Eric Baronen yhden miehen projektina syntynyt maatilanhoitopeli Stardew Valley on ihastuttanut PC:llä jo vuoden ajan. Nyt tämä retrohenkinen indie-simulaatio saapuu myös konsoleille. Pitkäjännitteisyyttä vaativa rakentelupeli olisi ohjauksensa ja rakenteensa puolesta ehkä toiminut parhaiten Nintendon kosketusnäyttökonsoleilla.
Stardew Valley ei turhia aikaile. Oman hahmon luomisen jälkeen välivideo ilmoittaa pelaajan perineen maatilan Stardew Valley'ssa. Paikka on päässyt hieman retuperälle, joten uuden isännän on aika laittaa tilukset uuteen kukoistukseen. Siinäpä se perusajatus onkin. Kaikki muu on rakennettu tämän lähtökohdan ympärille. Jonkinlainen yleinen tarina liittyen Stardew Valley'n historiaan on olemassa, mutta sen voi halutessaan ohittaa kokonaan, eikä se muutenkaan ole erityisen vetoava muuhun kokonaisuuteen verrattuna.
Heti aluksi valitaan yksi kourallisesta erilaisia karttanäkymiä sen mukaan, millaisen tilan on ajatellut itselleen muovata. Ongelmana on tietysti se, ettei niin aikaisessa vaiheessa ole vielä mitään käsitystä tulevaisuuden suunnasta. Itse aloitin isokokoisella maanviljelykseen sopivalla tontilla, mutta siirryin varsin pian painottamaan kaivostoimintaa.
Pelaajaa ohjastetaan vasemmalla tatilla ja perusnapeilla, mutta valikoissa liikutaan kankealla kohdistinnuolella aivan niin kuin joskus muinoin 90-luvun konsoleille siirretyissä PC-peleissä. Ratkaisu on huomattavan kankea, eikä siihen koskaan täysin totu. Tällainen ongelma ratkaistiin jo ainakin 15 vuotta sitten, joten Stardew Valley'n valikot ovat tässä suhteessa epämiellyttävä tuulahdus menneisyydestä.
Kohdistinnuolen ohella huonona puolena voi pitää kehnoa opastusosiota. Oikeastaan mitään perustoimintoja ei kerrota selvästi. Ajan kuluessa avautuu kyllä erilaisia mahdollisuuksia, kuten edellä mainittua kaivostoimintaa, kaupankäyntiä, lisärakennuksien tekemistä, sosiaalisten suhteiden parantamista, kalastamista ja niin edelleen. Kaiken oppii kyllä ajan kanssa, mutta varsinkin alun erittäin niukkojen välineiden ja toimintamahdollisuuksien vuoksi ydinpelattavuus aukeaa vasta noin 3-4 tunnin aktiivisen peliajan jälkeen. Lisäksi peli on jaettu erilaisiin kasvukausiin päivien ja vuodenaikojen mukaan. Alun perustoimintojen kanssa kamppailu johtaa siihen, että ensimmäinen kevät Stardew Valley'ssa menee puoliksi hukkaan nurkkia ihmetellessä. Mitään erityistä haittaa tästä ei ole pitkässä juoksussa, mutta pitkäjännitteisen suunnitelman tehnyttä pelaajaa se turhauttaa.
<newpage>
Kaikki omaan tilaan liittyvät laajennustyöt vaativat huomattavan paljon työtä ja aikaa. Tai siis ainakin siltä se tuntuu. Tämä ei välttämättä ole huono asia, koska se saa onnistumisen tuntumaan entistäkin makeammalta. Esimerkiksi aloitusvälinettä paremman kuparihakun tekemiseen vaaditaan 2000 yksikköä rahaa, viisi kupariharkkoa, käynti sepän luona ja muutaman päivän verran odottelua työn valmistumiseksi. Tarvittavat rahat voi hankkia monellakin tavalla, mutta todennäköisesti siihen kuluu useampi tunti aktiivista peliaikaa kaikkien muiden kulujen painaessa päälle. Kupariharkkoja voi valmistaa sitten, kun on ensin louhinut kaivoksesta riittävästi kuparimalmia. Harkoiksi jalostaminen vaatii malmin ohella myös hiiltä, jota sitäkin on jostain hankittava. Varsinainen toimenpide puolestaan tapahtuu ahjossa, jonka rakentaminen vaatii niin ikään omat raaka-aineensa. Tämä kaikki johtaa siihen, että pelaaja joutuu ajattelemaan tarvittavan prosessin huomattavan kauas taaksepäin, ja samalla pitämään lopputuloksen kirkkaana mielessään kaiken aikaa. Stardew Valley ei ole nopeaa ja tarinavetoista kokemusta halajavien peli.
Oman hahmon luomisen ohella myös yksittäiset taidot kehittyvät ajan kuluessa. Osa on sidottu pelin sisäisten päivien ja vuodenaikojen vaihtelun mukaan, mutta osa paranee käytössä niin kuin Bethesdan The Elder Scrolls -peleissä ikään. Tämä yhdessä raaka-aineiden keräämisen ja oman tilan laajentamisen kanssa johtaa siihen, että pelaaminen muuttuu ajan kanssa jatkuvasti helpommaksi. Perinteisen pelisuunnittelun puolesta tämä on jokseenkin takaperoinen toteutustapa. Ymmärrän kyllä, miksi Eric Barone on tuotteensa sellaiseksi koodannut. Jatkuva - joskin pieni - edistymisen tunne aiheuttaa muun muassa Civilization-peleistä tunnetun "vielä yksi vuoro" -ilmiön muodossa "vielä yksi päivä". Stardew Valley'n parissa on helppo istua monta tuntia kerrallaan esimerkiksi jonkin tietyn talolaajennuksen raaka-aineita keräten.
Ulkoisesti Stardew Valley on pikselimäinen ja retroilevan yksinkertainen. Kaikki on kuitenkin erittäin värikästä ja selkeää. Harmillisesti latausajat ovat hämmentävän pitkät, joita ei onneksi ole juuri muuten kuin päivän vaihtuessa uuteen. Olisi voinut luulla lataamisen ja tallentamisen onnistuvan hyvinkin rivakasti moderneilla konsoleilla. Äänimaailma koostuu erilaisista tehosteista pelaajan vuorovaikuttaessa ympäristönsä kanssa, ja toisaalta taustalla pyörivästä taustamusiikista. Jo alkuvalikon rauhoittava sävelmä kertoo, mistä pelissä on kyse. Tämä ei ole hätähousujen hommaa.
Valikoiden kohdistinnuolen ja pelin yleisen tiukasti aikaan sidotun rakenteen vuoksi Stardew Valley olisi toiminut ehkä parhaiten kosketusnäyttöä hyödyntävillä Nintendon konsoleilla. Olisi paljon mukavampaa pelata bussi- tai junamatkalla päivä tai kaksi eteenpäin pitkän ajan kuluessa sen sijaan, että istuisi useiksi tunneiksi kerrallaan ison PC:n tai konsolin ääreen. Peli on tulossa myös Nintendo Switchille, joka onkin mahdollisesti se paras alusta oman maatilan hoitamiseen.
Stardew Valley'ssa jokainen on kirjaimellisesti oman onnensa seppä. Kaikki aloittavat miltei tyhjästä, ja jatko on sitten itsestä kiinni.
