Sonic Racing: Crossworlds

Siitä on kulunut 15 vuotta, kun Sumo Digital julkaisi mielettömän hauskan Sonic & Sega All-Stars Racing -pelin, joka antoi meille ensimmäisen kerran mahdollisuuden ajaa kilpaa Segan ikonisen siilin kanssa kart-muodossa. Se ei koskaan onnistunut ylittämään Nintendon putkimiehen kilpa-ajoseikkailua suosiossa ja laadussa, mutta se johti silti kahteen jatko-osaan kehittäjältä. Nyt Sonic the Hedgehog on palannut ratin taakse, mutta tällä kertaa kehityksestä vastaa Sonic Team, ja vaikka yhtäläisyyksiä on paljon, kyseessä on luultavasti tähän mennessä paras ajopeli, jossa Sonic on pääosassa.

Kun Sega esitteli ensimmäisen kerran Sonic Racing: Crossworldsin, suuri uutinen oli, kuten pelin nimikin kertoo, mahdollisuus matkustaa eri maailmojen välillä saman kilpailun aikana. Se on selvästi saanut vaikutteita Paramount Picturesin menestyselokuvista, ja samalla neronleimaus, joka varmasti puhaltaa uutta elämää kart-ajoon. Eri maailmojen sekoittaminen luo arvaamattomuuden tunnetta jokaiseen uuteen karttaan, jossa kuljettaja, joka johtaa kilpailua ennen toista kierrosta, saa valita, kumpaan kahdesta maailmasta kuljettajat ajautuvat seuraavalle kierrokselle. Aluksi tarjolla on pari ennalta määrättyä maailmaa, joihin voi matkustaa, mutta kun pelaaja on voittanut kultaisen pokaalin jokaisessa Grand Prix -kisassa, avautuu ovi kaikkiin maailmoihin, joissa ei ole kyse vain niin sanotuista Crossworlds-kartoista, jotka sijoittuvat kahden maailman väliin, vaan myös tavallisista kartoista.

Jotain, mitä Sonic Team on viime aikoina hyödyntänyt, on maskotin pitkä pelihistoria, josta osoituksena ei ole vähiten Sonic X Shadow Generations. Sonic Racing: Crossworldsiin on kerätty hahmoja useista eri peleistä, kuten Sage Sonic Frontiersista, Jet Sonic Ridersista ja Omega Sonic Heroesista. Verrattuna Sonic Team Racingiin, joka sisälsi vaatimattomat 15 hahmoa, tällä kertaa pelissä on runsaasti erilaisia kuljettajia, joista valita. Mutta ei pelkästään Sonicin historiassa käytetyt hahmot, vaan myös kartat ja musiikki ansaitsevat maininnan.

Kilpailemalla parhaasta mahdollisesta ajasta (Time Trials) eri kartoilla voit avata uutta musiikkia pelin jukeboxista. Sinun ei kuitenkaan ole tarkoitus tuijottaa jukeboxia, kun se soittaa nostalgisia hittejä, vaan voit luoda oman soittolistan Sonicin aiempien seikkailujen suosikeista. Itse kokosin nopeasti listan Sonic Manian, Sonic Free Ridersin, Sonic Colorsin, Sonic Unleashedin ja Sonic Frontiersin kappaleista, jotka todella tekivät ajamisesta entistäkin nautinnollisempaa. Kaikkiin karttoihin liittyy tietysti oma kappaleensa, mutta jotta siitä ei tulisi toistuvaa, suosittelen lämpimästi oman soittolistan räätälöimistä ja kappaleiden järjestyksen sekoittamista. Tämä osoittautui ominaisuudeksi, jota en edes tiennyt tarvitsevani, mutta nyt en voi elää ilman sitä.

Karttojen osalta Sonic Team ei ole unohtanut yhtäkään siilin parhaista (tai huonoimmista) hetkistä. Sonic Racing: Crossworldsissa pääsemme huristelemaan kaikkien kuviteltavissa olevien paikkojen läpi, kuten Kreikan Apotos Sonic Unleashedista, Kronos Island Sonic Frontiersista, Radical Highway Sonic Adventure 2:sta, Northstar Islands Sonic Superstarsista ja White Space Sonic X Shadow Generationsista. Vaikka tätä arvostetaankin, on myös suuri vaara, että paikka unohtuu, ja tosiasia on, että koin joskus useamman kartan nimettömänä. Kaipaan esimerkiksi Green Hill Zonea, Egg Planet Parkia tai miksei Sonic and the Black Knightin keskiaikaisvaikutteista karttaa? Jotkut kartat ovat täysin uniikkeja, mutta niiltä puuttuu myös selkeä luonne, ja tämä ei näy vähiten aiemmin mainitsemissani niin sanotuissa Crossworlds-kartoissa.

