Soul Caliburin erikoisuus tappelupelien joukossa ovat sen hahmojen käyttämät aseet, jotka vaikuttavat nopeuteen, voimaan ja iskujen yltävyyteen. Perijapanilaiseen överitapaan tappeluiden taustalla liehuu yliluonnollista draamahuttua, jolla sekalainen hahmosakki saadaan iskemään metrisiä kipinöitä toistensa panssareista. Ottelut ovat näyttäviä, ja mikä tärkeintä, erittäin viihdyttäviä sekä sujuvia pelattavuudeltaan. Soul Calibur VI sopii erinomaisesti myös ensikertalaiselle, ehkä jopa paremmin kuin edellisosia kolunneille veteraaneille.
Itselleni erityisesti sarjan kakkososa tuli tutuksi jo niin alkuperäisen julkaisunsa kuin HD-päivityksen myötä, joten uutukaisen tuttuuden tunne ensimmäisten matsien aikana on jopa häkellyttävä. Soul Calibur VI onkin varsinaisen jatkon sijaan "reboot" koko sarjalle, joka palaa täydentämään sen alkuperäistä tarinaa tutuissa ympäristöissä.
Miekkoja ja seipäitä kilistellään 1500-luvun maisemissa neliön muotoisilla areenoilla, joissa voiton voi varmistella myös vastustajan rotkoon nakkaamalla. Juonikuviot on nostettu vahvasti pelin keskiöön peräti kahdella erilaisella kampanjalla, joiden kornit ja ylinäytellyt tarinat ovat kuitenkin kerrottu vähemmän maagisesti vain konseptikuvien ja runsaan tekstin sekä dialogin voimin. Näyttäviä välivideoita jää kaipamaan, kun piirroskuvat heiluvat sielujen taistossa.
Soul Chronicle on tarinamuodoista perinteisempi, jossa jokaiselle hahmolle on oma osansa pääjuonen aikajanalla. Mielenkiintoisempi versiointi on hieman roolipelimäinen Libra of Soul, jossa oma hahmoluomus etenee sivutehtävien kautta kohti Soul Caliburia keräten matkalla uusia aseita ja esineitä. Myös hahmon oma taso kehittyy, jonka myötä pääsee käsiksi voimakkaampiin aseisiin. Aseissa taaseen saattaa olla lisäkykyjä, kuten kohonnut kriittisten iskujen määrä tai sattumanvarainen lisävahinko. Eri asetyyppien vaihtamisen välillä vaihtuu myös taistelutyyli, jolloin pitää painotella aseen voimakkuuden sekä oman tappelutyylinsä välillä.
Aseiden päivittely ja sivutappeluiden erikoisasetukset liukkaista lattioista voimakkaampiin vastustajiin kantavat hyvin, ja kaikkien tarinoiden läpikäyntiin saa kulutettua useita tunteja. Rinnallensa voi myös rekrytoida koneen ohjastamia hahmoja vaikeampia haasteita yrittämään. Hahmoeditori ja sen antimet ovat melko simppeleitä, mutta silti riittäviä persoonallisen ottelijan luomiseen. Itse päädyin sulkapäähineessä viikatetta heiluttavaan luurankoon.
Tarinamuotojen ulkopuolella pelin isoin puute on sen pelimuotojen vähyys, joita ei yksittäisten matsien ja arcaden lisäksi enempää ole. Myös nettipelissä valittavina ovat vain yksittäiset ottelut kasuaalisti tai sijoituksilla. Poissa ovat monista muista tappelupeleistä tutut tag-pariottelut, tiimimatsit, yhdellä energiapalkilla vedettävä Survival sekä Time Attack. Myös hahmokaarti kalpenee runsaan 20 ottelijan valikoimallaan vaikkapa sisarsarja Tekkenin kaksinkertaiseen määrään verrattuna.
Uusina tulokkaina nähdään kaksiteräistä miekkaa huitova Grøh, telekineesiä käyttävä ja jumaluuskompleksinen Azwal sekä vieraspaikalla The Witcher-sarjan Geralt Rivialainen. Noituri on kolmikon helposti opittavin, mutta myös sarjan vieraille ominainen kuriositeetti. Grøhin tyyli on vikkelä ja miekkoja lennosta vaihtava, kun taas Azwal on uutukaisten hitain, mutta erikoisten aseidensa kanssa myös näyttävin. Hahmomäärää on supistettu edeltäjästä, mutta mukana ovat sarjan pitkäaikaiset vakiot Voldosta Takiin.
Taisteluiden isoin uutuus on aikaa hidastava Reversal Edge, joka muuttaa ottelun lennosta kivi-paperi-sakset-periaatteella ratkaistavaan kohtaukseen. Reversal Edget näyttävät hidastuksineen komeilta rikkomatta kuitenkaan pelin tempoa. Reippaasti tuhoa tekevät Critical Edge -iskut laukaistaan samaa ottelun aikana kertyvää energiaa käyttämällä kuin Soul Charge -muoto, joka taas lisää voimaa hetkeksi aikaa. Pienemmätkin tekniset ja kosmeettiset kikat syventävät taistelua.
Soul Calibur VI on osittain suppeamman oloinen kuin edeltäjänsä, mutta kuitenkin erittäin laadukasta ja näyttävää mätkintää. Tarinamoodeissa riittää tahkottavaa yksinpelaajille, vaikka niiden tarinankerronta onkin puuduttavan staattisesti toteutettu. Kokonaisuudessaan peli on kuitenkin helposti lähestyttävää, paljon taistelumekaniikkaansa kätkevää ja sulavasti rullaavaa turpiinvetoviihdettä ilman järisyttäviä uudistuksia sarjaan tai lajityyppiin.