Star Wars Jedi: Survivor onnistuu odotetusti

Vaikka nykyään Star Wars -nimen alla suolletaan ulos eri medioihin enemmän ja vähemmän kyseenalaista sisältöä, on Star Wars aiheena peleissä minulle aina se must-juttu. Jedi Survivoria edeltävän osan pettymyksestä huolimatta olen tätä jatko-osaa odottanut suurella mielenkiinnolla. Voima olkoon kanssamme.

Imperiumin terrorisoivan hallinnan kasvaessa ympäri galaksia kapinallisjedi Cal Kestis on kasvanut miehen ikään ja jatkaa sinnikkäästi taistelua sortoa vastaan kalliista hinnasta huolimatta. Jedin seikkailut vievät mystiselle planeetalle, joka sisältää mahdollisesti ratkaisun vuosia kestäneeseen konfliktiin.

Star Wars Jedi: Survivorin tarina alkaa hyvin pienistä piireistä, mutta nousee tasaisesti isoon skaalaan käyden läpi mielenkiintoisia asioita ja hahmoja Star Wars -universumista. Selkeästi aikuismaisempi sisältö käsittelee osittain kuolemaa, menetystä ja epätoivoa, mutta samalla myös toivoa ja ystävyyttä antaen kerrontaan monipuolisia vivahteita. Peli ei kainostele tappamisella ja uskaltaa näyttää väkivaltaa yksityiskohtaisestikin antaen menolle tervetullutta särmää ja erottaen tyylin yleisesti totutusta Star Wars-linjasta.

Pelin ydintoiminnot sijoittuvat seikkailun ja taistelun ympärille. Pelaaja ohjaa Calia kolmannen persoonan perspektiivistä ympäri lukuisia alueita aina Coruscantin kaupunkimiljööstä tuntemattomien planeettojen sademetsiin. Suuret alueet on rakennettu nokkelasti hyödyntämään Calin monipuolisia etenemiskeinoja kiipeilystä seinäjuoksuun ja erilaisilla olioilla ratsastuksesta aina sukelteluun asti. Suurin osa vastaantulevista pulmista on ratkaistavissa kiipeilyllä ja seuraavan ulokkeen löytämisellä, mutta mukaan mahtuu myös erilaisten laitteiden aktivointia ja esteiden tuhoamistakin, jolloin apua antaa myös Calin luottodroidi PD-1. Haastavuus pulmissa jää kevyelle tasolle muutamaa epäselvää ratkaisua lukuun ottamatta, joista pitkälti on kiittäminen heikosti toimivaa karttanavigaattoria. Kokonaisuutena maailmassa on hyvää avaruuden tuntua ja orgaanista otetta, jotta seikkailu tuntuu uskottavalta ja miellyttävältä. Harmillisesti vihollisten sijoittelusta ei aina tule mieleen luonnollinen sattumanvaraisuus vaan eteen tulevat taistelutilanteet tuntuvat liian usein kylmän laskelmoiduilta, mikä vähentää eläväisen maailman tuntua.

Taisteleminen Jedi: Survivorissa on napakkaa ja tiivistunnelmaista. Valomiekan ja Voiman käytön yhdistelmillä pelaajalle avautuu lukuisia ja varsin tyylikkäitä - mutta myös karuja - tapoja pistää vihulaiset nippuun. Pelaajan ohjaama Cal kun vähät välittää Jedien etiketeistä tehdä hyvää, vaan suikaloi valomiekalla niin robotit kuin elävätkin vastukset ilman omantunnon tuskia. Hyvin käskytykseen reagoiva ohjaus antaa pelaajalle varman hallinnan tunteen väistelyn ja iskujen jakelua yhdistävässä kahakoinnissa isommankin vihollismäärän edessä. Muutaman napin ympärille sidottu taistelujärjestelmä rikastuu opittujen liikkeiden ja yhdisteltyjen nappiyhdistelmien myötä parhaimmillaan tehokkaiksi ja näyttäviksi hyökkäyssarjoiksi. Mikä onkaan parempaa kuin Voimalla vetäistä pahaa aavistamaton vastus luokseen ja leikata tämä reilusti kahteen erilliseen osaan keskeltä tai ujuttaa ajatus vihollisen päähän vihamielisistä kavereistaan, jolloin tämän saa hyökkimään omiaan vastaan pelaajan apuna? Oli myös hauska huomata, että esimerkiksi kohti ammutut ohjukset pystyy pysäyttämään ilmaan Voimalla ja sinkauttamaan takaisin ampujalleen. Juuri näin jedivoimia pitäisikin päästä käyttämään.