Voit jo nähdä, että suurin ongelma Sonic Racing: Crossworlds -pelin kanssa on anonymiteetti. Olen jo maininnut toisinaan epäinspiroivia karttoja, mutta on myös useita muita huomautettavia asioita. Ensinnäkin kuljettajat eivät mielestäni ole tarpeeksi ilmeikkäitä. Kun ajat kilpaa kilpailijoita vastaan (siitä lisää myöhemmin), he voivat reagoida tapahtumien kulkuun, mutta muuten kaipaan välähdyksiä kuljettajien välillä kisojen aikana tai minkäänlaista kannustusta, että valitsen heidät valikossa. Lopputulos on se, etten oikeastaan välitä, kenen roolissa pelaan, mikä tuntuu kaukana siitä, miltä yleensä tuntuu.

Toinen asia, josta kritisoin Team Sonic Racingia ja joka on jälleen kerran ongelma, ovat uskomattoman epäinspiroituneet aseet. Edeltäjässä ne koostuivat kaikki Sonic Colorsin wispeistä ja tälläkin kertaa pari asetta on wispejä. On kuitenkin myös muita outoja aseita, joille Sonic Team olisi mielestäni voinut keksiä paljon paremman vaihtoehdon. Esimerkiksi voit suojata itseäsi metallisella kilvellä, joka ei ole peräisin mistään pelistä ja jonka olisi helposti voinut korvata klassisista 2D-peleistä tutulla kuplalla. Toinen esimerkki ovat hakeutuvat esineet, jotka koostuvat nyrkkeilyhanskoista ja minun maailmassani pitäisi olla esimerkkejä ammuksista eikä nyrkkeilyhanskoista? Jos siihen yhdistetään jossain määrin nimettömät kartat, aseet ja ääninäyttelyn puute, ei oikein tunnu siltä, että heillä olisi ollut tarpeeksi aikaa tuottaa niin hyvää peliä kuin olisivat voineet.

Heti alusta alkaen kaikki hahmot (paria nahkaa lukuun ottamatta) on avattu, ja henkilökohtaisesti koin hieman pettymyksenä sen, ettei uusia hahmoja ollut mahdollista avata. Se on kuitenkin pieni epäkohta, ja se voi yhtä hyvin olla positiivinen asia jonkun muun silmissä. Avattavaa on joka tapauksessa paljon enemmän. Mainitsin jo aiemmin mahdollisuuden koota oma soittolistasi, mutta mitä enemmän pelaat, sitä enemmän kappaleita voit avata, jotta voit lopulta koota lopullisen soittolistan. Lisäksi voit koristella omaa profiiliasi uusilla titteleillä, joita ansaitset kisojen välillä, mutta ennen kaikkea avattavissa oleva sisältö koskee erilaisia ajoneuvoja.

Valittavana on pari erilaista ajoneuvotyyppiä, jotka kaikki priorisoivat nopeuden, kiihtyvyyden, voiman, hallinnan ja boostin eri osa-alueita. Lisäksi voit jälleen kerran hypätä ilmatyynyalustan kyytiin, kuten kauheassa Kinect-nimikkeessä Sonic Free Riders, joka tarjoaa paljon nopeutta, mutta sen kustannuksella, että se ei pysty selviytymään terävistä kaarteista. Uusia osia ajoneuvoihin voi ostaa Donpa-lipuilla, joita saa jokaisen kilpailun jälkeen ja suorittamalla erilaisia haasteita. Oman ajoneuvon muokkaaminen kiinnostaa varmasti joitakin, mutta itse pidän sitä hetken päästä tylsänä ja turhauttavana, kun kaikkien on muokattava kärryjään ennen kisoja paikallisessa moninpelissä tai verkkomoodissa. Olisin paljon mieluummin nähnyt, että kuljettajilla olisi ollut omat ainutlaatuiset autonsa, joissa on erityiset tilastot, jotka sopivat erilaisiin mieltymyksiin.

Erilaiset ajoneuvot eivät kuitenkaan ole ainoa asia, joka voi vaikuttaa oman ajoneuvon ominaisuuksiin. Mitä enemmän pelaat, sitä enemmän vempaimia voit myös avata, jotka säätävät ajamista. Niillä kaikilla on erilainen merkitys, kun yksi voi lisätä nopeuttasi, kun taas toinen parantaa kiihtyvyyttä. Voit aktivoida korkeintaan kuusi vempainta, mutta jotkut niistä vievät useamman kuin yhden paikan varustuksestasi, mikä vaatii tarkkuutta, jotta voittaisit lopulta. Sinun on itse asiassa otettava ne huomioon, sillä eri kartat voivat muuttua helpommiksi tai vaikeammiksi, jos käytät sopimatonta varustusta. Jyrkkiä mutkia sisältävässä kartassa ei todellakaan kannata olla nopein, ellet halua nuolla kaidetta. Tässäkin tapauksessa autojen muokkaamiseen keskitytään hieman liikaa, ja olisin toivonut vaihtoehtoja, jotka poistaisivat tämän kokonaan käytöstä, vaikka sillä on varmasti viehätyksensä tietyissä tilanteissa.

