Han Solo ampui ensin! Osa Tähtien sodan kuuluisimmista kohtauksista sijoittuu ympäristöön, jota pidetään taustamateriaalina elokuvasarjan näkökulmasta. Erilaiset rötöstelijät ja palkkasoturit Chewbaccasta Boba Fettiin ovat silti olleet sitä kriittistä sisältöä, jotka loivat elokuvamaailmasta elävän.
Alkusyksyn Outlaws-julkaisu jakoi mielipiteitä, sillä toteutus noudattaa monella tapaa Ubisoftin vakiokaavaa. Ubisoft kieltämättä osaa rakentaa upeita maailmoja, kuten Assassin's Creed -sarjasta on nähty. Ja aivan yhtä lailla nekin kärsivät laajuudesta, jota täytetään monenlaisella sivutehtävä- ja keräilytauhkalla. Ensiarvostelu tarjosi kasin arvoista kelpo arvosanaa.
Myyntipettymyksen vuoksi Outlaws lähtee nyt uudelle kierrokselle kohti joulumarkkinoita, sillä tähän asti PC-pelaajat ovat päässeet käyttämään julkaisua ainoastaan Ubisoftin oman Connect-palvelun kautta. Ihan hyvinhän se toimii, mutta itse haluan lähtökohtaisesti keskittää kirjastoni Steamiin ja enintään Epiciin sen lisäksi. Ja älkää tulko sanomaan, että kaiken voi periaatteessa linkata Steamiin.
Päivitys on muutakin kuin kaupallinen. Sitten julkaisun versionumero on kehittynyt 1.4:ään asti. Tämä merkitsee paitsi bugien liiskaamista ja suorituskyvyn petraamista, myös pelillisiä uudistuksia. Merkittävimpänä kehitysloikkana pelaajaa ei enää pakoteta hiippailemaan juonitehtävissä, vaan väkivalta on ratkaisu käytännössä kaikissa tilanteissa.
Tämä on tärkeä uudistus, sillä hiippailumekaniikka on Outlawsin kaksiteräinen miekka. Pelimekaniikka tavoittelee deusexmäistä lähestymistapaa, jossa ongelmat voi ratkoa ilmastointiputkissa könyämisellä tai tulitaistelulla. Kuitenkin aiemmin pelaaja suoranaisesti pakotettiin hiippailemaan, jolloin kiinni jääminen johti välittömään tarkistuspisteelle palautukseen. Näitä ei aina ollut liian tiheässä, semminkin kun manuaalitallennus on kielletty suljetuilla alueilla hiippaillessa.
Nyt systeemistä kahmitaan parhaat puolet samaan pakettiin. Pelaajaa palkitaan hiiviskelystä, mutta käryn käydessä meininki muuttuu välittömästi toimintapitoisemmaksi. Erinomainen valinta, jonka keksimiseen ja palautteen käsittelyyn meni harmillisen pitkään.
Itselleni julkaisun suurin ihastuksen aihe on siinä, että juoni sijoittuu parhaiden elokuvasarjan elokuvien, Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun, väliseen aikaan. Ja kaiken kukkuraksi mukana ei ole yhtäkään jediä, voimataitoa tai valosapelia. Hämmentävää kyllä useimmat parhaimmista Tähtien sota -elokuvista keskittyvät tosiaan toimintaan ilman turhan suurta voimakulmaa. Miettikää nyt vaikka 90-luvun TIE Fighteria tai Dark Forcesia!
Maailmasta puristetaan kaikki irti. Päähenkilö Kay Vess on ehta katujen mimmi, joka tempautuu mukaan selviytymisseikkailuun. Nyt ei olla räjäyttämässä Kuolontähteä tai pelastamassa galaksia, vaan lähtökohtaisesti estämässä omaa takamusta käristymästä rikollisliigojen ristipaineessa.