Pelaaja saa vastaansa niin stormtrooppereita kuin erilaisia ököjä ja robottejakin unohtamatta välipomoja isoista monsuista inkvisiittoreihin asti. Vaikeustaso on vapaasti valittavissa missä tahansa vaiheessa peliä, mikä onkin hyvä, sillä vihollisissa riittää vastusta. Jo heti toiseksi helpoin taso tekee välipomoista varsin työläitä, kun osa näiden hyökkäyksistä tuntuu epäreilun vaikeilta torjua. Vastusten kirjo on sopivan monipuolinen pitämään menon virkeänä ja taistelut mielenkiintoisina, sillä eri viholliset vaativat erilaisen lähestymisen taisteluun optimaalisen hyökkäyksen toteuttamiseksi. En tosin ymmärrä nykyisten Star Wars -tuotantojen tarvetta keksiä aina uusia monsuja, kun alkuperäistarinat ovat pullollaan mitä kiehtovimpia elukoita. Uskon, etten ole ainoa, joka haluaisi ratsastaa tauntaunilla, sivaltaa wampan käden irti tai ammuskella minokkeja. Pisteet Jedi: Survivorille siitä, että pääsin taistelemaan rancoria vastaan sivutehtävässä, mutta yleisesti peli kuhisee täysin uusia tuttavuuksia, jotka ovat kuin suoraan elokuvista tuttujen monsujen sukulaisötököitä.

Edetessään galaksissa pääjuonen vietävänä pelaajalle aukenee lukuisia sivutehtäviä ja haasteita. Näiden suorittaminen avaa galaksin muiden asukkien ja tapahtumien taustoja ja palkitsee pelaajaa erilaisin tavaroin. Alueilla haahuilua palkitaan myös kaiken maailman muilla rikkauksilla, jotka muuttuvat tukikohdissa ja kauppiaiden käsissä valuutaksi sekä hyötytavaraksi. Pelin kehitys- ja askartelumekanismit ovatkin kiitettävän monipuoliset menemättä kuitenkaan epäselväksi. Pelaaja voi esimerkiksi kehittää uusia taistelutaitoja niin valomiekan kuin Voiman käytön yhteydessä. Cal oppii myös puutarhuroinnin ja kalastuksen ohella nikkaroimaan valomiekkansa taipumaan useisiin eri taistelumuotoihin löytämillään tavaroilla saadakseen maksimaalisen hyödyn tarkoitettuun taisteluun. Esimerkiksi normaalin miekan sijaan omaksi suosikikseni nousi kaksiteräinen miekka, jonka nopeus ja kantama ovat oivia apuvälineitä isomman vihollismassan edessä.

Seikkailun ja taistelun kannalta oleellisten päivitysten ohella pelaajalle avautuu mahdollisuudet muuttaa myös visuaalista ilmettä niin aseissa kuin itse hahmossa. Valomiekan lukuisat osat ovat vaihdettavissa keskenään omien mieltymysten ja löydettyjen osien kanssa aina kuntoastetta myöten. En tosin täysin ymmärrä, miksi valomiekan niin sanotun valon värinkin voi vaihtaa täysin vapaasti, sillä se on keskeinen osa jedi-aseen pitäjän persoonaa, mutta menköön nyt tyypillisen peliswagin piikkiin. Calia voi myös muokata aina hiuksia ja partaa myöten muistuttamaan harvinaisen paljon vaikka kasariajan Chuck Norrisia retkuvaatteissa. Mukana tulevalle BD-1-robotille voi tehdä varsin monipuolista muodonmuutosta maailmasta löydettyjen osien avulla, ja oppii pikku kaveri vielä tehtävissä tarvittavia uusia taitojakin pelin edetessä.