Kahdeksan kilpailua, joissa kussakin on kolme karttaa, on tarjolla kaikille yksinpelin harrastajille. Mario Kartin tapaan tarjolla on nyt myös eri nopeuksia, ja keräämällä kultaa kaikissa kisoissa saat avattua Super Sonic Speed -nopeuden, joka on selvästikin paras tapa pelata Sonic Racing Crossworldsia. Tässä vauhti on käännetty kaakkoon, jossa mennään niin lujaa, ettei melkein ehdi reagoida siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Niiden, joiden mielestä Mario Kart 8 Deluxe on liian hidas 200-kuutioisella, on pakko laittaa vyöt kiinni pysyäkseen mukana tässä. Kisojen läpipelaaminen ei siis ole vähääkään tylsää, eikä se ole tylsää myöskään peilimoodin avautuessa.

Se mitä kaipaan, on puhdas tarinatila, jolla edeltäjä onnistui niin hyvin. Jos ei halua kerätä kaikkea, on suuri vaara, että yksinpelitilaan kyllästyy. Siitä huolimatta pelissä on kahdeksan Grand Prix -kilpailun lisäksi muutakin tekemistä. Sonic Racing: Crossworlds esittelee uuden konseptin, jossa ennen jokaista Grand Prix -kilpailua kohtaat uuden kilpailijan, joka tekee kaikkensa sabotoidakseen sinua. Tämä on siis jälleen yksi syy osallistua Grand Prix -kilpailuihin, sillä koko kilpailijajärjestelmä koostuu 24 kilpailijasta (kaikki vakiohahmoja). Kun voitat myös kilpailijan, seuraavan kilpailijan vaikeustaso nousee halutessasi vielä yhden tason ylöspäin, mikä myös lisää haastetta sekä sen tuomaa palkintoa.

Jos kyllästyt pelkkään Grand Prix tai Time Trials -ajoon, on onneksi tarjolla myös Race Park, joka koostuu kuudesta eri vaihtoehdosta. Yhdessä niistä kuljettajat jaetaan tiimeihin, joissa hyvän sijoituksen saavuttamisen lisäksi kilpaillaan keräämällä mahdollisimman monta rengasta, kun taas toisessa tilassa ajetaan vastustajien päälle täyttämään tiimin yhteinen boost-mittari, joka antaa koko tiimille todellisen boostin, kun mittari on maksimoitu. Tämä tarkoittaa sitä, että osa Team Sonic Racingin yhteistyökykyisistä elementeistä on säilytetty, minkä ne ehdottomasti ansaitsevat. Valitettavasti tarjolla ei ole puhdasta moodia, jossa pelataan kuten edeltäjässä ja jaetaan aseita.

Race Park perustuu myös kilpailijasysteemiin, mutta mukana on pieni twisti. Tässä Sonic Team osoittaa jälleen kerran, että he vaalivat Sonicin historiaa ja haluavat antaa meille nostalgisia potkuja, sillä tällä kertaa kilpailijat on jaettu kolmosiin ja perustuvat alun perin Sonic Heroesiin. Tässä saamme kilpailla Team Sonicia, Team Darkia, Team Rosea ja Team Chaotixia vastaan, mikä henkilökohtaisesti teki minut lapsellisen onnelliseksi. Jostain syystä kilpailijat esitetään tässä kuitenkin hologrammeina, mitä en oikein ymmärrä miksi, mutta sekin on hyvin pienessä roolissa. Race Park toimii erittäin hyvänä täydennyksenä tavallisen Grand Prix -pelin pelaamiseen ja yhdessä Time Trialsin kanssa pelaajamoodivalikoima soolopelaajille on edelleen täysin hyväksyttävä.

Yhteenvetona Sonic Racing: Crossworlds on hyvä peli, josta löytyy jokaiselle jotakin. Mutta siinä on myös selviä ongelmia, joita kehittäjien on vaikea korjata jälkikäteen. Arvostan sitä, että Sega on valmis panostamaan peliin ja todella omaksumaan eri maailmojen ristiintaitamisen konseptin, sillä pian voimme toivottaa tervetulleeksi Aangin Avatar: The Last Airbenderistä, Jokerin Persona 5:stä ja Teenage Mutant Ninja Turtlesista (muutamia mainitakseni). En ole varmasti vielä polttanut tarpeeksi kumia, mutta aion suunnata moniulotteisille teille heti.