South Park: Snow Day! sijoittuu kahden aiemman South Park -pelin jälkeiseen aikaan, ja jatkaa "the new kidin" tarinaa. Aiempiin osiin pohjautuminen on kuitenkin löyhää ja rajoittuu muutamaan viittaukseen, joten aiemmista peleistä ei tarvitse olla kokemusta, jotta lumipäivään pääsee sisään.
South Parkiin on iskenyt vuosisadan lumimyrsky, joka tarkoittaa koululaisille vapaapäivää. Tuo siunaantunut vapaapäivähän tietysti sitten käytetään leikkiin, joka lopulta ulottuu kaupungin pelastamiseen ja lumimyrskyn arvoituksen ratkaisemiseen asti.
Peli alkaa lyhyellä animaatiopätkällä, joka nostaa jokaisen South Park -fanin odotukset kattoon. Aiemmat sarjan pelit olivat loistavia ja kaappasivat South Parkin ytimen ja huumorin todella mallikkaasti. Pelaaja sai tuntea olonsa uudeksi skidiksi South Parkissa ja naurulihakset väsyivät jokaisella pelituokiolla. Valitettavasti sarja ei onnistu jatkamaan samalla tasolla, vaan lupaavan alun jälkeen Snow Day lässähtää jättäen sarjan paatuneimmankin fanin kylmäksi kuin puliukon pakkasella.
Pelin mekaniikka on uudistettu täysin. Vuoropohjaisen taistelemisen sijaan kyseessä on tällä kertaa kolmannesta persoonasta kuvattu toimintaroolipeli. Myös kaupungissa vapaasti seikkaileminen on poissa ja tilalla on tukikohtana toimiva takapiha ja tiukasti rajatut viisi kenttää, joihin tukikohdasta tehdään "juoksuja" rogueliten tyyliin. Kentissä juoni etenee ja siinä sivussa mätkitään vihuja aseilla ja kyvyillä. Kentistä keräillään lisäksi Mr. Hankeyn lahjoittamaa pimeää ainetta, jota käytetään kenttien välissä hahmon pysyvään kehittämiseen. Kentissä valuuttana toimii jokaisen kriisin vakiovaluutta, eli vessapaperirullat, joilla kehitellään väliaikaisia juoksujen välissä nollautuvia parannuskortteja aseisiin ja kykyihin. Kentät ovat täysin lineaarista ja tiukasti rajattuja, eikä niissä ole juurikaan tutkittavaa. Pelin viisi kenttää on lisäksi koluttu nopeasti läpi, eikä niillä ole lainkaan jälleenpeluuarvoa.
Peliin on yritetty lisätä korttipelivivahteita ja aseiden parannukset, ja "Bullshit" -superkyvyt vedetään kortteina sattumanvaraisesti juoksujen alussa. Korttisysteemi jää kuitenkin todella pinnalliseksi ja merkityksettömäksi, sillä erilaisia on vain jokunen.
Myös itse taistelu ontuu kuin jalkaan ammuttu merirosvo. Liikkuminen tapahtuu vasemmalla tikulla ja kameraa ohjaillaan oikealla. Pelissä ei kuitenkaan ole minkäänlaista kohdelukkosysteemiä, joten sinne tänne syöksähteleviä viholliskakaroita joutuu manuaalisesti metsästämään kääntelemällä kameraa omien hyökkäysten sohiessa minne sattuu. Hahmo osaa hypätä, väistää, käyttää kahta kykyä ja hyökätä. Aseita ja kykyjä on vain kourallinen, eivätkä mitkään niistä ole järin onnistuneita tai mielekkäitä käyttää. Jokaisella kolmesta aseesta on normaali hyökkäyssarjansa, sekä hyökkäysnappia pohjassa painamalla aktivoitava erikoishyökkäys. Systeemi käy lähes välittömästi ärsyttäväksi ja pitkästyttäväksi, sillä käytännössä sopan lopputulos on aivotonta yhden napin rämpyttämistä kaamealla kameratoteutuksella. Kyvyt ovat niin ikään laimeita, eivätkä tuo taisteluun tippaakaan lisää syvyyttä tai toimivuutta.
