South Park: The Fractured but Whole

Ihan heti ei tulisi mieleen, että videopelissä pääsee pelaamaan lapsella, joka suorittaa pierunkäryistä sylitanssia jokseenkin siivottomalle herrasmiehelle paikallisella herrasmiesklubilla nimeltä The Peppermint Hippo. Kyseessä on neljään eri osaan jaettu pitkä minipeli, jossa peukaloillaan saa tosissaan tehdä töitä.

South Park: The Fractured but Whole on viihtynyt kehityksessä jo hyvän tovin, ja julkaisua on ehditty lykkäämäänkin muutamaan otteeseen. Kokonaisuus on silti muodostumassa oikein hyväksi, mikäli E3:ssa nähty demo on edustava otos kokonaisuudesta. Käsikirjoitus on odotetusti loistavaa, ja vartin mittaisen testaamisen aikana oli pakko nauraa useita kertoja.

Varsinaisen tarinan ohella pelissä on runsaasti muutakin tekemistä. Kaupunkilaisten kanssa voi keskustella joko puhuen tai suolistokaasua tuuttaamalla. Merkityksellisiä tai vähemmän merkityksellisiä esineitä löytää paikkoja lyömällä tai sähikäisiä niihin heittämällä. Jos kohde syttyy tuleen, voi sitä kohti pöräyttää äänekkään aiheuttaen näin räjähdyksen.

Demossa pääsi pelaamaan kulmakunnan uudella tulokkaalla ja hänen apurillaan Kapteeni Diabeteksella. Muutaman tehtävän tekeminen oli edellytyksenä sille, että sai tietyn stripparin esiintymään lavalle. tarkoituksena oli tietysti päästä puheisiin. Varsinainen tehtävä oli siis jokseenkin yksinkertainen, mutta olennaista olikin matka eikä päätepiste.

Peli on väärällään vitsejä ja viittauksia maailman menoon samaan tyyliin kuin voisi odottaa South Parkin jaksoa katsellessaan. Jatko-osassa on alkuperäisen pelin tavoin kiinnitetty samaa huomiota kokonaisuuteen kuin TV:ssä nähdyssä jaksossakin. Tuottaja Jason Schroederin mukaan pelissä on kahden tuotantokauden verran sisältöä, mikäli Fractured but Wholen pelattavaa tavaraa haluaa verrata televisiosarjaan.

Taistelumekaniikkaa on esitelty jo aiemmin, mutta selvästi paranneltu tappelu tuo useamman asteen verran enemmän strategiaa kohtaamisiin verrattuna Obsidianin Stick of Truthiin. Taistelualueella liikkuminen luo paljon mahdollisuuksia, ja samalla huomioon otettavia asioita vastahyökkäyksien varalta. Mekaniikka muistuttaa vahvasti muita tunnettuja vuoropohjaisia taktisia pelejä. Tilanne on luotava sellaiseksi, että saa tuotettua mahdollisimman paljon vahinkoa pahiksille, ja mieluiten mahdollisimman monelle yhtä aikaa. Käytännössä taistelut ovat paljon monipuolisempia kuin mitä lajityypin peleissä yleensä on nähty. South Parkille ominainen tarinankerronta ja maailma ovat läsnä myös tappeluissa, joka pitää pelaajan mielenkiinnon yllä.

Televisiosta tutut henkilöhahmot heittävät iskulauseita omalla vuorollaan. Hyökkäykselle ja puolustukselle on omat nappinsa tuhotehon ja suojautumisen maksimoimiseksi. Toisin sanoen edes hyökkäyksien välissä ei pääse rentoutumaan. Hahmonkehitys on tärkeää, mutta päälle puettavat tavarat eivät vaikuta oman hahmon tilastoihin. Näin ollen kulmakunnan uuden tulokkaan voi pukea juuri niin hassuihin rytkyihin kuin vain haluaa.

Oman hahmonsa pääsee muokkaamaan varsin monipuolisesti, jolloin hänet saa erottumaan edukseen muista South Parkin lapsista. On hieno tunne huomata, että oma hahmo tuntuu kuuluvan muiden supersankarilapsien sekaan.

Mikäli nähty demo on vihje lopullisesta pelistä, on tulossa eräs vuoden viihdyttävimmistä roolipeleistä.