Vaikka Star Wars -elokuvat ovat vuosien varrella olleet pahimmillaan jo aikamoista midi-chlorianiakin, ovat aiheen pelit pysyneet varsin korkealaatuisina oikeastaan aina. Nyt kun pelonsekaisin tuntein odotamme ensi kuussa julkaistavaa Star Wars -saagan päätösjaksoa elokuviin, on hyvä mahdollisuus päästä tunnelmaan hyppäämällä Respawn Entertainmentin odotetun Star Wars Jedi: Fallen Orderin pariin. Innostus on minulla suuri, sillä Respawn Entertainment on onnistuneen Titanfall 2:n kehittäjä, mutta ennen kaikkea siksi, että kyseessä on uusi tarinavetoinen Star Wars -seikkailu. Voima olkoon kanssamme!
Muutamia vuosia Revenge of the Sith -elokuvan tapahtumien jälkeen imperiumin rautainen ote vaikuttaa kaikkialla galaksissa. Jedien hallinto on tuhottu ja jäljellä olevat jedit ovat paenneet imperiumin järjestelmällistä vainoa. Kun yksi piileskelevistä jedeistä paljastuu, nousee uusi toivo heidän valtaannousustaan. Imperiumi on kuitenkin enemmän kuin valmis kukistamaan kaikki mahdolliset kapinalliset ajatukset.
Jedi: Fallen Orderin tarina tuntuu ihan uskottavalta jatkumolta Star Wars -maailmaan. Erilaisia olioita ja maailmoja näytetään kiitettävästi ja jedimystiikkaa avataan juuri sopivasti menemättä liiallisiin höpötyksiin. Tunnelma on kauttaaltaan sopivan aikuismaista ja synkkää.
Lähtökohdista johtuen pelaaminen onkin aika ristiriitaista puuhaa. Vaikka toki näyttävää toimintaa pelissä riittää, painottuu Jedi: Fallen Order ongelmanratkaisujen ja lapsellisen kevyen seikkailun pariin. Jedi-ritareiden muinaisten pulmien pohtiminen ja pitkin jäämäkiä laskeminen kuin kilvellään skeittaava Legolas on suoraan sanoen aikamoista höpötystä. Jopa stormtrooperit heittelevät lapsellisia letkautuksia tuon tuosta. Peli on outo sekoitus useita eri tyylilajeja, joista yksikään ei oikein pääse hallitsevaksi voimaksi saaden kokonaisuuden tuntumaan vähintäänkin kummalliselta ja irtonaiselta. Juuri kun ennätän innostua jostain pelin hienosta toimintaosuudesta, tunnelman latistaa heti seuraavan tilanteen tylsä hypi ja pompi -pulmailu. Lähinnä eri toimintojen yhdistelystä tulee mieleen seikkailun puolesta Recore (Level-5 Comcept, 2016), toiminnan puolesta Batman: Arkham Asylum (Rocksteady Studios, 2009) ja pulmailun puolesta Tomb Raider (Crystal Dynamics, 2013). Valitettavasti jokainen näistä esikuvista hoitaa vastuualueensa Jedi: Fallen Orderia paremmin. Ihan kuin peli olisi viimeaikaisten Star Wars -elokuvien tapaan yritetty ängetä muottiin, joka tarjoaa jokaiselle jotain (jolloin loppujen lopuksi kukaan ei saa mitään).
Kolmannen persoonan perspektiivistä koettavassa Jedi: Fallen Orderissa pelaajan pitää siis samota monia alueita ja tehdä erilaisia tehtäviä. Yleensä kyseessä on johonkin tiettyyn paikkaan pääsemistä, erilaisten tavaroiden löytämistä tai laitteiden aktivoimista. Alueet sisältävät tilanteita ja pulmia, jossa pelaajan pitää hyödyntää hahmonsa jeditaitoja, kuten esimerkiksi seinäjuoksua tai voiman käyttöä. Kapuloita rattaisiin iskevät imperiumin lukuisat sotilaat ja paikallinen vihamielinen eläimistö.
Taistelu onkin pelin palkitsevinta antia. Valomiekka pörisee ja humisee uskottavasti tehden parhaimmillaan hauskan ikävää jälkeä olioihin, jotka pilkkoutuvat puoliksi oikeaoppisen miekan heilautuksen myötä. Harmillisesti stormtrooperit lakoavat aina kokonaisina, eli irtoraajoja ei valitettavasti päästä näkemään. Miekalla voi myös torjua vastaan tulevia ammuksia ja oikealla ajoituksella ammutun laserin saa palautettua kuolettavasti sen toimittajalle. Voiman käyttö on myös taisteluissa läsnä ja sen avulla voi esimerkiksi hidastaa vastustajan liikkeet hetkeksi, tai vaikka tönäistä reppanan kallioilta alas.
Voima luonnollisesti kuluu käytössä, joten loputon vihollisten pyörittely ei tule kuuloonkaan. Pelaaja voi kuitenkin ladata voimavarastoja suorittamalla onnistuneita hyökkäyksiä vihollisiin. Kentät sisältävät myös niin sanottuja meditaatiopisteitä, jotka tallennusominaisuuden ohella lataavat hahmon tehot täysiin. Tehojen täyttäminen tosin tuo kaikki jo niputetut viholliset takaisin, mikä tuntuu vähintäänkin typerältä. Hahmot käyvät jopa tismalleen samat toiminnot läpi kuin aikaisemmallakin kerralla, mikä on jo selvä merkki liian hätäisestä tuotannosta tai ammattitaidon puutteesta. Inspiraatiota peliin on haettu kuulemma Dark Souls -peleistä mutta en kyllä saanut tästä ratkaisusta ensimmäisenä mieleen From Softwaren tuotoksia, vaan äimistynyttä turhautuneisuutta.
