Suomi
Gamereactor
arviot
Spec Ops: The Line

Spec Ops: The Line

Saksalainen Yager Development on tehnyt sotapelin ihmisille jotka eivät pidä sotapeleistä. Kenties vuoden tylyin tapaus.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Spec Ops: The Line on jo yhdeksäs (valmistunut) Spec Ops, mutta sillä on siinä määrin vähän yhteistä edeltäjiensä kanssa, että sitä voidaan pitää sarjansa ensimmäisenä pelinä. Se on kuitenkin siinä määrin haastava, että se voi jäädä siinä myös viimeiseksi. Haastavuudella en tässä tarkoita vaikeustasoa, vaan sitä kuinka The Line ajaa pelaajansa pohtimaan sodan todellisia vaikutuksia sekä sotilaisiin että siviiliväestöön.

Spec Ops: The Line

Peli avautuu kolmen erikoisjoukkojen miehen jalkautuessa Dubain raunioiden reunamille. Aavikon helmen ylitse on pyyhkinyt kuusi kuukautta sitten massiivisia hiekkamyrskyjä, jotka ovat paikoitellen jopa haudanneet pilvenpiirtäjistä pienimpiä. Kaupungin evakuointi ei mennyt parhain päin, ja kaiken lisäksi operaatiossa katosi koko joukko Yhdysvaltain sotilaita komentajineen. Kapteeni Walker aikoo hankkia eversti Konradin takaisin ihmisten ilmoille, mutta kun kolmikko etenee kaupunkiin, paljastuu Dubai odotettua eläväisemmäksi.

Inspiraatio The Lineen on ammennettu niin Joseph Conradin Heart of Darknessista, kuin myös tähän perustuvasta Apocalypse Now -elokuvasta. Nyt ei tosin matkata jokea ylös viidakossa, vaan kahlataan hiekkadyynien lävitse lasin, metallin ja betonin muodostamissa kanjoneissa. Suunta on kuitenkin kohti pimeyden sydäntä sangen Vietnam-henkisissä tunnelmissa.

Tämä on mainos:
Spec Ops: The Line

Toimintaa alkaa kohtuullisen suoraviivaisena, ja ensimmäinen puolituntinen menee sotapelien ystäville tutuissa merkeissä. Suojaudu, ammu, etene, toista. The Lineen on tuotu mukaan omanlaistaan pelimekaniikkaa hiekan muodossa, joka saattaa nousta myrskyksi, ja jota pystyy tietyissä kohdissa vyöryttämään vihollisten niskaan. Tästä on tehty iso numero pelin mainonnassa, mutta oikeasti siihen törmää harvakseltaan. Hiekka tekee taistelukentästä kuitenkin mielenkiintoisella tavalla muuttuvan ja epävarman, ja myrskyn iskiessä on meininki kiitettävän epätoivoista.

Pelin tuntuma toimintaan on hyvä ja monipuolinen, ja Walker viuhtoo sangen joustavasti suojapaikasta toiseen. Nämä tulevatkin tarpeeseen sillä The Line ottaa kovan linjan osumiin, ja jos vihollinen pääsee kylvämään sarjan pahassa paikassa, on taas latauksen aika. Walkeria tukevat kaksi taistelutoveria, jotka ovat kiitettävän fiksuja omillaan, mutta näitä voi vielä erikseen käskyttää sniputtamaan kauempana heiluvia vihollisia, tai tainnuttamaan lähempänä olevia kranaatilla. Itse pidin siitä kuinka homma voi edetä vaikkei itse aina toimisikaan kärkimiehenä. Aseita tarjolla on perinteinen, mutta riittävä valikoima, josta jokainen kyllä löytää omansa.

Spec Ops: The Line
Tämä on mainos:

Tämän peruspätevän pelimekaniikan päälle on rakennettu se tärkein, eli tarina. Yager on lähtenyt tietoisesti heikoille jäille Spec Ops: The Linella, koska sen kanssa ei ole tarkoitus olla kauhean hauskaa. Onhan siinä nostattavat hetkensä, mutta niiden päätteeksi päädytään yleensä harhailemaan kuolleiden ja kuolevien seassa, miettimässä että mitähän helvettiä sitä taas tuli tehtyä. Pelaaja joutuu tekemään harvoja mutta ikäviä moraalisia päätöksiä tarinan aikana, eikä niissäkään juuri ole ns. oikeita vaihtoehtoja. Kehittäjän viesti pelaajalle on selvä: sota on perseestä.

Päähenkilöt saattavat parantua luotien naarmuista, mutta myös näiden mielenterveys ottaa osumaa. Kaverit jotka alussa jermuilevat vihollishiekan tehneen invaasion alushousuihinsa käyvät ensin hieman hiljaisiksi, ja alkavat sitten jo kyseenalaistaa tehtyjä valintoja ja hajota käsiin. Etenkin kapteeni Walkerin matka on tiukkaa seurattavaa, ja Nolan "Nathan Drake" North vetää tämän roolin todella uskottavasti.