Ydinasioiden takkuamisen lisäksi peli on täynnä rasittavia pikkubugeja ja suunnitteluerheitä, jotka kasaantuessaan aiheuttavat vähintäänkin ärsytystä ja turhautumista. Esimerkiksi arkkuja, roskiksia ja muita "lootti" -astioita hajottaessa tavarat leviävät ympäriinsä ja pelaaja joutuu juoksemaan pienen ympyrän, jotta kaikki laatikosta levinneet tavarat saa korjattua talteen. Ja kun suurin osa keräiltävistä asioista on valkoista vessapaperia ja pelimaailma on yksinomaan lunta, on "loottien" hahmottaminenkin harmillisen hankalaa.
Pelissä on julkaisussa ladattavissa yksi ilmainen lisäsisältö, joka tuo peliin horden tyylisen pelimuodon. Tässä homman pointti on ainoastaan mätkiä aaltoina saapuvia vihollisia. Koska itse taistelu on kuitenkin kerrassaan karseaa kahlattavaa, eikä hordesta lopulta saa mitään sen kummempia palkintoja, on lisäripaketti aika tavalla tyhjää täynnä.
Maksuttoman lisäsisällön lisäksi pelissä on heti kättelyssä kourallinen maksullisia kosmeettisia sisältöpaketteja. Alkujaankin hahmon ulkoasun muokkausmahdollisuudet ovat onnettoman rajalliset, joten tuntuu suoraan sanottuna röyhkeältä rahastukselta laittaa iso osa valittavista vaatteista maksumuurin taakse. Näiden lisäksi ostettavissa on kausipassi, joka maksaa miltei itse pelin verran. Tämä oikeuttaa tulevaisuudessa julkaistavaan lisäsisältöpäivitykseen. Itse pelin sisällön kuitenkin ollessa minimaalinen edes sen vajaaseen hintalappuun nähden, on heti alkuun lisäsisällöllä rahastaminen todella vihastuttavaa ja jättää suuhun iljettävän maun.
Myös pelin ulkoasu on muuttunut. Perinteisen South Parkille uskollisen 2D-meiningin sijaan tällä kertaa seikkaillaan kolmiulotteisessa Eteläpuistossa kolmiulotteisten hahmojen keskellä. Värimaailma on onneksi sentään sarjalle uskollinen ja miellyttää silmää. Pelin ulkoasu on tasoa "ihan kiva", mutta kolmiulotteiset hahmot vievät pelistä muutenkin harmillisen vähissä olevaa South Park -fiilistä.
Vaan on pelissä sentään yksi uudistus myös oikeaan suuntaan. Uusimman South Parkin paras ominaisuus on mahdollisuus moninpeliin. Kakaroita pääsee kurittamaan maksimissaan neljän porukalla ja muiden kanssa mätkiminen lisääkin edes lorauksen siedettävyyttä sotkuun. Jos pelikavereita ei ole, täyttää tekoäly kolmen vapaan pelaajan paikat. Lähes idioottimaisen tekoälyn apuun ei kuitenkaan voi liikoja luottaa.
Äänimaailma toimii Snow Dayssä hyvin ja hahmojen äänet ovat ehtaa tavaraa. Joskin suurin pettymys lienee se, että dialogista ja ylipäätään koko tuotoksesta puuttuu lähes täysin South Parkille ominainen ronski huumori. Ääninäyttely kuitenkin on viimeisen päälle kohdillaan ja musiikitkin ajavat asiansa.
South Park: Snow Day! on loppujen lopuksi jäätävä romahdus sarjan aiemmasta tasosta. Pelimekaniikka on onnetonta ja taistelu tylsää ja turhauttavaa. Kerrassaan kammottava kamerasysteemi aiheuttaa harmaita hiuksia ja pelattavaa on vain jokunen tunti, eikä moninpelikään tuo sen kummempaa lisäsisältöä. Lisäksi koko sarjan sydän, eli nerokas, raju ja kantaaottava huumori loistaa poissaolollaan. Se vähäinen huumori, joka pelissä on, on kesyä ja pinnallista, eikä vannoutuneinkaan South Park -fani löydä pelistä kovin paljoa hyvää sanottavaa. Kun tähän lisätään mikromaksut ja räikeä rahastus jo valmiiksi vajaassa pelissä, on lopputuloksena todella huono tekele, joka sattuu sarjan fania suoraan sydämeen.
