Danielin tytär Stela on taas karannut, tällä kertaa metsään Määrissä, Itä-Tsekissä. Eihän siinä muu auta kuin ottaa auto alle ja lähteä etsimään tyttöä. Sattumalta metsä on hyvin tuttu, sillä siellä järjestetään Danielille tuttuja partioleirejä. Reitti Stelan luokse ei ole kuitenkaan odotetun helppo, eikä metsä ole suojaisa.
Päähenkilö Daniel on siten erikoinen hahmo, että hän on perin juurin epämiellyttävä henkilö. Tämä tulee esille jo alussa, kun hänen ex-vaimonsa soittaa hätääntyneenä toivoen poliisille soittamista. Tähän vastaus on tyhjänpäiväistä haukkumista ja sadattelua: "Kyllä mies nyt yhden muksun osaa metsästä hakea, senkin tunteellinen nainen". Hahmon ongelmiin ja vaikeaan perhesuhteen päästään syventymään ahdistavankin paljon.
Someday You'll Return on pienen tsekkiläisen CBE Softwaren psykologinen kauhupeli. Pelimoottori on toteutettu Unreal Engine 4:llä, ja jälki on näyttävää erityisesti suhteessa kehitysresursseihin, vaikkakin grafiikassa on selviä optimointiongelmia. Someday You'll Return on ensimmäinen peli, joka on onnistunut kyykkäämään koneeni pakottaen grafiikka-asetusten pudottamisen keskitasolle. Tämä ei sinänsä haittaa, sillä kumpuileva metsämaasto näyttää oikein hienolta näinkin.
Peli koostuu 12 luvusta, jotka jakautuvat kahdenlaisiin alueisiin: ulkona metsässä tapahtuvaan puoliavoimeen samoiluun sekä ahtaampiin sisätiloissa tapahtuviin kauhukönyämisiin. Näistä valitettavasti ulos sijoittuvat luvut ovat merkittävästi onnistuneempia.
Mukana on seikkailupelien perinteiden mukaisia melko toimivia minipelejä, kuten tarvikkeiden rakentamista, yrttien kanssa puuhastelua ja kiipeilyä. Näistä kiipeily on toteutettu erityisen hienosti, sillä kyseessä on todella pulmailu, joka tavoittaa oikean kiipeilyn reitinhakupohdinnan: "Kun yletyn juuri ja juuri tuohon kiveen vasemmalla, mihin ihmeessä saisin oikean käteni, se kun ei ylety enää vasemman käden yli?"
Yrttien kanssa puuhastelu on hyvin toteutettua The Witcher 3: Wild Huntin kevennettyä versiota, mutta harmillisesti siitä ei oteta kaikkea irti: juomia käytetään lähinnä skriptatuissa kohdissa. Danielin työkaluvyöstä otetaan myös ilo irti, sillä monet pulmat vaativat tavaroiden purkamista tai kokoamista. Usein kuitenkin olennaisten komponenttien löytäminen on rakenteluosuutta vaikeampaa.
Toiminta käynnistyy oikein mainiosti metsässä, jossa reitinhaku karttataulujen, reittimerkkien ja yllättävän vähän auttavan GPS-applikaation kanssa on mielenkiintoista. Vaikka avoin pelimaailma on osittain näennäistä esteiden takia, jää metsästä aidosti laaja kuva. Ajoittain määränpää on hieman hukassa, ja yrttien hortoilusta huolimatta kyse on kuitenkin kauniista kävelysimulaattorista. Tie vie myös muihin ulkona sijoittuviin kohteisiin, kuten raunioituvaan linnaan.
Iloa ja kenties jopa läpipeluuarvoa tuottavat erilaiset kerättävät esineet ja jopa juonta lisää avaavat salaisuudet, joita varten perfektionistit saattavat haluta koluta pelialueet erityisen huolellisesti. Usein löydettävän karkkikääreen paikantaminen on tosin merkki umpikujasta tai väärään suuntaan ajautumisesta. Piilotettuja asioita on niin paljon, että saavutuksien perässä olevat pelaajat saavat olla todella huolellisia.
Metsäosuuksien vastapainoksi toinen puolisko pelistä sijoittuu klaustrofobisen ahtaisiin käytäviin, joissa pyöriminen taskulampun valossa on pahimmillaan päänsärkyä aiheuttavaa. Joskus tunnelma on niin ahdas, että se saa luolasukelluksen tuntumaan rentouttavalta. Vaikka kyseessä on kauhupeli, on tämä ahdistus valitettavasti negatiivista ja silmäsärkyä aiheuttavaa.
Vielä turhauttavammaksi osoittautuvat varsinaiset kauhukohtaukset, joissa äkkikuolemaan johtavaan hiiviskelyyn käytetään turhan paljon aikaa. Lisäksi käytössä on ainoastaan tallennuspisteet, jolloin samoja kohtia pääsee hinkkaamaan turhautumiseen asti.
Tässä mielessä Someday You'll Return ei onnistu päättämään, haluaako se olla psykologinen kävelysimulaattorikauhupeli, vaiko ennemmin säikyttelyyn perustuva hiiviskelypeli. Tämä epätasapaino karkottaa puolet pelaajista riippumatta siitä, kumpaan suuntaan odotukset peliä kohtaan ovat.
Pulmat ovat kohtalaisen toimivia, mutta eivät täysin ongelmattomia. Niitä vaivaa ajoittain epäselvyys tai jopa epäloogisuus. Tavaroita voi esimerkiksi joutua poimimaan oikeassa järjestyksessä. Esimerkiksi paetessa rakennuksesta lekan voi ottaa mukaan vasta, kun on todennut murtauduttavan seinän tulevan vastaan.
Pelien pitkä kesto on harvoin ongelma varsinkaan, kun kyse on kerronnallisesti toimivasta teoksesta. Hätkähdin ensimmäisen kerran pitkään aikaan siitä, kuinka mittava Someday You'll Return on. Noin kahdeksan pelitunnin jälkeen oletin pelin olevan lähestymässä loppua, mutta pikaisen googlauksen jälkeen totesin, ettei se ollutkaan vielä puolivälissä. Valitettavasti tämä aika ei ole täysin laatuaikaa, sillä peli tuntuu puuduttavan pitkältä suhteessa jännityksen määrään.
Someday You'll Return ei ole missään nimessä vailla ansioita. Tarinallisena pelinä kertomus on mainio, eikä kaikki ole todellakaan miltä ensivaikutelman perusteella näyttää. On erityisen ansiokasta onnistua kirjoittamaan päähenkilöstä epämiellyttävä, vaikkakin välillä hahmoon menee totisesti hermo - onko hänen oltava jatkuvasti huutamassa lapsille ja exälle, tai olla mutisemassa omiaan? Erityisesti metsässä kulkeminen on aidosti mielenkiintoista ja jatkuvasti tarjolla olevia yrttejä haluaisi käyttää enemmänkin. Tämä ilo ei kuitenkaan riitä, sillä pitkän päälle Someday You'll Return ei kuitenkaan tarjoa riemua ja pelkoa koko rahan edestä.