Spec Ops: The Line

The Line sortuu silti ajoittain tarpeettomaan raskaskätisyyteen. Pelissä ammutaan psykologisesti kovilla jo alusta lähtien, joten panoksia on toki pakko nostaa tarinan edetessä, mutta joissakin tilanteissa vähemmän olisi voinut olla enemmän. Välillä tuntuu siltä, että Yagerilla ollaan haluttu hieman rangaista perinteisten sotapelien ystäviä, ja hieroa näiden naamaa siihen kuinka nyt ollaankin ihan jossain muualla. Tarina on silti korkeatasoinen ja tekee vaikutuksen, erityisesti tässä genressä.

Tällaista, psykologista realismia hakevaa juonta on luonnollisesti vaikea sovittaa tähän peligenreen, ja The Line kärsiikin loppua kohden muun muassa supervihollisista, joihin joutuu pumppaamaan kaksi lippaallista lyijyä ennen kuin nämä suostuvat asettumaan. Tämähän on tuttu ja usein käytetty mekaniikka, mutta se syö silti pelin todentuntuista fiilistä.

Spec Ops: The Line

Onneksi vaihtelevat peliympäristöt paikkaavat fiiliksiä olemalla todella oma lukunsa. Kyseessähän on lineaarinen putkijuoksu, mutta näissä putkissa tulee pysähdyttyä katselemaan maisemia tuon tuostakin. Ikuiseen ruuhkaan juuttuneet luksusautot tukkivat hiekan valtaamia teitä, ja prameat ostoskeskukset ovat nyt eloonjääneiden taistelukenttiä. Ainoat todella arvokkaat asiat Dubaissa ovat vesi ja luodit. Maisemissa riittää yksityiskohtia ihmeteltäväksi, ja fiilis on parhaimmillaan todella apokalyptinen.

Graafinen suunnittelu ansaitsee siis täyden kympin alusta loppuun, mutta valitettavasti pelin teknologia ei yllä aivan sen tasolle. Kasvoanimaatiot ovat karkeampia kuin mitä tällaisessa, hahmokeskeisessä pelissä toivoisi näkevänsä, ja tekstuurit päivittyvät ajoittain hieman laiskasti. Yleinen taso on ihan riittävä, mutta ainakin PS3:lla nämä maisemat olisi halunnut nähdä paremmassa kuosissa.

Spec Ops: The Line

Äänet ja musiikki ovat puolestaan täysosumia. Musaan on otettu suuntaa Vietnamin sodan aikaisesta rokista, ja se istuukin tähän, mielen syövereitä penkovaan tarinaan kuin nenä naamaan. Dubaissa kaikuva piraattiradio pitää tunnelman kiitettävän häiritsevänä, ja ääninäyttelijät pysyvät suurimmaksi osaksi Nolan Northin vauhdissa. Mukaan on kuitenkin päässyt kauneusvirheenä myös pari huutoa ääniarkiston syövereistä.

Spec Ops: The Line on tarina sodan inhimillisestä hinnasta, ja sellaisena se on todella vaikuttava. Yager on tehnyt sotapelin ihmisille jotka eivät pidä sotapeleistä, ja se synnyttää varmasti ristiriitaisia tunteita pelaajissaan. Tämä tulee epäilemättä myös heijastumaan joihinkin arvosteluihin.

Spec Ops: The Line

Itse arvostan suuresti Yagerin tarinankerronnallista rohkeutta, ja sitä kuinka rankka ja mieleenpainuva tarina on naitettu toimivan sotapelin kehikkoon. Useastihan näissä tapauksista toinen osuus jää melko puolivillaiseksi. The Lineen sisältyy myös moninpeli, mutta suoraan sanottuna katson itse sen vain halventavan yksinpelikampanjaa. En oikein kykene hahmottamaan kuinka kukaan pelin tarinan sisäistänyt haluaisi kirmata suoraan moninpeliin räiskimään satunnaisia tyyppejä taistelukentällä.

HQ
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
Spec Ops: The Line
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Tarina, maisemat, musiikki ja ääninäyttely
-
Superviholliset, joskus liian pitkät taistelut, kasvoanimaatiot
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • modernipoika
    Spec Ops: The Line on räiskintäpeli joka ei koskaan unohdu. Peli on 2012(?) julkaistu kolmannesta persoonasta kuvattu, todella tarinapainotteinen... 8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

5
Spec Ops: The LineScore

Spec Ops: The Line

ARVIO. Kirjoittaja Mika Sorvari

Saksalainen Yager Development on tehnyt sotapelin ihmisille jotka eivät pidä sotapeleistä. Kenties vuoden tylyin tapaus.



Ladataan seuraavaa sisältöä