Soul Calibur

Applen App Store on täynnä puoli-ilmaisia pelejä, mutta Soul Calibur ei ole yksi niistä. 12 euron hintaisena se nousee esiin selvästi yhtenä palvelun kalleimmista peleistä. Summan pulittaminen älypuhelimella on kuin pienestä omaisuudesta luopuisi. Toisaalta reilu vuosikymmen sitten olin valmis lyömään tiskiin useita satalappusia importatakseni Dreamcastin ja pelin välittömästi niiden ilmestyttyä.

Soul Caliburin hinnalla saisi Street Fighter IV Voltin, Street Fighter 2 Collectionin, Mortal Kombatin ja rahaa jäisi vähän ylikin. Mutta vaikka Street Fighter -sovitukset ovat hyviä ja Mortal Kombat on kohtuullinen vaihtoehto iPadin kaksinpeliä ajatellen, Soul Calibur päihittää koko konkkaronkan. Peli on myös universaali, joten kertaosto oikeuttaa pelin pelaamiseen useilla eri i-laitteilla.

Soul Calibur on maailman viidenneksi arvostetuin peli - ja syystä. Namcon asepohjainen mätkintä räjäytti suorastaan tajunnan ilmestyessään vuonna 1998. Peli oli käsittämättömän kaunis, toimi virheettömästi 60 kuvan päivitysnopeudella ja pelaaja saattoi hypätä sivuun väistääkseen vastustajan hyökkäyksiä, mikä avasi taktiikoita, jotka olivat valovuosia edellä tuonaikaisia kilpailijoita.

Mutta se menneistä. Kysymys kuuluu, onko vanha klassikko vielä 12 euron arvoinen: Miten kontrollit toimivat kosketusnäytöllä? Onko ruudunpäivitys sujuva? Ja miten on moninpelin laita?

Viimeiseen kohtaan on helppo vastata heti kättelyssä. Mukana ei ole lainkaan moninpeliä. Ei paikallista, ei verkossa. Turha edes etsiä. Ratkaisu on kummallinen, joidenkin mielestä ehkä jopa pöyristyttävä taistelupelin luonteen huomioiden, mutta jos sen läpi voi nähdä, sovituksen taso kantaa jo paremmin.

Ruudunpäivitys on pidetty minimitasolla 30 kuvassa per sekunti. Kokeneet taistelupeliveteraanit saattavat havaita eron hyökkäysten ajoituksissa, mutta useimmille riittää se, että ruudunpäivitys pysyy tasaisena sekä iPhone 4S:llä että iPad 2:lla. Erityisesti 4S:n kauniilla retina-näytöllä grafiikka loistaa. Tykästyinkin versioista pienempään, huolimatta valtavista nakkisormistani.

Kontrollit on saatu toimiviksi. Pelaaja voi vapaasti asetella ohjaimet näytölle ja määritellä sekä näppäinten että suuntaohjaimen herkkyyden. Molemmat myös toimivat yhtä hyvin kuin Capcomin tasokkaissa iOS-mätkinnöissä. Näpäyttämällä virtuaalijoystickin reunaa kahdesti reagoi peli samalla tavalla kuin ohjainta työntäisi samaan suuntaan kaksi kertaa. Tällaiset pienet yksityiskohdat tekevät virtuaalipädistä näppärän ja toimivan.

Myöskään sisältö ei jätä sijaa purnaamiselle. Mukana on kaikkiaan 19 pukaria eri asusteineen, klassisia arcade-otteluita ja vaihdettavia vaikeustasoja. Time Attackissä vastustaja on lyötävä mahdollisimman nopeasti Game Centerin tulostaulujen valtaamiseksi, kun taas Survivalissa peli heittää vihollisia loputtomana virtana. Tästä löytyy myös haastavampi Extra Survival -variaatio, jossa pelaajalla on vain yksi elämä. Luonnollisesti aloittelijoille on harjoittelutila, joka helpottaa eri liikkeiden ja kontrollien omaksumista.

Soul Caliburissa hinta on lopulta sisältöön nähden kohdallaan. Vaikka peli ei ole yhtä edullinen kuin monet muut iPhone-pelit eikä moninpelin puutosta voi täysin antaa anteeksi, alkuperäinen klassikko on silti saatu sovitettua mobiilimaailmaan, ja arvostan sitä suuresti. Pohjimmiltaan kyseessä on edelleen yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä mätkinnöistä. Laadun sijaan suurempi kynnys hankinnalle lieneekin se, miten ylipäätään kosketusnäytöllä pelaamiseen suhtautuu.