Splatterhouse on maailman verisin ja väkivaltaisin peli. Sen voi sanoa jo heti kättelyssä. Pelin 18 vuoden ikärajamerkintä ei ole niinkään kielto kuin myyntiargumentti, sillä Splatterhousen toiminta saa Mad Worldin ja Mortal Kombatin näyttämään todella leppoisilta koko perheen peleiltä. Splatterhousessa kaikki elävät oliot pikkuhirviöistä jättimäisiin peikkoihin on pumpattu täyteen hurmetta - vain sen takia, että pelaaja voisi vuodattaa sitä ympäri maita ja mantuja.
Splatterhousen seinähullu tarina ja kivenkova asenne tukevat tahallisesti mautonta tappamisen juhlaa. Pelaajan ohjastama hahmo on saamaton elämäntapaluuseri Rick Taylor. Samaan aikaan, kun ilkeä tiedemies ja hänen hyväkroppainen tyttöystävänsä tekevät pakoa vankilasta, Rick sen kuin pössyttelee kotonaan kuin Bob Marley konsanaan. Pilvipäissään hän kuvittelee Jason Voorheesin viime visiitillä unohtuneen lätkämaskin puhuvan itselleen ja kutsuvan miestä luokseen. Viisauden puuskassaan hän lätkäisee naamarin kasvoilleen. Samassa nolla-Rick muuttuu hormonihirviöksi, jonka verenhimo on kyltymätön. Holtiton rällästys alkakoon!
Kuten tällaisiin peleihin kuuluu, juoni menee kastiin "niin huono, että se on hyvä". Valitettavasti kaikkia uuden Splatterin puutteita ei voi kuitata kulttikamana. Alkukantainen pelimekaniikka tuntuu todella nopeasti puuduttavalta monipuolisista tappotekniikoista huolimatta. Pelaaminen pelkistyy pelkkään tylsään X-nappulan mättämiseen, kunnes verta alkaa valua jo peukalostakin - tai kunnes ymmärtää riipaista levyn ulos konsolista. Tilannetta ei paranna se, että Namco on tehnyt pelaajille karhunpalveluksen pitkittämällä läpipeluuaikaa hyvin läpinäkyvillä kikoilla.
Äkkikuolemat ja huonosti asetellut tallennuspisteet aiheuttavat tarpeetonta ja turhauttavaa uudelleenränkytystä, mikä puolestaan lisää ainoastaan ryppyjä pelaajan otsaan. Pomotaistelut - joiden pitäisi edustaa kohokohtia perusmätön tasapaksuuden keskellä - ovat kaikista surkeimpia tapauksia. Ne tuntuvat tarpeettomilta, huonosti tasapainotetuilta ja aivan liian pitkiltä. Kaiken lisäksi aivan liian usein jäin ihmettelemään, mitähän hemmettiä niissä pitäisi edes tehdä.
Splatterhouse puskee eteenpäin armottomalla asenteella ja ainakin teoriassa toimivalla konseptilla. Ilo on kuitenkin erittäin lyhytkestoinen. Mikään määrä verta ja gorea ei anna anteeksi huonointa mahdollista vaikeusastetta ja tallennuspisteiden sijoittelua, jotka johtavat helposti turhautumisiin. Suosittelen totisesti testaamaan ennen täyden hinnan maksamista.
Toinen mielipide
1980-luku on täällä taas! Splatterhouse lennätti kukkahattuja kattoon ensimmäistä kertaa vuonna 1988, eikä se ole kehittynyt henkisesti askeltakaan näistä varhaisista päivistä. Tarina on verinen versio niistä vanhoissa sarjakuvalehdissä olleista mainoksista, joissa nörtin silmille potkitaan rannalla hiekkaa. Nörtti tilaa itselleen bodausoppaan, ja pian hän onkin rannan kingi ja vie kaikki beibet. Splatterhousessa bodausoppaan tilalla on saatanallinen naamari, joka tekee häviäjä-Rickistä lähes pysäyttämättömän tappokoneen. Rannan öykkärien roolia taas esittää paha tohtori demonisine apulaisineen.
No, juoni sikseen, ei tässä siitä ole kysymys. Olennaisempaa onkin edetä huone kerrallaan piesten vaihtelevia vihollisia mitä hirvittävimmillä tavoilla. Veri on elämä, ja onneksi vihollisissa sitä piisaa, pitkin lattiaa, seiniä ja ruutua. Örmelöitä voi lopetella runsaalla liikevalikoimalla, ja lopputulokset ovat yleensä melkoisen rumia.
Peli itsessäänkin on hieman ruma. Siinä on hiomattomuutta niin mekaniikassa kuin grafiikassakin, mutta onneksi äänipuoli rokkaa, kirjaimellisesti. Ääniraidalta löytyy näet sellaisia hempeitä emo-bändejä kuten Lamb of God, Mastodon, ja Goatwhore.
Kaikenkaikkiaan Splatterhouse on juuri sitä miltä se näyttää: 80-lukulainen splatter-leffa. Se on toistava, hiomaton, mauton, sisällöltään ohut ja pöhkö, ja näyttää ajoittain melko kömpelöltä. Sitä voi silti rakastaa, ja oikeanlaisessa mielentilassa se on mitä tervetullein tapa päästää höyryjä ja taantua hetkeksi yksinkertaisemmalle tasolle. Älä ota sitä vakavasti.
Mika Sorvari 6/10
Lisäarvosanat
- Grafiikka
- 5 / 10
- Ääni
- 5 / 10
- Pelattavuus
- 5 / 10
- Kesto
- 5 / 10