Star Wars Jedi: Survivor näyttää todella upealta. Maailmat kaikissa yksityiskohdissaan eroavat hyvin toisistaan ja hyvän tasosuunnittelun avulla niitä päästään ihastelemaan hyvin moninaisista vinkkeleistä. Tekstuurit ovat tarkkoja ja monipuolisten efektien, kuten savun, kirkkaiden valojen ja heijastavien pintojen avulla meno on monin paikoin ihailtavan tyylikästä. Vastaan tulee useita ikimuistoisia ja eeppisiin mittoihin kasvavia taisteluja ja kohtauksia, jollaista onkin aina halunnut kokea Star Wars -maailmassa. Myös reipas väkivallan käyttö aina lentäviä irtoraajoja myöten antaa Jedi: Survivorille astetta tylymmän ja uskottavamman asenteen. Harmillisesti eläväisen näköiset maailmat kärsivät staattisista pinnoista aina siihen pisteeseen asti, että valomiekka humisee läpi suurimmasta osasta tavaroita ja seiniä tekemättä niihin edes minkäänlaista visuaalista muutosta. Ainoastaan tietyt ennalta määrätyt kohteet ovat silputtavissa valomiekalla, mikä tosin näissä tilanteissa on sitten hullun siistiä. Myös muuten upean näköistä peli-ilmettä jarruttelee lähes kaikkien muiden paitsi päähahmon kasvomallinnus, joka on pitkälti välttävää keskiluokkaa ja näyttää häiritsevän muoviselta ja elottomalta. Samaista epätasaisuutta pelin ilmeessä on nähtävissä varsinkin ratsastettavien eläimien animaatiossa, mikä on ihmeellisen kankeaa ja mekaanisen oloista. Tämä tuntuu oudolta, sillä taisteluissa hahmojen animointi on todella eläväistä ja uskottavaa. Yleisesti Playstation 5 pyörittää tyylikästä Star Wars -maailmaa sujuvasti mutta, raskaimmat kohdat, kuten laajat ja yksityiskohtaiset alueet sekä vesisateessa oleminen, jarruttelevat selvästi ruudunpäivitystä. Julkaisupäivän yhteydessä tuleva päivitys tosin lupaa korjata pelin graafisia pulmia, joten ainakin osasta näistä ongelmista varmaan päästään eroon. Lataustaukoihin en kiinnittänyt mitään huomiota.

Star Wars -pelien äänissä ei voi mennä pieleen, joten ei ole yllätys, että Jedi Survivor kuulostaa juuri niin makealta kuin sen odottaakin kuulostavan. Valomiekat humisevat ja laseraseet tuikkivat niin kuin pitääkin, mutta erityispisteet peli saa mainioista taustaäänistä. Maailmat on elävöitetty todella luonnollisen kuuloisilla elämisen äänillä aina eläimien ääntelystä tuulen huminoihin asti nostattaen läsnäolon tunnetta kummasti. Ääninäyttely on todella sujuvaa, ja hahmojen aksentit sekä persoonalliset ääntämiset antavat hyvin väriä keskusteluihin. Musiikki on myös onnistunut vangitsemaan alkuperäisten elokuvien mystisen ja seikkailullisen tunnelman ja osaa nostattaa fiilistä juuri oikein tehden pelikokemuksesta astetta siistimmän.

Star Wars Jedi: Survivor tekee aimo hyppäyksen oikeaan suuntaan sarjan edellisestä pelistä, Jedi: Fallen Orderista (2019), joka oli aikamoinen pettymys. Nyt turhat lapsellisuudet on jätetty pois, taistelu on entistä mieluisampaa sekä asenteellisempaa ja mielenkiintoisessa tarinassa on hyvää vetoa. Pelin upea ilme tuo taitavasti suunnitellut ja kiehtovat alueet elävästi esiin ja tarjoilee toinen toistaan huikeampia tilanteita koettavaksi. Toki pientä graafista epätasaisuutta on havaittavissa ja staattinen koristelu tuntuu vanhanaikaiselta ratkaisulta, mutta nämä ovat pieniä ongelmia näin hyvin toimivassa kokonaisuudessa. Star Wars -maailmassa touhuaminen on taas siistiä!