Toimintaseikkailu sisältää sopivan paljon hahmonkehitykseen liittyviä roolipelimäisiä piirteitä, kuten uusia taitoja ja varusteiden päivittelyä. Erinomaisena ideana käytössä ei ole suoraviivaista kokemuspisteiden keräilyä, vaan erilaiset lisätaidot ja bonukset avautuvat käyttöön erilaisia alitehtäviä suorittamalla. Joskus nämä voivat sisältää resurssien keruuta, mutta yleensä ne vaativat taitojen käyttöä, kuten tietokoneiden hakkerointia tarpeeksi vähillä yrityksillä tai riittävän monia kolkkauksia.
Toinen loistava mekaniikka on Kayn lemmikki Nix, joka on varsin monitaitoinen veijari. Hän osaa hämätä vastustajia, ryömiä avaamaan ovia, räjäyttää tynnyreitä ja jopa suoraviivaisesti hyökätä vihollisten kimppuun. Oman elämänsä kleptomaanin on helppoa puhdistaa jokainen kadulla vastaan kävelevä olento Nixin varastelutaidon avulla.
Asepäivitysten lisäksi käytössä on leijuva kiituri sekä avaruusalus Trailblazer. Avaruuslentelyn ja -taistelun osuus suhteessa planeetan pinnalla kiitelyyn on rajoitettua, mutta toimii silti mainiosti. Suurin osa ajasta kuluu kaikeksi onneksi planeettojen pinnoilla.
Hortoilu ympäriinsä kannattaa, sillä mukaan voi tarttua salakuunneltuja keskusteluja, erilaisia kätköjä ja jopa Nixin havaitsemia lisäpiiloja. Onko millään tällä sitten varsinaisesti väliä, on sitten vähän niin ja näin. Lisäresursseista on aina iloa, mutta monet resurssit on mahdollista ostaa kylmillä krediiteillä.
Suuri osa puhtaiden juonitehtävien ulkopuolisesta seikkailusta tapahtuu erilaisten rikolliskartellien laskuun. Keskimäärin yhdelle kumartaminen johtaa toiselle pyllistämiseen, vaikka tasapainoa voikin yrittää hakea. Kilttinä ihmisenä yritin pitää kaikki tyytyväisenä, mikä saattoi johtaa hieman kädenlämpöiseen tasapainotteluun.
Outlawsia on vaikeaa olla vertailematta vuoden takaiseen Starfieldiin. Erityisesti avaruustaistelun tuntuma on erittäin samanlainen. Outlaws päihittää Starfieldin käytännössä jokaisella osa-alueella, paitsi puhtaalla laajuudella. Mikään liian suppea seikkailu Outlaws ei missään nimessä ole, mutta jokainen vastaan tuleva kylä, kaupunki ja planeetta on eläväisempi kuin mikään Starfieldissä.
Omasta näkökulmastani julkaisu on kehittynyt pisteeseen, jossa sitä on syytä vertailla parhaimpiin avoimen maailman seikkailutoimintapeleihin. Maailma on upea ja basaarien seassa sujahtelu tuntuu Tähtien sodalta. Kun vielä ääni- ja musiikkimaailma on korkeatasoinen, ei maailmaan ole vaikeaa sujahtaa. Alkutunnari on muuten eräs parhaista sitten Morrowindin.
Maailma on onnistuttu täyttämään sisällöllä, mutta vielä olennaisempaa on se, ettei sisältö ole tyhjää vaan kaunista ja tähtiensotamaista. Päähenkilö Kay on samanlainen rakastettava konna kuin Han Solo. Tämä on joskus vaikeaa toteuttaa, sillä esimerkiksi Days Gonen päähenkilö Deacon on epämiellyttävä prätkäjengiläinen. Rujo saa olla, mutta ikävään ihmiseen on vaikeaa samaistua. Onneksi Kay on todellinen vekkuli konnaksi.
Tarjolla on upeaa Tähtien sotaa, ja toivonkin kovasti esimerkin rohkaisevan julkaisijoita kehittämään muutakin kuin pelkkiä jedeistä ja voimataitureista kertovia tarinoita. Kertomuksen maailmaan mahtuu monenlaista konnaa ja keikaria, joista on aivan yhtä mahdollista taikoa kasaan erinomainen soppa.