Pelaajan kaverina matkalla on pieni droidi nimeltään BD-1. Droidi tarjoaa pelaajalle apua tarvittaessa pienten vihjeiden muodossa, tai ihan vain näyttämällä hologrammikarttaa alueesta. Pelaaja voi myös paikkailla hahmonsa menettämiä energioita droidiapurin parannuskeinojen avulla. BD-1 tykkää myös ihan ärsytykseen saakka skannailla alueita ja olioita tietopankkinsa kasvattamiseksi. Skannailu kun ei onnistu ilman pelaajan tietyn komennon antamista, seikkailu pysähtyy vähän väliä droidin piipittäessä uuden mielenkiintoisen asian löytäessään.
Huitoessaan menemään hahmon kokemusmittari kasvaa. Mittarin täytyttyä pelaaja palkitaan kokemuspisteillä, joita voi käyttää hahmon ehostamiseen. Tyypillisten voiman määrän ja energian kasvun lisäksi hahmo oppii kokemuspisteiden avulla esimerkiksi uusia tehokkaampia hyökkäyksiä ja voiman monipuolisempaa käyttöä. Kenttiin on myös piilotettu erilaista keräilyroinaa, jolla voi muuttaa esimerkiksi niin hahmon kuin aluksenkin ulkonäköä. Ehkä mielenkiintoisin muokkauksen kohde on kuitenkin valomiekka, jota voi säätää löytämistään osista mieleisekseen aina laserin väristä kahvan materiaaliin saakka.
Vaikka komentonappien sijoittelu ohjaimeen on saatu loogiseksi, ei hahmon käskyttäminen ole mitenkään hienolla pohjalla. Hahmon liikkeet ovat teräviä ja jäykkiä, tehden pelaamisesta hiukan hallitsematonta. Taisteluissa tarvittaviin pikaisiin suojauksiin tai nopeaan voiman käyttöön ei ole mahdollisuuksia hahmon viedessä käskytetyn hyökkäyksen aina ensin loppuun ennen uuden aloittamista. Tämän lisäksi hahmolla on myös tapana takertua harva hetki kaiken maailman ramppeihin niissä ylöspäin liikuttaessa. Kamera seuraa hieman laiskasti hahmon perässä, joka yhdistettynä todella tahmeaan ohjailuun liukumäissä tekee näistä skeittailuhetkistä todella kauheita.
Jäykän liikkumisen ohella pelin grafiikka on toinen selkeä merkki heti alussa siitä, että joko tuotantoon ei ole laitettu tarpeeksi rahaa tai aikaa. Ei Jedi: Fallen Order nyt suoraan ruma ole, mutta ilman muutamia nykypäivän herkkuja, kuten 4K-tarkkuutta ja valoefektejä HDR-tehosteilla, peli voisi ihan hyvin olla edellisen sukupolven konsolituotos. Ihmishahmojen kasvot ovat todella yksinkertaiset: tympeät ja väärällä tavalla pelimäiset. Maailmat kolisevat tyhjyyttään ja pelin valaisu on aivan pielessä. Vaikka vähän nurmitupsuja ja muita pieniä yksityiskohtia on yritetty lisäillä elävöittämään kenttiä, tasaisen hallitseva valo ulkona tekee ympäristöstä täysin lättänän, johon hahmo ei tunnu istuvan ollenkaan. Sentään sisätiloissa valomiekan hohka näyttää hienolta.
Äänipuoli on kuitenkin varsin onnistunut. Star Wars -maailma olioineen ja aluksineen kuulostaa siltä kuin sen kuuluukin. Vaikkei efekteillä ole lähdetty sen enempää kikkailemaan, on taisteluissa autenttinen tunnelma juurikin oikeanlaisen äänimaailman takia. Ääninäyttely on myös sujuvaa, vaikka olisi voinut odottaa hiukan enemmän tunnetta, kun mukana on kuitenkin muutama isompikin näyttelijä. Musiikki on myös ensiluokkaista ja todella hyvin linjassa elokuvien teemojen ja soundin kanssa. Juurikin musiikki herättää toiveita hyvästä menosta heti pelin käynnistyttyä.
Star Wars Jedi: Fallen Order saa aikaan monia tunteita, joista valitettavasti päällimmäisenä on pettymys. Kokenut tekijätiimi ja Star Warsin mahdollistamat odotukset olivat niin korkealla, että oikeasti odotin peliltä selkeää vuoden peli -ehdokasta. Jedi: Fallen Order sisältää kuitenkin niin monia anteeksiantamattomia tilanteita, epäkoherenttia sisältöä ja halpoja ratkaisuja, että harmitus vain yksinkertaisesti on liian suuri.
Parhaimmillaan peli saa aikaan todella nautinnollista tunnelmaa suurissa taistelutilanteissa. Erityisesti mieleen jäävät liikkuvan junan katolla taistelut tai AT-AT:n valtaus ja sillä tuhon jakaminen, jotka todella luovat oikeanlaista Star Wars -tunnelmaa. Valomiekan ja voiman yhdistelyllä tehdyt taistelut monipäisiä vihollisaaltoja vastaan ovat myös hauskaa puuhaa. Outo painotus liian kepeään seikkailuun ja mitään sanomattomaan pulmailuun, todella typerät pelilliset ratkaisut ja jäykkä liikkuvuus eivät kuitenkaan anna liian pitkään nauttia Star Wars -tunnelmoinnista. Toki sokeat fanit hypettävät tätä yhtä innoissaan kuin Star Wars: The Last Jedi -elokuvaakin mutta kyllä totuus on, että voima ei ole vahvana tässä pelissä.