Vuonna 2010 ruotsalainen Frictional Games julkaisi selviytymiskauhu Amnesia: The Dark Descentin, joka keräsi kehuja ympäri pelimaailmaa. Yhtiön uusin peli Soma kokeilee onneaan uudenlaisella konseptilla, joka yhdistää scifin ja aiemmista pelistä tutut kauhuelementit osaksi sykäyttävää tarinankerrontaa.
Pelin tarina saa alkunsa Simon Jarretin kotikunnalta Torontosta vuonna 2014, jossa hänen on hakeuduttava lääkärin potilastuolille päänsärkyjen takia. Hetkeä myöhemmin Simon herää keskellä merenalaista tutkimuslaitosta nimeltään PATHOS-II. Tutkimuslaitoksen uumenissa Simon kohtaa ihmisenä itseään pitäviä robotteja sekä eriskummallisia robottihirviöitä, joista jälkimmäisiä on välteltävä kaikin keinoin selviytyäkseen. Peliympäristö ei rajoitu pelkästään tutkimuslaitoksen sisäkäytäviin- ja tiloihin, sillä pelin edetessä päästään tekemään läheisempää tuttavuutta myös äärettömältä tuntuvan merenpohjan kanssa.
Kontrollien puolesta Soma on varsin tuttu Amnesiaa tahkonneille, sillä Simon kykenee vihollisen kohdatessaan vain pakenemaan ja piiloutumaan. Matkan varrella tutkitaan ja käännellään lukuisia esineitä, ihmisruumiita ja robotteja. Sopivan avoimelta tuntuva tutkimuslaitos tarjoaa koluttavaksi monenlaisia huoneita, joista jokainen tuntuu kertovan oman tarinansa. Simon voi myös kuunnella ihmisruumiista ja tuhoutuneista roboteista löytyviä muistipalasia, joiden sisältämät kertomukset antavat mielenkiintoista lisätietoa tutkimuslaitoksesta ja siellä työskennelleistä ihmisistä.
Soma pyrkii luomaan eksistentialistisia kauhuntunteita myös ihohuokosissa tuntuvalla tarinallaan, joka vie pelaajan mieltä askarruttavien kysymysten äärelle. Matkan aikana pelaaja joutuu tekemään ihmismäisten koneiden suhteen moraalisia valintoja. Lisäksi pelissä kyseenalaistetaan muun muassa ihmisten kehittämät määrittelyt siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen. Tutkimiseen rohkaisevan ympäristön ja mieleenpainuvan tarinankerronnan puolesta Soma ei siis tyydy olemaan vain uusi Amnesia scifi-kuorrutuksella.
Somasta on äkkiseltään vaikea löytää huonoa sanottavaa. Pelillä on kuitenkin omat pikku puutteensa, joihin ei onneksi törmätä kuin silloin tällöin. Kenties kiusallisimmaksi ongelmaksi muodostuivat ajoittain mahdottomilta tuntuvat pulmat, joissa peli ei pitele lainkaan pelaajaa kädestä kiinni. Tämä voi aiheuttaa jumiutumista ohjenuoriin tottuneille kiitäjille. Viimeisillä pelitunneillaan tarina on myös ehtinyt avartua niin monelta osin, että jatkuva piilossa pysyminen ja juokseminen paikasta toiseen alkavat turhauttaa, mikä sai ainakin allekirjoittaneen toivomaan jo piakkoin saavutettavaa loppukliimaksia.
Vaikka Soma ei välttämättä onnistu säikyttelemään kauhupelien konkareita aivan samalla tavalla kuin studion aiemmat teokset, onnistuu peli luomaan ympärilleen sekä taidokkaan pelisuunnittelunsa että juonensa ansiosta omalaatuisen kauhukokemuksen. Tarinassa esitettyjä kysymyksiä tulee pohdittua pitkään vielä seikkailun varsinaisen päättymisen jälkeen.
