Space Siege

Ihmiskunnan tulevaisuus on jo tippumassa vaakalaudan väärän päähän, kun kolonisaatiotouhujen raivostuttamat Kerrakit hyökkäävät maapallolle. Vain harvat pääsevät pakoon. Pelaaja on mukana yhdellä massiivisista pakoaluksista, kun sen kylkeen iskeytyy muukalaissotilaita sisältävä valtauskapseli. Sota siirtyy kapeille käytäville ja konehalleihin, kun pelaajan ohjastama Seth Walker pyrkii työntämään valtaajat pois alukselta. Apuna on torrakoita rynnäkkökivääristä raidetykkiin, sotimiskelpoinen HR-V -robotti ja läjä kyberneettisiä raajoja taistelukuntoa pönkittämään. Alkutilanteen selviämisen jälkeen pelaaja pistetään korjaamaan aluksella ilmenneitä vikoja ja vaaratilanteita muutaman eloonjääneen opastuksen avulla.

Space Siege koostuu pääsääntöisesti paikasta toiseen siirtymisestä henkiin jääneitä etsien, aparaatteja korjaillen ja vihollisia teilaten. Kaikki etenee varsin tiukassa putkessa ennalta määritetyllä tavalla. Eipähän pääse eksymään. Niin tapahtumiensa kuin ylhäältä kuvatun vinkkelinsäkin puolesta väistämättä mieleen tulee Team17:n Amigalle tekemä klassinen Alien Breed (1991). Hahmonkehitys on tehtävien suorittamisesta saatavien taitopisteiden sijoittamista joko taistelu- tai teknikkokykyihin. Kykyjä on riittävä määrä, mutta valitettavasti monet ovat niistä ovat luokkaa "100 kestopistettä lisää". Vihollisista tai irtaimistosta saatavilla yleishyödyllisillä päivityspalikoilla voi ehostaa itseään, HR-V -robottiaan tai aseistustaan, sekä rakentaa lisää kranaatteja, tykkitorneja sun muita tykötarpeita. Ennakkoon lupaavinta antia ovat kuitenkin erilaiset kyberneettiset lisäosat. Osan asentaminen antaa selkeän hyödyn taisteluun, mutta laskee Sethin ihmisyyttä. Ihmisyyden määrä vaikuttaa pelin loppuun sekä valittaviin kykyihin. Lisäksi muutama raskas ase jää käyttämättä, ruhosta ei löydy tarpeeksi metallia. Paperilla homma vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta ihmisyyden ja robotiikan välimaaston luotaamisessa peli jää pintapuoliseksi.

Sotilaan työkaluja löytyy riittävästi. Asevalikoimasta löytyy konepistooleja, äänitykkejä ja raketinheittimiä sekä muutama eksoottisempikin vaihtoehto. Tuhovoimaa voi lisätä nakkaamalla sekaan kranaatteja, tykkitorneja tai miinoja. Jostain erikoisesta syystä avaruusaluksen käytävät ovat täynnä mitä moninaisimpia räjähdysherkkiä tynnyreitä, säiliöitä ja laatikoita, joten sissisotamainen ansoittaminen onnistuu mainiosti. Pätevän fysiikkamallinnuksen ansiosta parin miinan ilmaan lennättämät muukalaiset ovat varsin lystikästä katsottavaa.

Peruskontrollit ovat yksinkertaiset mutta hieman kankeat. Sethiä liikutetaan vasemmalla hiiren nappulalla klikkaamalla. Oikea nappi on varattu valitun pyssykän liipaisimelle. Alareunan pikavalikkoon ilmestyy etenemisen myötä erilaisia kykyjä, joita laukaistaan numeronäppäimillä. Kontrollit ovat varsin nettiroolipelityyppiset, ja tämä tuo mukanaan liudan ongelmia. Koska peli keskittyy vihollismassojen teilaamiseen usein hektisissä tilanteissa, ammusten ja mörköjen lomassa viipottamisen pitäisi olla nopeaa ja täsmällistä. Mutta koska yhtä aikaa ei voi liikkua ja ampua, ohjaus menee välillä melkoiseksi sohimiseksi. Perinteistä wasd-näppäimistöohjausta jääkin kaipaamaan.

Ulkoasullisesti peli on asiallinen, muttei ihmeellinen. Ase-efektit ovat komeita, ja luovat hyvin tunnelmaa tiukoista väännöistä pimeillä käytävillä. Fysiikkamallinnuksen lennättelemät räjähtävät tynnyrit ja irtaimisto pomppivat uskottavasti raatojen seassa, ja muutama isompi vihollinen on varsin messevän näköinen. Harmillisesti koko peli sijoittuu avaruuslaivalle, joten kentät koostuvat pitkälti erilaisista metallinharmaista halleista ja käytävistä. Väriloisto pitää luoda itse konetykin avustuksella. Hieman pliisun ulkoasun plussapuolella on se, että peli pyörii vähän iäkkäämmälläkin koneella.

Ääniosastolla homma hoidetaan niin ikään mallikkaasti, muttei korvia loksauttavasti. Tykeissä on uskottavuuden kannalta riittävästi sitä kuuluisaa meininkiä. Avaruus voi olla hiljainen, mutta aluksen sisäpuoli totisesti ei. Musiikki toimii tunnelman tuojana hyvin. Toimintakohdissa raikaa roketirolli, hiljaisemmilla hetkillä enemmän tai vähemmän kuumottava tunnelmointi.

Nettijupinoissa valitetaan rojunkeräämisen, kokemuspisteiden ja hahmonluonnin puutetta. Tehdään siis yksi asia selväksi: Space Siege ei edes yritä olla Dungeon Siege avaruudessa. Paljon parempia vertailukohteita löytyy esimerkiksi Shadowgroundsin tai muiden räiskintäpelien puolelta. Väärinkäsitysten vähentämiseksi peli olisikin voitu nimetä joksikin aivan muuksi. Lähiverkon tai netin kautta toimivaa moninpeliä en päässyt testaamaan, mutta kyseessä on yhteistyönä vedettävä räiskintäoperaatio valmiiksi huipputasolla olevilla hahmoilla. Eli vähän kuin nettiroolipelien loppupuolen sisältö. Nopeatempoisena peli voi olla varsin hauskaakin, etenkin hieman eri tavalla hahmonsa kehittäneiden kanssa.

Peliä vaivaa tietynlainen keskinkertaisuus, jopa välityömäinen ote. Liekö sitten Gas Powered Gamesin tuleva Demigod vienyt resursseja Space Siegestä. Kontrolleja lukuun ottamatta varsinaista pahaa sanottavaa ei löydy, ja old skool -meininki vetosi ainakin arvostelijaan kovasti. Viehätti, jopa.