa pelaaja verkossa pelattaviin otteluihin. Perusräiskinnästä poiketen SOCOM-ottelut tuppasivat yleensä venymään uskomattoman pitkiksi, mikä teki verkkomatseista ehdottomasti pelien suolan ja myyntivaltin. Ei ollut mitenkään omituista kykkiä pitkiä aikoja pimeässä nurkassa motissa, vastapuolen tarkka-ampujan odottaessa pääsi pilkistävän nurkan takaa.

Tätä kissa ja hiiri -leikkiä tukee armoton pelimekaniikka, jonka kuningasajatus on yksi elämä per ottelu. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että epäonnisempi tai oikeastaan varomattomampi pelaaja saattaa joutua katselemaan ottelua sivusta jopa kymmenen minuuttia. Keltanokat oppivatkin varsin varhain luopumaan pitkin käytäviä juoksentelusta taisteluhuutoja kiljuen, ja vaihtavat taktiikkansa hitaaseen ja tarkkaan vihollisen liikkeiden kuikuilemiseen. Ratkaisu on tyly mutta toimiva. Joiltakin palvelimilta löytyy myös sessioita, joissa ei ole rajoitettu pelaajien uudelleensyntymistä millään tavalla. Nämä toimivat mainioina alokasleireinä varsinaiselle pelille, ja niistä tosiaan kannattaa ottaa opikseen.

Ennen taisteluun syöksymistä pelaaja pääsee luomaan oman hahmonsa. Pelaajat saavat valita otteluun oletusarvoisesti otettavat aseet ja varusteet. Periaatteessa tavaroiden paino vaikuttaa hahmon ohjattavuuteen, mutta eroa oli äärimmäisen vaikea huomata. Mukavana yllätyksenä ulkonäönkin luomiseen on panostettu. Kaikki aina kasvojen arvista maastopuvun vivahteisiin on täysin muokattavissa. Kun hahmo on valmis, on aika ottaa kivääri kauniiseen käteen ja syöksyä taistelukentälle.

Pääosassa Socom: Confrontationissa on tiukka tiimityöskentely. Ottelut voitetaan poikkeuksetta ainoastaan tarkasti koordinoiduilla hyökkäyksillä, sekä ennakkoon sovitulla arsenaalilla. Aseet ovat miellyttävän erilaisia ja sopivat hyvin niille tarkoitettuihin tilanteisiin. Rynnäkkökivääri on hyökkäyksen kärjen ase, singolla tähtäillään korkeintaan kahden sadan metrin päästä, ja haulikon ammukset leviävät neljään ilmansuuntaan jo hyvin lyhyeltä matkalta. Aseiden väliseen tasapainoon pyrkiminen ei kuitenkaan ole eliminoinut ikuista verkkoräiskintöjen murheenkryyniä, kiikarikivääriä. Hyvästä kykkimispaikasta käsin on liiankin helppoa tehdä vihollisen suunnitelmat tyhjiksi. Onneksi kenttäsuunnittelu tarjoaa vain harvoja paikkoja tarkka-ampujille, ja nekin ovat usein tiukimman taistelun keskellä. Varsinaista salakyttäongelmaa näkeekin lähinnä aloittelijoiden peleissä, joissa kentät eivät ole pelaajille vielä täysin tuttuja.

Puhdas verkkopeli nousee, seisoo ja kaatuu niin yhteyksiensä kuin kontrolliensa kanssa. Valitettavasti ohjailtavuus ei tee oikeutta Socom: Confrontationin taktiselle ja anteeksiantamattomalle pelimekaniikalle. Sotilaat osaavat toki kaiken tarpeellisen, kuten katsoa nurkan taakse, painua maahan, hyppiä, kiivetä ja hiipiä. Hahmot vain jäävät harmillisen usein näkymättömiin esteisiin jumiin.
Ratkaisu käyttää ohjaimen liikkeentunnistusta ei saa yhtään enempää suitsutusta. Kapulaa kallistelemalla sotilas katsoo nurkan taakse, tai heittäytyy maahan. Joskus ohjain ei kuitenkaan tunnista liikkeitä lainkaan, ja toisinaan se tunkee sotilasta jatkuvasti maata halaamaan tai päätä maalitauluksi. Liikkeen tunnistuksen voi onneksi ottaa pois päältä, mutta vaihtoehtoinen ristiohjaimen käyttö ei toimi yhtään sulavammin.

Samaan syssyyn miltei jokaisella napilla on kaksi tai kolme eri funktiota, joten kontrollien kanssa menee äärimmäisen helposti sekaisin. Eikä vähiten servereitä vielä päivityksenkin jälkeen piinaavan lagin ansiosta. Viive aiheuttaa näppäinkomentojen tapahtumisen jälkijunassa, mikä antaa aikaa vastapelaajalle tehdä temppunsa. Vaatii hermoja odottaa kymmenen minuuttia erän loppumista kuoleman takia, joka johtui ainoastaan verkkoviiveestä. Palvelimia päivitetään tiheään tahtiin, joten ongelma saattaa poistua ajan myötä.

Socom: Confrontationin suurin ongelma on sekavat kontrollit, sekä satunnaiset ongelman viiveen kanssa. Toimiessaan se kuitenkin on intensiivinen kokemus. Jatkuva kuolemanpelko pitää pelaajat varpaillaan, kentät ovat hyvin suunniteltuja, eikä varsinaisia sumppukohtia pääse syntymään. Vanhat fanit ovat varmasti heti kotonaan, mutta uusien pelaajien kannattaa pohtia kertaalleen ostopäätöstä. Ongelmat varmasti tasoitetaan päivitysten myötä, mutta tällaisenaan peli vaatii vielä melko rautaisia hermoja jotta siitä voi nauttia.